Kävin äänestämässä. Ennakkoon äänestäminen on jotenkin arkisempaa kuin varsinaisena äänestyspäivänä suoritettu kansalaisvelvollisuus. Tyttäreni ja hänen tyttöystävänsä leipovat aina äänestyspäivänä kakun ja juhlivat hetkeä kakkukahveilla. Äänestin Pekka Haavistoa, hän ei ole täydellinen, mutta minun mielestäni paras ehdolla olleista. Suomessa ei perinteisesti ole julkituotu, ketä on äänestetty. Vanhempani eivät koskaan kertoneet, kenelle heidän äänensä meni. Nyt arvelen sen menevän Niinistölle. Olen vieraillut joskus USA:ssa presidentinvaalien aikoihin, omakotitalojen pihoissa otettiin kookkaalla julisteilla kantaa vaaleihin.Minuun ei kannata ehdokkaiden enää satsata. Se on myöhäistä nyt. Lopullista.
Pääsin Vihdoin lukemaan Merete Mazzarellan esseemäistä teosta Ainoat todelliset asiat. Kirjassa siteerataan laajasti kirjallisuutta. Tässä Kierkegaardia:
"Mikä tärkeintä älä kadota kävelytaitoasi, joka ikinen päivä minä kävelen itseni hyvinvoivaksi ja kävelen eroon kaikista sairauksista; kävellessäni syntyvät parhaat ajatukseni enkä tiedä yhtäkään niin raskasta ajatusta, ettei siitä pääsisi eroon kävelemällä. Siis: jos vain jatkaa kävelemistä. kaikki muuttuu hyväksi!"
Osallistuin kerran Kierkagaard asiantuntijan, viisaan, ihanan Torsti lehtisen filosofiakurssille. Hän sanoi, että käveleminen on filosofiaa ja juokseminen rockia. Olen aina kävellyt paljon (en silti ole erityisen filosofinen saati laajasti sivistynyt). Kerran, kun sovimme siskon kanssa hänen vierailustaan, niin sisko sanoi: tulen sillä ehdolla, ettei tarvitse kävellä.
Vanhan ystäväni P:n kanssa arvelemme kävelleemme maapallon ympäri. Kun asuimme samalla paikkakunnalla, teimme sunnuntaisin megalomaanisen pitkiä kävelylenkkejä. Ensin puhuimme murrosikäisistä lapsistamme, sitten miehistä ja viimeiseksi aina ruoasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti