Käpysydän

Sydän ilmestyy välillä lenkkipolulleni ja sitten katoaa. Alan kehitellä yltiöromanttista tarinaa. Käskettiinhän minun luopua kyynisyydestä ja alkaa naivisti uskoa rakkauteen.

Teen lähtöä jumppaan. Suunnittelin aiemmin matkustavani tänään Jyväskylään poikaani ja hänen kihlattuaan tapaamaan. En lähde kuitenkaan.

Blogger ärsyttää minua, välillä lukijaluettelo näkyy, välillä ei.

Viikonlopun runoja kokoelmasta Uuden runon kauneimmat 2. Yritin etsiä romattisia runoja, en ole ihan varma ovatko nämä sitä.

On yö ja kirsikkapuisto nukkuu,
nurmi ja tyhjät talot,
juna ajaa kylän halki, yli sillan,
padolla istuvat naurisvarkaat, puhuvat vähän.
Jokin asia vain kulkee omaa rataansa,
koski virtaa, yötuuli käy,
jossain kaukana, kenenkään huomaamatta,
hiljaa luhistuu maailma

(ei tainnut olla kovin romanttinen, runoilija on Pekka Haukinen)

Särkyminen

Kun muodot häviävät,
ihmiset, eläimet ja kasvit erkanevat,
järjestelmä sortuu, on laskuveden aika
ja ero tulee,
kaiken tiesit odottaa toisin kuin eläimet.
Jo tänään valitat:
Se on kovaa, se on vaikeata.
Paikkaa vain et tiedä etkä aikaa:
voit kestää kauan tahi
särkyä kuin ruukku, lasi-ikkuna tai sydän.

(Väinö Kirstinä)

Kun on maanantai toivon että olisi sunnuntai.
Kun on sunnuntai toivon että olisi elämä.
Nämä runot ovat totta.

(Jyrki Pellinen)

Lohduta kiveä.
Lohduta kiveä. Ja anna minun suuhuni taikasanat, joilla
kivet avautuvat. Kunnes tämä menee kyyneliin, lohduta
kiveä, lohduta kiveä ja kivi vierii onnellisissa sanoissa,
siirtyy sanasta sanaan niin kuin tyttöjen leikissä.

(Risto Ahti)