Minua väsyttää, eikä siinä ei ole mitään uutta, kuten aikaansa tätä lukien tuhlanneet ovat jo vuosia sitten havainneet. Tyttäreni totesi kerran kyllästyneenä: kerro sitten kun sinua ei väsytä. Potilaat ja hoitajat lähestyvät jatkuvasti erilaisin toivein. He pitävät minusta, jos täytän toivomukset. Kukapa ei haluaisi olla rakastettu. Mitä enemmän itsestään antaa, sitä enemmän pyydetään. Kaikkien pyyntöjen toteuttaminen johtaa umpikujaan, kohta ei uupumukseltaan kykene enää mihinkään.
Kirjoitusryhmäni ainoa julkaissut kirjailija on siirtynyt suurelle arvostetulle kustantajalle. Olen iloinen hänen puolestaan. En juurikaan kateellinen ja miksi olisinkaan. En ole jaksanut pitkään aikaan kirjoittaa muuta kuin blogia.
Luin lukupiirikirjaa Siinä näkijä missä tekijä pitkän tovin tajuamatta mitään. Miksi romaanissa pitää olla niin h-tisti henkilöitä? Sopiva määrä voisi olla korkeintaan kymmenen. Jokaisella henkilöllä tulisi olla riittävän erilaiset nimet. Jenni Linturin romaanissa Isänmaan tähden lähes kaikkien miesten nimi oli Erkki. Sietämätöntä. Oma lukunsa ovat venäläiset romaanit, joissa ihmisiä nimitellään jos jonkinmoisilla lempinimillä, välillä etu- ja välillä sukunimillä. Aikakaudesta ja maasta toiseen hyppiminen tulisi kieltää. Vähintään pitäisi romaanin kanteen painaa varoitus: saattaa viedä mielentyyneyden ja itsetunnon. Sisältää runsaasti henkilöitä, paikkoja ja ajankohtia. Suositellaan vain kokeneille lukijoille, yliopistotasoinen kirjallisuuteen ja sen teorioihin perehtyneisyys suotavaa.
Sinikka Nopolan jossain tarinassa päähenkilö (likka?) järjesteli kirjahyllyään Feng Shui oppien mukaan. Kirjahyllyyn sai jättää vain ne kirjat, joista tuli hyvä mieli. Jenni Linturin opus lentäisi divariin oitis ja sinne päätyisi varmaan Hannu Salaman paksu romaanikin ellei sattuisi olemaan Sampolan kirjastosta lainattu. Likan kirjahyllyyn jäi muistaakseni Feng Shui siivouksen jäljiltä kaksi kirjaa: Peppi Pitkätossu ja Anna ystävämme.
7 kommenttia:
Vastalause! Rrrrakastan venäläisten nimien väännöksiä! Jopa niin paljon että välillä maistelen ääneen muistamiani lempinimiväännöksiä. Ja lisäksi; vaikka muuten pidän Kaurismäkeläistä elokuvaa vähän kyseenalaisena niin huvituin aikoinaan suuresti elokuvasta jossa kaikki olivat Frank-nimisiä.
Entäs sitten japanilaisten kirjojen nimet... huips! Japanilainen kulttuuri on upeaa, mutta oma rajoittunut kykyni omaksua niin outoja nimiä on estänyt lukemasta lukuisia kirjoja. Kenzuburo Oe:n M/T ja kertomus metsän ihmeestä oli satumasita luettavaa, nimet vilisvät, mutta nautin silti.
Taidan olla uuvuksissa. Ehkä jonain toisena päivänä tekijät ja näkijät menevät kevyesti rallatellen.
Minulta on jäänyt monta venäläistä klasikkoa väliin mittavan henkilögallerian vuoksi. Ei lukemiseen oikein pysty keskittymään eikä siitä saa nautintoa, jos täytyy joka välissä hyppiä etu/takalehdelle tankkaamaan, että kukas se taas sitten tämäkin on.
Sadan vuoden yksinäisyyden lukeminen tuotti päänvaivaa, kun henkilöitä oli ziljoona, ja suuri osa keskenään lähes samannimisiä ja sukua toisilleen. Kun rytmiin pääsi mukaan, oli lukukokemus kyllä palkitseva.
Mistähän tuollainenkin fengshui-opetus on löydetty. Itse en ole vuosien aikana moiseen ohjeeseen törmännyt. Lieneekö ns. mustan hatun koulukunnan oppeja, joissa on mukana taikatemppuilua ja suoranaista taikauskoa.
Hannupekka
Taisi mennä fengshui väärin. En mahda mitään, että näen siinä jotain hilpeää.
Luin Sadan vuoden yksinäisyyden joskus kouluaikaan (silloin luin kaikenlaisia klassikoita). Vahinko, että on niin paljon hyviä kirjoja ja että elämä on niin lyhyt.
Lähetä kommentti