Selvitys flunssani nykytilasta ja hapettunut naama

Flunssatiedoitus: kurkkukipua ei (enää) esiinny, satunnaista köhintää, vähäistä limankohontaa, hillitöntä kirkasta limanvaluntaa naaman keskiosissa sijaitsevasta kahdesta rööristä, joita myös sieraimiksi kutsutaan, nenän alla pientä hentoa ruusunnupun punaa.

Lääkitys: Nasolin- suihke nenään aina kun käden ulottuville osuu, Codesan comp yskänlääkettä ruokalusikallinen iltaisin nukkumaan mennessä (antaa hyvän unen), kortisonisuihke molempiin sieraimiin kerran päivässä (vähintään),  Doxitin 150 mg x1 kuuri kahdeksan päivää (turha).

Lääkkeetön hoito: Nenän huuhtelut suolaliuoksella x1, nenän niisto 87 x 2 (molemmat sieraimet käydään läpi) /vrk.

Naamani näyttää hapettuneelta.

Edellä mainittu on lainaus Eeva-Liisa Mannerin Hamlet -suomennoksesta. Minulla kävi pitkänmatkalaisia teatterivieraita ja näimme Tampereen teatterin hienon Hamlet -esityksen.  Istuimme eturivissä nenät melkein kiinni näyttämössä. Lavastus ja puvustus olivat tyylikkään goottihenkisiä ja arvelisin esityksen kiinnostavan myös nuoria. Näytelmän teemathan ovat ikuisia ja esitys erinomainen. Vaikka teksti ei ole helppo, niin sitä oli nautinto kuulla ja juonta seurasi, ikäänkuin sitä ei olisi konsaan kuullut.  Miten Tomi Alatalo saattoi muistaa kaikki repliikkinsä, hän on lähes kokoajan näyttämöllä ja suoltaa tekstiä lakkaamatta.

Jälkeenpäin kävimme yhdellä viinilasillisella ja sitten toisessa kuppilassa toisella lasillisella. Tänään käväisimme Lukulaarissa ja Tulenkantajien kirjakaupassa. Mukaan tarttuivat:

1. Italo Calvino: Kosmokomiikkaa (kirjan lehtien välistä löytyi valkea linnunsulka, jota pidin merkkinä siitä, että tämä on ostettava)
2. Sergei Dovlatov: Matkalaukku (FB:ssa M "luuli" minun ostaneen tämän kun ostin Samsoniten, olihan kirjallinen Matkalaukkukin pakkoo hankkia)
3. Eeva-Liisa Manner: Kirkas, hämärä, kirkas, kootut runot (tässä syyynä oli Hamlet-käännös)
4. Seita Vuorela: Karikko (Tulenkantajien palkinnon saanut teos, runoilijakirjakauppias kehui ja tunnen Seita Vuorelan siskon)

Eeva-Liisa Manner: Kirkas, hämärä, kirkas, kootut runot

Syvä ja kirkas

Taivas on niin kirkas, että kaikki sulaa valoon.
Päivä niin kuuma, kuin se juuri olisi luotu.

Ja kuitenkin vesi on kuiskaillut aina,
tuuli sukinut ruohoa, puro hionut kiviään.

Kortteen abstraktinen ratas on vanha,
vanha...Havainto on nuori, tunnin ikäinen.

Taivas niin kirkas, että lintu näkyy lävitse,
vesi niin syvä...Ja muu satunnaista.