sunnuntai 9. lokakuuta 2011

3 x S (saunomista, syömistä ja sienestämistä)

Kävin siis perjantaina katsomassa Työviksen näytelmän Ota syliin. Unohdin päivityksessäni mainita, että Auvo Vihro esiintyi taas kalsareissa. Hän näyttelee jostain syystä kaikissa näytelmissä kalsarisillaan. Toki hänellä on välillä vaatteet päällä. Ei minulla ole mitään hänen rooliasuaan vastaan, olen vaan kiinnittänyt asiaan huomiota.

Kävin eilen Toijalassa ystävien luona syömässä, saunomassa ja sienessä (suppilovahveroita). Olen kerran aiemmin kerännyt suppilovahveroita.M näytti ensin, miltä nuo vaatimattomat, koivunlehtien sekaan piiloutuneet herkulliset sienet näyttivät luonnollisessa ympäristössään (olin kyllä nähnyt niitä toripöydällä). Sen jälkeen kuljin nenä maata viistäen niitä etsimässä. Sienen löytäessäni hihkaisin. Metsän hajut, värit ja valo ovat näin syksyllä suloiset. Saimme lyhyellä reissullamme arvioni mukaan noin kolme litraa sieniä, löysimme myös lampaankääpiä ja muutaman tatin. Tulin junalla takaisin Tampereelle, konduktööreistä en saanut mitään havaintoa, joten matka oli edullinen. Ohitin kotimatkalla Hämeenpuiston, jonka eurooppalaisella torilla pitkät leipäjonot jatkuivat. Suomalaiset viilliintyvät leivästä, aiemmin leipiä kannettiin silloisesta Leningradista ja Viipurista niin, että luulivat Suomessa vallitsevan leipäpulan.

Innostuin suppilovahverojahdista siinä määrin, että haravoin tänään Pyynikin niitä löytääkseni. Havaitsin ainoastaan yhden olutpullon sekä pahvilaatikon, jonka kyljessä luki Mocca Master.

On hauskaa kun runoilija runoilee runoilemisestaan. Lisää Tomas Tranströmeriä eli viikonlopun toinen runo kokoelmasta Kootut runot 1954-2000 (Tammi 2001)

LAMENTO

Hän laski kynän kädestään.
Se lepää pöydällä.
Se lepää tyhjyydessä.
Hän laski kynän kädestään.

Liian paljon mistä ei voi kirjoittaa eikä vaieta!
Hänet on lamaannuttanut jokin, mikä tapahtuu kaukana,
vaikka suurenmoinen matkalaukku jyskyttää kuin sydän.

Ulkona on kesä alullaan.
Vehreydestä kantautuu vihellyksiä- ihmisiä vai lintuja?
Ja kukkivat kirsikkapuut halailevat kotiin saapuneita kuorma-autoja.

Kuluu viikkoja.
Tulee hitaasti yö.
Koiperhoset lentävät ikkunaruutuun:
pieniä kalpeita sähkeitä maailmalta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja runoja!

(Tarkistapa runoilijan sukunimen kirjoitusasu - eilen sekä tänään)

Heidi kirjoitti...

Kiitos. Korjasin nimen.