tiistai 18. lokakuuta 2011

Kyynikko

Kirjoittajakoulutuksessa oli alkuun niitä, jotka kirjoittivat runoja ja niitä, jotka tuottivat vain proosaa, vain harva teki molempia.Myöhemmin ovat runoilijat tuoneet nolona proosaa muiden luettavaksi ja proosaa kirjoittavat taas ovat raapustaneet runoja ja häpeillen antaneet toisten tutustua hengentuotteisiinsa.

Aiemmin töissä tutkittiin potilaita, kirjoitettiin reseptit, laitettiin paperilapulle, milloin olisi annettava uusi aika. Jos piti tehdä toimenpide niin se tehtiin hoitajan avustamana nopeasti. Nyt hoitaja istuu tietokoneella raportoimassa erilaisia asioita ja luokittelemassa potilaita johonkin luokkiin, joiden perusteella sitten annetaan resursseja, tosin ikävä kyllä niitä resursseja ei kuitenkaan ole, Lääkäri naputtaa viereisessä huoneessa omaa konettaan, merkitsee sinne kuntalaskutuksia, diagnoosinumeroita, käyttää kömpelöitä, hitaita ja huonosti toimivia ohjelmia, väsyy ja kyynistyy. En kaipaa takaisin paperiaikaan, mutta jotain pitäisi tehdä, ettei aika valuisi johonkin toisarvoiseen. Olen taas turhautunut käyttämiimme ohjelmiin, sillä olen hävittänyt kynsiviilani, enkä voi enää viilata kynsiäni ohjeman etenemistä odotellessani. Kynsiviila on epähämäläisen lääkärin tärkein työkalu. 

Nyt virkeänä esitelmiä laatimaan!



2 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Se byrokratia, se byrokratia...

Heidi kirjoitti...

Vihaan sitä ja samaten potilastietojärjestelmäämme.