keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Varoitus!

Varoitus: teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Olen lukenut rinnakkain kahta kirjaa. Toinen niistä on lukupiirimme seuraava teos Pascal Mercierin "Yöjuna Lissaboniin" (Keltainen kirjasto). Olen sivulla 140, sivuja opuksessa on 611. Sanon suoraan, että kirja olisi ilman lukupiiriä todennäköisesti jäänyt lukematta.Siinä käytetään keinoa, joka ei ole minusta tämäntyyppisissä kirjoissa harvinainen. Kirjan sisällä on toinen kirja. Se sisällä oleva kirja on yleensä salaperäinen, filosofinen ja vaikeaselkoinen. Tässä romaanissa sisäkirja on portugalin kieltä, jota päähenkilö ei ennestään osaa.Päähenkilö Gregorius on latinanopettaja, joten hän saa nopesti selkoa tekstistä. Sisäkirjan teksti on sen tyyppistä jaarittelua, että tulee kiusaus hyppiä yli. Varsinaisessa kirjassa Grgorius on tavannut salaperäisen naisen, lähtenyt kesken oppitunnin junalla Lissaboniin, ostanut silmälasit ja uuden puvun sekä poolopuseron.Uudet silmälasit ovat aiempia kevyemmät ja niillä näkee eri tavalla kuin vanhoilla, joten ne todennäköisesti symboloivat muutosta, joka päähenkilössä tapahtuu. Minulla on vielä pitkä taival edessä: 471 sivua.

Anja Erämajan kirja "Kuuluuko tämä teille" on hyvin erityyppinen. Lainasin sen runohyllystä, joten se lie proosarunoa. Siinä kerrotaan kerrostalorapun asukkaista huumorilla, johon sisältyy tragediaa. Jaksan kopioda tähän kaksi:

Sänky on makaamista varten. Makaaminen on nukkumista varten, lepo työn tekemistä varten. Työnteko rahallista korvausta varten, rahallinen korvaus hyödykkeiden hankkimista varten, hyödykkeet hengissä pysymistä varten tai hengissä viihtymistä varten. Pysyminen ja viihtyminen suvun jatkamista varten, suvun jatkaminen- tähän kohtaan se aina jää, tässä kohtaa pito loppuu, sukset lipsuu, sutii tyhjää- liikettä varten? Voittoja varten, lopullista voittoa varten?

Sitten toinen vielä:

Kello 00.15, syön banaania, istun iltaa. Uskon itseeni.
Olen tässä vähän suunnitellut uutta sisustusta. Siirtäisin sohvaa
jos ei olisi yö. Mutta kerrostalossa ei öisin siirrellä huonekaluja.
Banaania voi syödä, banaani ei pidä meteliä
niin kuin näkkileipä. Olen tässä vähän miettinyt elämää.

4 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Aloitin tuon Yöjunan lukemisen joskus elo-syyskuussa englannin kielellä, ja pakko myöntää, että se on vieläkin kesken. Tarina ei tunnu millään tavalla tempaisevan mukaansa. Kiinnostaisi kuitenkin kovasti kuulla mitä pidit kirjasta loppuun päästyäsi, ehkä minäkin saisin sen sitten luettua.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Luen sen loppuun, dead line on 20.helmikuuta. Kerron mahdollisesti väliaikatietoja lukukokemuksestani.

Kaisa kirjoitti...

Yöjunan sisäkirja oli puuduttavaa saarnaamista. Minulle ei missään vaiheessa selvinnyt sen naisen henkilöllisyys, joka alussa käyttäytyi kummallisesti sillalla. Myöskään ei selvinnyt loppuratkaisu (ilmeisesti ei ollut tarkoituskaan.) Joitakin kiintoisia hahmoja tarinassa vilahteli.

vappu kirjoitti...

Sain kirjan luettua viime yönä. En oksentanut lopulta kertaakaan. Sen myötä itsetuntemukseni vahvistui; olen ihminen joka ei pidä tällaisista kirjoista.
Sen sijaan siteeraamasi proosarunot olivat ihania. Kiitos. Saatan olla myös ihminen joka pitää tällaisista proosarunoista.