Ota syliin

Heräsin seitsemältä. Vaikka olin jo päättänyt jo hylätä kirjoittamisen (sillä juttuni eivät kelpaa mihinkään, eivätkä menesty kilpailuissa), olen koko aamun riipustanut tarinaa virkamiehestä, joka ottaa rotukissan lemmikikseen. Tämä johtaa lopulta säntillisen miehen turmioon. Minun on kuitenkin keskeytettävä tämän traagisen tarinan luominen, sillä minun on käytävä kirjakaupassa ja jumpassa. Tämän jälkeen lähden Toijalaan ystäväperheeseen. Tarkoituksena oli etsiä suppilovahveroita ja saunoa.

Kävin eilen U:n kanssa teatterissa. Kyseessä oli Työviksen uuden näiytelmän Ota syliin ennakkonäytös. Oli mukavaa katsoa teatteria, jossa ei naurettu kaikelle traagiselle. Nykyään tragikomediat ovat tulleet niin muodikkaiksi, että ne ovat alkaneet kyllästyttää. Näytelmässä perheen 17-vuotias poika menehtyy liikenneonnettomuudessa. Menehtyneen pojan äidin Marionin (loistava Tiina Weckström) ja ystävän Danin (nuori, komea ja herkkä Lauri Tilkanen) välille syntyy herkkä rakkaussuhde. Tuo epätodennäköinen suhde on kuvattu kauniisti ja uskottavasti. Kaikki kuolleen pojan läheiset ihmiset oireilevat omalla tavallaan ja etsivät lohtua toisistaan.

Kävimme näytelmän jälkeen Paapan kapakassa. Ravintola toi mieleen takaumia 70-luvun lopulta. Ovella seisoi portsari torjumassa asiakkaita. Miehen kasvoille oli asettunut kivettynyt ilme, syvälle miehen päähän oli vedetty tummansininen pipo, jonka alta kurkkivat epäystävälliset simät. Kun siirryin liian lähelle ovea, hän mitään sanomatta heilautti kätensä tielleni. Kaikesta huolimatta pääsimme sisälle, seisoimme hetken metelissä ja tungoksessa. Muutama urospuolinen voimakkaasti humaltunut henkilö teki tuttavuutta kanssamme. Joimme lasillisemme ja poistuimme yrmeän portsarin ohi kymään syysilmaan.