tiistai 25. lokakuuta 2011

Näpit irti tai tarjoilu loppuu

Miksi jotkut älyttömät lauseet ovat jääneet päähäni vuosikymmeniksi. Monia tärkeitä asoita en pysty muistamaan. Junassa, jossain päin Tanskaa, seitsemäntoistavuotiaana Inter-Raililla: humalaisia ruotsalaisia nuokkuu samassa vaunussa. Keski-ikäinen nainen sopertaa kymmeniä kertoja lausetta "Osten luktar illa". En arvannut silloin, että se palaa mieleeni vielä 2011. En edes ymmärtänyt, että joskus tulee vuosi 2011 ja minä olen keski-ikäinen nainen.

Kirjoittajapiireissä liikkuu legendoja siitä, miten nopeasti joku onnekas on saanut kustannussopimuksen, ennätys taitaa olla eräällä esikoiskirjailijalla, joka sai sen alle vuorokaudessa. Kukaan ei elvistele sillä kuinka pian hylsy on saapunut. Olisi komeaa jos kustantamosta saapuisi viiden minuutin päästä jo viesti "Tällaista p-kaa emme julkaise".

Viidan pikaisessa harjoituksessa oli kirjoitettava kaksi repliikkiä, sanoja korkeintaan kymmenen, repliikeistä piti selvitä tilanne ja henkilöt sekä heidän suhteensa. Tässä kaksi tekemääni:

"Vau mikä perse!"
"Näpit irti tai tarjoilu tähän pöytään loppuu."

"Rakas, et tullut eilen."
"Vaimolla oli Pilates ja Veetillä vatsatauti."

Keksin äsken kotiin polkiessa viimeisimpään jatkoa, mutta kirjoittaminen on jätettävä myöhempään ajankohtaan ja viilattava vähän huomisaamuista esitystä. Yllä kuva, jonka laitoin esitelmän loppuun.

2 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Mahtavaa lyhytproosaa! Etenkin jälkimmäinen kolahti, en tiedä miksi. Kai se oli niin elämästä...

Heidi kirjoitti...

Jaa. Juu. Aha. Ai niin, kiitos.