perjantai 14. lokakuuta 2011

Kehumispolku


Katsoin eilen A-Talk ohjelmaa, jossa käsiteltiin sukupuolineutraalia avioliittoa. Asia kiinnostaa minua siksikin, että tyttäreni seurustelee naisen kanssa. Keskustelut ovat aina samanlaisia, mukana on asian puolesta puhuvia, fiksuja suvaitsevia ihmisiä ja sitten sitten niitä vastustajia. Nyt paikalle oli raahattu joku perussuomalainen, joka rinnasti samaa sukupuolta olevien avioliitot siskon ja veljen avioliittoon tai moniavioisuuteen (hän oli viisaasti jättänyt pois eläimen kanssa avioitumisen). Nämä vastustajat toteavat suopeasti, ettei heillä ole mitään homoja vastaan ja nytkin homot saavat mennä naimisiin, kunhan tekevät sen vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Yleensä studioon on pyydetty Elsa Saisio, joka edustaa sateenkaariperheiden lapsia, nyt siellä olikin joku toinen nuori nainen, joka oli ehdottomasti keskustelun järkevin henkilö. Homoseksuaalien edustajana puhui vihreiden Jani Toivola. Minustakin tämä on tasa-arvokysymys, soisin sukupuolineutraalin avioliiton toteutuvan.

Olen lueskellut Miina Supisen lyhytproosaa Apatosauruksen maa ja naureskellut. Hauska kirja. Kirjassa kerrotaan mm. omahyväisestä miehestä, joka nikkaroi itselleen ruumisarkkua.

Työskentelin eräässä sairaalassa, jossa toimi lääkäri, joka siis ei ollut vaikkapa sisätautilääkäri, vaan edusti alaa, jonka edustajilla usein on suuret luulot itsestään. Tuossa sairaalassa niinkuin muissakin, lääkärit syövät omassa pöydässään. Mies kehui työpaikkalounaalla itseään päivästä toiseen. Ammatillisen kehumisen lisäksi hänen omakehunsa ulottui kaikille elämänalueille. Minua alkoi hänen kehuskelunsa ärsyttää. Sitten keksin heittää aina jonkun uuden aiheen ja seurasin, miten hän sai aiheesta pontta itsekehuun. Otin puheeksi pakkoruotsin, jolloin mies kertoi puhuvansa niin hyvin ruotsia, että hänet oli pyydetty Ruotsiin oman alansa Suomen edustajana johonkin kokoukseen. Kun keskustelimme teatterista, niin ilmeni, että hän oli melkein päässyt teatterikouluun. Armeijassa hän oli joukkueensa hiihtomestari. Hän loihti kertomansa mukaan sellaisia herkkuruokia, ettei niitä saa mistään ravintolasta maailmalta saati sitten Suomesta. Kehumispolun seuraaminen tuotti minulle hupia ja asia lakkasi minua pännimästä. Usein mietin seksin puheeksi ottamista, olisi ollut hauska seurata kun hän olisi rehvastellut rakastajantaidoillaan. En kuitenkaan kehdannut. Olisi pitänyt. Joka tapauksessa hän oli itsensä kehumisessa ihan omaa luokkaansa.

9 kommenttia:

jaana kirjoitti...

Oh my god, tuota "lääkärityyppiä" löytyy muutama miehen (!)puoleisesta suvusta.

Oli hauskaa löytää blogisi. Tulen toistekin.

jarna kirjoitti...

Gosh mikä lääkärihenkilö! =/

Anonyymi kirjoitti...

Tämä kehumisjuttu ei rajoitu pelkkiin lääkäreihin. Joskus silkka myötähäpeä on itseäni vastaavassa tilanteessa estänyt ottamasta puheeksi esim seksiä, matkailua, ihmissuhteita tai julkkistuttuja.

Nykypäivänä todellinen toisesta välittäminen tuppaa olemaan niin harvinaista, että jos sellaisen ihmisen on kumppanikseen onnistunut jostain löytämään, onko sukupuolella enää suurtakaan väliä.

E-S kirjoitti...

Apua, toivottavasti ei sentään röntgenlääkäri ollut pilaamassa muuten hyvän toiminnan osaston mainetta... :)
Hyvä lähestymistapa!

Anonyymi kirjoitti...

Veikkaan erikoisalaksi kirurgiaa. Omnipotenttius on lienee ollut sillä alalla joskus hyve.

Anonyymi kirjoitti...

-"on"

Heidi kirjoitti...

En kommentoi erikoisalaa, en.

Salla kirjoitti...

Olen ollut kerran nettitreffeillä tällaisen miehen kanssa. Ilta meni rattoisasti siinä, että yrittipä keskustelua aloittaa mistä aiheesta tahansa, mies alkoi kehua itseään ja päteä suorituksillaan ko. asiassa. Ensin ihmetytti, sitten ärsytti, sitten huvitti.

Ei tullut toisia treffejä.

Heidi kirjoitti...

Meitä on moneksi(keräilen latteuksia).