lauantai 29. lokakuuta 2011

Hirvenvasa

Näin unessa hirvenvasan. Se oli täydellinen unihirvi pienoiskoossa, hirven sarvet kasvoivat pehmeää karvaa, kuin harmaata sammalta. Kaikkia ilman muuta kiinnostavat uneni. Olen viime aikoina nukkunut huonosti, en ihmettele asiaa , onhan (työ)elämäni ollut hektistä. En tahdo ehtiä tehdä kaikkea, mitä pitäisi. Eilen puhuin puhelimessa siskoni kanssa. Sisko kysyi mitä teen, sillä luurista kuului kummaa suhinaa. Puhdistin puhuessani kissankarvoja matoilta  juuresharjalla (en enää käytä juuresharjaa juureksiin).

Blogillani on tähän saakka ollut tilaston mukaan noin 150  lukijaa. Yhtäkkiä lukijoita onkin 300, suuri osa lukijoista on Yhdysvalloista. Todellisia lukijoita he eivät taatusti ole. Mistä on kyse? Onko tietokoneeni kaapattu?

Kuuntelen radiosta Kirjakerhoa, jossa käsitellään esikoiskirjoja. Ei riitä, että saa kirjansa julkaistuksi, sille on saatava myös julkisuutta. Hesarin esikoiskirjapalkinto (tai vähintäänkin ehdokkuus) on tärkeä juttu. Toimittaja puhuu innostuneen oloisesti kirjoituskurssilaiseni Marisha Rasi-Koskisen esikoisromaanista Katariina. Se on oikeasti hyvä kirja.

Tuttuni toimii suuressa yrityksessä, jossa ovat meneillään YT-neuvottelut. Hän kertoi, että kaikkien ikävien vaiheiden jälkeen on työpaikalla mahtava yhteishenki. Hirtehishuumori kukoistaa. Kun työpaikka on vaakalaudalla, firman amerikkalaistyylinen letkeä toimintatapa jaksaa huvittaa. Vähän sama kuin sota-aikana, jolloin kaiken kurjuuden keskellä tehtiin lähinnä komedioita ja rintamalla käytiin sotilaita viihdyttämässä.

Viikonlopun runon on kirjoittanut Pekka Haukinen

Tämä on kertomus itsestäni, ja veljestäni,
viisaasta, jota minusta ei erota edes nimi,
hän oppi, hän, jakaantui,
täytti maailman omilla kuvillaan, ja se oli valmis,
mutta minua ei pelasta ei mikään:
piirsin järven hukuttautuakseni,
se levisi yli paperin,kasteli lattian,
kun tahdoin kuivata lätäkön,
siinä kasvoi tiheä ruoho.
----------------------

ja vielä Jarkko Lainetta

Myyn mustaa valoa.
Runoniekka. Sierain tukossa
ja nuttu asfaltin tomussa;

rikkaitten elämä on tällaista,
ken ei uskalla varastaa, ahmii silmillään.
--------------------------------------

Tuli siitä hyvää, mehevästä amerikkalaisesta kurpitsapiirakasta. Perkeleen kurpitsa.


4 kommenttia:

Roope Dessutom kirjoitti...

Piti oikein pysähtyä ihmettelemään. Että joku vielä siteeraa 60-luvun aktivisti Pekka Haukista, Johnny Walkeria. Mistä tämä löytyi?

Dessu

Heidi kirjoitti...

Divarista: Uuden runon kauneimmat 2 (Delfiinikirjat 1971). Nuhruinen pokkari, ostin samalla myös ykkösosan. Runovalintani perustuu ihan omiin mieltymyksiini, en ollut koskaan miehestä kuullut. En voi runosivitykselläni paljon kehuskella.

Roope Dessutom kirjoitti...

Kappas! Näin huonosti tunnen oman kirjahyllyni. URK I - II löytyy sieltä.

Haukinen / Walker oli harvinaisen mielenkiintoinen tyyppi. Jos kiinnostaa, googlaa!

Dessu

Heidi kirjoitti...

Googlasin. Mielenkiintoinen tapaus.