maanantai 16. tammikuuta 2012

Kirjahylly

Minun piti eilen viimeistellä ikuisuusprojektiartikkeliani, joka lähestyy sitä pistettä, että sen voisi luetuttaa muilla asianosaisilla. Avasin läppärin ja ihan vain vilkaisin blogilistaani. Huomasin, että Minerva oli päivittänyt blogiaan. Nyt kun jo olin blogisuivulla, päätin kurkistaa, mitä hän oli sinne rustannut.  Minerva oli kuvannut kirjahyllyään. Minulle tuli voimakas tunne siitä, että minun on ikuistettava oma kirjahyllyni, olenhan jo pitkään harkinnut uuden ostamista. Täytyyhän vanha hylly dokumentoida, ennen uuden kirjahyllyn aikaan siirtymistä. Hyllyni siirtyy tyttäreni omistukseen, eikä ole siten enää sama hylly. Otin kirjahyllystäni kahdeksan kuvaa.

Kirjahyllyni on Lundian maalaamaton perushylly. Saimme sen häälahjaksi 1983. Ostimme siihen myöhemmin lisäosia. Kun erosimme jaoimme hyllyn kristillisesti tasan. Myöhemmin kokosimme sen takaisin yhdeksi, ja  myöhemmin jaoimme sen taas kahdeksi erilliseksi osaseksi. Hylly on menneen avioliittomme symboli. Se kantaa paljon, on vinossa, lievässä kallistuskulmassa (ikävä kyllä kohti huonetta). Hyllyn toiseen päähän nojaa yksi ylimääräinen pystypuu, jonka kannan vintille kunhan ehdin. Hyllyt ovat vuosien mittaan mukavasti tummuneet ja patinoituneet. Moni pikkuosa on kadonnut ja ne on korvattu kekseliäästi jollain toisella kadonnutta osaa muistuttavalla. Hylly näyttää siltä, että huoneessa yöpyvät vieraat katsovat sitä epäilevä katse silmissään. Kissakin nukkuu mieluiten vierashuoneen sängyn alla kuin päällä, sillä on jonkinlainen itsesuojeluvaisto. Tilasin kirja-alesta kuusi uutta kirjaa, ne asettunevat johonkin hyllyn koloon vaaka-asentoon. Kirjoillani ei ole mitään järjellistä järjestystä. Tiedän,että asiassa on monta eri koulukuntaa mm. järkevät aakkostajat ja esteetitkot, jotka järjestävät kirjat värin mukaisesti. Kissa huristaa hyllyssä kirjojen takana, siinä on siis melkoisesti kissankarvoja. Vain harvoin kisu pudottelee kirjoja, se ymmärtää niiden henkisen arvon, taloudellista arvoahan vanhoilla kirjoilla ei ole.

Olen joskus miettinyt, että jos kirjoitan blogia loppuelämäni, niin mistä kirjoitan? Kirjoitan uudelleen ja uudelleen samoista asioista. Kirjoitan huonekaluista, kirjoitan vanhoista autoista, kirjoitan ruukkukukista, joskus vanhana höppänänä alan kirjoittaa entisistä rakkauksista.

3 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Meillä on sama hylly, mutta onneksi sitä ei ole jaettu;-) Saattaa kaatua joskus, mutta en ole ajatellut, että hankkisimme kirjahyllyt, joissa on lasiovet.

Entisistä rakkauksista saa upeita tarinoita - jos uskaltaa kertoa kaiken!

Heidi kirjoitti...

Se hyllynhankinta onkin kinkkinen juttu. Mieluiten teettäisin hyllyn, joka ulottuisi lattiasta kattoon saakka (ilman lasiovia). Jossain lehdessä oli kuva Jörn Donnerin upeista hyllyistä, ylähyllyille ylettymistä varten oli tikapuut. Huonekorkeuskin oli kyllä mahtava.

Ne rakkausjutut voi jättää sitten 70-vuotiaana näpyteltäväksi, jos olen vielä täällä tuolloin kirjoittamassa.

anumorchy kirjoitti...

Tuohan on hieno kirjahylly. Nayttaa sellaisen ihmisen hyllylta, joka rakastaa kirjoja ja lukemista, eika mikaan huoneen somistukseksi ja seinan tayttamiseksi hankittu.