Suuntavaisto hukassa

Kävin R:n kanssa taidesuunnistamassa. Järkevä ihminen tekee jonkunlaisen reittisuunnitelman, me sen sijaan kuljimme edestakaisin Pispalanharjun yli. Nousimme Pyynikin harjulle ja laskeuduimme Pispalan kirjastolle, kävimme Hirvitalolla, ylitimme harjun ja vierailimme PauHaus taideyhteisössä, nousimme taas portaat ylös toiselle puolelle ja kävimme vanhalla trikootehtaalla. Hirvitalo ja PauHaus olivat molemmat leppoisan rähjäisiä vanhoja puutaloja, joissa haahuili porukkaa, jotka olivat ilmeisesti taiteilijoita. Jälkimmäisessä olisi saanut itse maalata, joka tuntui vähän teennäiseltä ajatukselta. Nainen videoi meitä ilman lupaa, pelkään päätyväni johonkin vinkeään videoinstallaatioon. Suunnittelen taiteilijaksi ryhtymistä, homma vaikuttaa näiden käyntien perusteella leppoisammalta kuin poliklinikan pitäminen.

Vanhalla trikootehtaalla taiteilijoiden työhuoneet olivat kompaktisti lähekkäin. Mielenkiintoinen kohde.

Suunnistimme vielä komean keski-ikäisen miestaiteilijan kauniiseen Pyynikkikotiin. Taitelija tarjosi simaa ja vaahtokarkkeja. Olin nähnyt hänen töitään aiemminkin, mutta en ollut tajunnut, että mies maalaa vanhoille kirjankansille. Kun katsoin tauluja tarkemmin, niin kuvan taustaa ei ole kokonaan häivytetty näkyvvistä. Ei mennyt hukkaan tämäkään reissu.

Melkein unohdin. Viikonlopun runo  Irina Javnen kokoelmasta Euroopan kylmin talvi (Gummerus 2012)

Edessäni loistaa hyvin valvottu yö, sen tuhannet tuikut ja torikahvilassa ison miehen persvako, laitan sinne ruusun ja nokkosen.
---------------------------------------------------------------------------------
Lapsi tarttuu ovenkarmiin, hän ei uskalla  sisälle eikä ulos. Se on. Mutta kun valo lävistää hänet ja kaikki kävelevät hänen ohitseen, hän on pilvi, joka on unohtanut sateen.