Tämä on se hetki, jolloin viriää hento toivo siitä, ettei tarvitse lähteä ensiapuun ruuhkaa purkamaan. Asian kirjoittaminen pelottaa, se on kuin kutsuisi tungosta sairaalaan.
Osallistuin tänään kokoukseen, jossa tarkasteltiin klinikkamme toimintalukuja. Olin ihan kohtuullisen taitava matematiikassa, olenhan opiskellut matikkalinjalla ja olen sitäpaitsi Tammerkoskessa kastettu teekkari. Katselin valkoista paperia, jossa oli alakkain lukuja, enkä saanut niistä mitään irti. Toiset miettivät niitä jotensakin järkevän oloisesti. Minusta on mukava pohtia jotain ongelmaa, mutta ei tällaista. En koskaan viitsi kaupassakaan tarkistaa kuittia.
Pyrimme L:n kanssa opiskelemaan silloiseen Tampereen teknilliseen korkeakouluun, sillä L:n veli opiskeli tuossa laitoksessa. L houkutteli minut seurakseen pyrkimisreissulle. Isä opetti edellisenä iltana minulle vektorilaskentaa. Yövyimme L:n teekkariveljen kämpässä lähellä Aleksanterin kirkkoa. Pyrkimistä edeltävänä iltana kävimme ylioppilastalolla kuuntelemassa Kasevaa. Yhtye oli tuolloin suurinta huutoa, "strip tease naista" ei päässyt pakoon, ellei matkustanut Suomen rajojen ulkopuolelle.
Hämmästykseksemme pääsimme molemmat opiskelemaan kyseiseen oppilaitokseen.
Asustin Hervannassa, josta mateli aamuisin Cavelet-salkkuja kantavien nuorten miesten jono kohti korkeakoulua.Opettelin monenlaista, josta minulla on enää hyvin hatara muistikuva ja jota en ole sittemmin tarvinnut. Opiskelijoiden sukupuolijakauma oli kovin vinoutunut. Bileisiin kutsuttiin asiaa tasapainottamaan lastentarhaopettajaopiskelijoita. Valokuvissa näytän nuorelta, epävarmalta ja hennolta. Kävin teatterissa, konserteissa, elokuvakerho Monroessa ja viihdyin huonosti. Enpä arvannut vielä joskus palaavani Tampereelle.
Koin tänään uuden Haavistoherätyksen kun näin FB:ssa hänen hienon mainoksensa. Siinä mieskuoro laulaa kajauttaa komeasti Helsingin rautatieasemalla Sibeliuksen Finlandia-hymnin. Isänmaallisuuden kylmät väreet vavisuttivat minua voimallisesti. Musiikissa on voimaa. Bach muuten auttaa kaikkeen: melankoliaan, ahdistukseen, stressiin, kaikkeen.
3 kommenttia:
Bach oli taatusti sekopää. Lisäksi sillä oli jotain outoa kaunaa kuorolaulajia kohtaan. Nimimerkillä "koko illan Bachia laulanut". Tuohon voisin lisätä "melkein itku kurkussa".
Saattoi ollakin. Lauloi poikakuorossa (syvällinen Wikipedia-sivistykseni). Miksi hän siis olisi kaunainen kuorolaulajia kohtaan? Haluaisin laulaa kuorossa, olen kateellinen sinulle.
En tiedä kaunan syytä, mutta se näkyy selvästi tavassa, jolla on läiskinyt nuotteja viivastolle. Ihan mahdottomia lurituksia laulaa. En opi ikinä.
Käy ihmeessä kokeilemassa kuorolaulua ! Ei siellä tartte olla mikään huippu. Siksi siellä lauletaankin porukassa. ;)
Lähetä kommentti