sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Varasto

Kävin eilen M:n kanssa katsomassa Taru Mäkelän ohjaaman elokuvan Varasto. Olen lukenut kirjan ja nähnyt näyttämöversion tuosta pienestä romaanista, elokuvaversio oli ehkä hauskin, mutta vähiten raadollinen. Kari-Pekka Toivosen Rouskua katseli mielellään, Minttu Mustakallio Karitana on herkullinen hahmo, tyhmä kuin saapas, mutta naisellisen ovela. Juha Muje oli ihana rautakaupan myyjänä. Elokuvaa oli turhaan jatkettu ohi romaanin, lopun imelät tulevaisuuskuvat ärsyttivät. Piti oikein kaivaa alkuperäinen taideteos esille ja tarkistaa loppu, johon olisin suonut elokuvankin päättyvän:

"Nostin vauvan olkapäätäni vasten.Sen lämmin ohimo nojasi poskeeni. Käännyin selin Karitaan ja pyyhin silmäkulmani salaa,"

Elokuvan pitkäaikaistyöttömästä tuli mieleen muutama työssäni tapaamani oikea henkilö. Kyse on yleensä nuoresta mustiin pukeutuvasta miehestä. Erilaiset viranomaiset ovat yrittäneet saada miestä tietokonepelien, vinoutuneen vuorokausirytmin ja keskioluen pyhästä kolmiyhteydestä. Nämä yritykset ovat epäonnistuneet. Kun olen kysynyt nuorilta miehiltä, mitä he haluaisivat työkseen tehdä, niin olen saanut vastaukseksi "Jotain musajuttua". "Soitatko jotain soitinta?" (Typerän keski-ikäisen naislääkärin kysymys.) "En mää mitään soita." 

Blogin kirjoittaminen on hauskaa. Ostin aikoinaan  taidelainaamosta Marianne Laitin pienen pronssipatsaan (silloin suunnittelin taidemesenaatin uraa). Taiteilija oli lukenut ostoksestani ja lähetti minulle sähköpostia. Hänellä on  galleria Leonardossa (Hämeenpuisto 31) näyttely 28.1- 22.2.

Minä lähden töihin, sillä  olen hidas, laiska ja tyhmä. Viimeksi mainituista olen ainakin tyhmä, sillä olen haalinut liikaa töitä.

Ai niin numero on sitten 2 (kaksi).


2 kommenttia:

Daisy kirjoitti...

Hauskaa on myös blogisi lukeminen. Kiitos.
Vaikkei toisen pään sisään voi päästä, voi ainakin koskettaa :)

Heidi kirjoitti...

Kiitos itsellesi!