torstai 27. lokakuuta 2011

Rakastan junia

Istun junassa. Rakastan junia. Rakastan langatonta yhteyttä. Rakastan junia, joissa on langaton yhteys. Langaton yhteys tökkii. Vihaan langattomia yhteyksiä. Rakastan edelleen junia. Kävin Jyväskylässä, kaupunki oli oudosti pienentynyt. Tapasin poikani ja söin illallista hänen kanssaan. Poika taas puolestaan oli kasvanut ja näytti mieheltä.

Pidin luennon entisessä kaupungissani, siitä maksetaan 100 euroa/tunti, esitelmä kesti 15 minuuttia, joten olen 25 euroa rikkaampi, tosin summasta menee 60% veroja, tarjosin pojalleni illallisen ja ostin entisestä kaupungistani farkut, joten en tule rikastumaan tästä kuin henkisesti.

Luentotilaisuudessa eräs mies luki oman runonsa, se oli pitkä runo. Sen jälkeen mies soitti huuliharppua. Näppäilin puhelintani, kaivelin laukkuani, selailin papereitani.

A kertoi kuinka oli eräässä työpaikassaan hävittänyt leimasimensa. Pesulasta tuli erä vaaleansinisiä työtakkeja. Leimasin löytyi.

Pian pääsen kotiin. Menen huomennna mahdollisesti kahvakuulajumppaan, en todennnäköisesti viikkoon liiku ilman kipuja. Viikonloppuna tulee mukavia vieraita. Tässä kuussa ei ole enää yhtään esitelmää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täällä toinen junien rakastaja..ja linja-autojen.
Matka itsensä kanssa(kun kaikki ympäröivässä maailmassa stressaa), aikanaan hetken turvapaikka (kun ex-miesystävä seuraili jatkuvasti), rauhallinen lukurupeama (kun laukussa painaa mielenkiintoinen kirja), yksityinen konsertti(kun mp3-soittimelta tulvii mielimusiikkia).
Vieläkin mielen valtaa vapauden tunne, kun tuntee matkaanlähdön nytkähdyksen.

Heidi kirjoitti...

Junassa on jonkinlaisessa välitilassa, jolloin kukaan ei vaadi mitään, saa vain olla.