Hengissä on kuitenkin kotiin selvitty. Kävin lenkillä isäni 82 v kanssa. Kyseessä oli jonkinlainen taistelu, kahdeksan kilometriä taitoimme melko vikkelään. Se tuntuu tänään reisissä. Loppusuoran juoksimme kilpaa, emme asiaa kylläkään myönnä.
Mitkä olisivatkaan omat self help ohjenuorani (en kylläkään osaa auttaa edes itseäni saati muita).
1. Kaikelle voi nauraa, kaikesta löytyy huvittavia piirteitä, varsinkin omista töppäyksistä. Hautajaisten jälkeen voi nauraa vaikka papille.
2. Bachin musiikki auttaa kaikkeen.
3. Kaikesta selviää häpeällä. Häpeä ei tapa.
4. Maailma on valtava, omilla hölmöilyillä ei juuri ole merkitystä noin globaalisti ajatellen, ellei satu olemaan USA:n presidentti.
5. Ei kannata vertailla itseä toisiin, aina löytyy niitä, jotka ovat älykkäämpiä, viehättävämpiä, lahjakkaampia kuin sinä.
6. Huonon kirjan saa jättää kesken.
7. Välttele tosikkoja.
8. Ketään ei kannata pelätä, ei se ole kuitenkaan sen kummempi kuin sinä.
9. Ikäviä ihmisiä kannattaa välttää (poikkeuksena sukulaiset, joita on siedettävä ja joiden on taas kestettävä sinua, vaikka minullahan ei keljuja sukulaisia ole)
10. Koko päivää ei kannata maata sohvalla.
11 kommenttia:
Hyvät ohjeet, otan heti käyttöön. Kohta 1 vaatii harjoitustai, mutta siinä koetan kilvoitella.
Muistaisipa aina! :)
Tuosta ekakohdasta muistui mieleeni tutkimus, jossa kyseltiin satavuotiaaksi eläneiden salaisuutta.
Oli erilaisia elämäntapoja, terveellisiä ja vähemmän terveellisiä.
Yhteistä kaikille oli kyky nauraa itselleen.
"Enkelit osaavat lentää, koska ne ottavat itsensä kevyesti."
ps. Minusta edes sukulaisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä, jos heidän kanssaan ei ole kivaa.
Tosi hyvät ja helposti miellettävät ohjeet, jotka voin allekirjoittaa. Paitsi että en halua ylistää häpeä, sitä on suomalaisissa niin paöjon, vaikkei siihen kuolekaan ;)
Minä tavallaan olen samaa mieltä, että ikävien ihmisten kanssa ei kannata olla - mutta toisaalta olen eri mieltä. Nimittäin se kenet kokee ikäväksi, vaihtelee eri-ikäisenä. Minulla on monia vanhoja tuttavia, joista on ajan myötä tullut ystäviä, vaikka välillä olen pitänyt heitä hyvinkin ikävinä. Ja tässä iässä minun mielestäni taas on SUURI rikkaus, kun on ystäviä, jotka tuntevat sinut 40 vuoden ajalta. Olisi ollut menetys, jos olisin jättänyt "ikävän" ystäväni kymmenen vuotta sitten, kun hän mielestäni oli kummallisen leuhka ja ikävä.
Ja toisaalta - ikävillä ihmisilläkin mielestäni on oikeus ystäviin. Esim. koulussa on kamala katsoa, miten hiljaisia ja arkoja ja sosiaalisesti heikkolahjaisia jätetään ihan yksin, koska he ovat muiden mielestä ikäviä (eivät keksi puhumista, puhuvat typeriä, ovat nynnyjä). Minusta jonkun kyllä pitäisi olla heidänkin kanssaan, vaikka erittäin vaikeaa sitä on vakuuttaa muille menestyville nuorille.
Erinomaisia ohjeita, paitsi se mitä sanoit sukulaisten sietämisestä. Just niitä ei tarvi sietää :-) ne on tulleet pyytämättä ja yllätyksenä.
Yleensä on niin, että jos joku jaksaa minua sietää, niin minäkin siedän häntä.
Hyviä self help-ohjeita ja vielä se kahdestoistakin: "Yleensä on niin, että jos joku jaksaa minua sietää, niin minäkin siedän häntä."
Linkitän juttuusi, koska en halua syyllistyä plagiointiin. (Jotakin hyötyä akateemisista opinnoista, osaan ainakin tehdä asianmukaiset lähdeviitteet.)
Kiitos Celia. Minäkin mainitsin Katja Marteliuksen ja Hesarin. Kerttu mahdollisesti myös julkaisee 10 omaa ohjettaan.
Sinun Kerttusi on mainio kissa. Hänes-, ei kun siitä voisi moni kaksijalkainenkin ottaa oppia ainakin mitä lähdeviitteisiin tulee. Niin ja elämänhallintaan. Hänellä on perusasiat kunnossa.
Kelpo ohjeita enimmäkseen, mutta bonusohje on kyllä hiukka kireä.
Dessu
Miehillä viisi.
Lähetä kommentti