maanantai 2. tammikuuta 2012

Politiikan kommentaattori

Olen taas kerran palkattomalla vapaalla tehdäkseni ikuisuusprojektiksi muodostunutta artikkeliani. Loikoilin pitkään sängyssä, kisu makasi vieressäni hyrräämässä. Tein tiibetiläiset riitit ja nyt istun sohvalla läppäriäni syleilemässä. Radiosta kantautuu harras musiikki ja katua raastaa aura-auto.

Lähden aamupäivällä M:n vaatekonsultiksi. M putosi kuoppaan ja vaatteet tärveltyivät. Vakuutusyhtiö maksaa uudet tilalle. Itse ne vaatteet on kuitenkin ostettava. Lähden mielelläni ostoksille, saanhan taas hyvän syyn tehdä muuta kuin sitä mitä pitäisi. Toisaalta en saa mistään palkkaa, joten tämä lienee sallittua.

Vilkuilin sähköpostejani ja poistin kaikki joiden otsikot kuuluivat "Please help me!" tai "Congratulations!". Voisi ajatella, että nämä olisivat niitä tärkeimpiä.

Kävelin eilen Puutarhakatua. Huomasin kadun varrelle ilmaantuneen uuden kahvilan. Katsoin ikkunaa tarkemmin ja huomasin jättikokoisen Niinistön. Julisteessa luki: Presidentti on työ. Järjetön lause. Eikös presidentti ole sen työn tekijä, ei työ. Putkimies on työ, sairaanhoitaja on työ, siivooja on työ...kuulostaa hölmöltä. Yhdessä kuvassa Niinistö käärii hihojaan ikäänkuin alkaisi tehdä presidentin hommia tai korjata vuotavaa hanaa. Täytyy myöntää, että mies näyttää kuvassa komealta.

Nyt kun aloitin marinani, niin Soinin juliste se vasta kamala oli. Keltainen seiskatausta ja liioitellun kansanomainen mies harmaassa poolossa. Minulle on kauhistus kuulla miehen kansanomaisia sutkauksia kuuden vuoden ajan (käytännössä 12 vuotta).

Ettäs siis tiedätte. Nyt menen suihkuun, odotan M:n ilmoitusta siitä mihin aikaan menemme ostoksille. Odottaessani teen vähän ehkä töitä. Mutta ensin tyhjennän astianpesukoneen ja silitän pyykin ja... Heitin eilen uudenvuoden mekkoni pesukoneen pohjalle. Mekko oli kohtalaisen arvokas, sen helmaa koristavat pienet mustat rusetit ja pikkumusta on ohutta neuletta. Unohdin koko mekon ja tungin koneeseen lakanat, väänsin lämpötilan poikkeuksellisesti 60 asteeseen. Kävin välillä kylpyhuoneessa ja ihmettelin koneesta pursuilevaa mustaa vettä. Jostain käsittämättömästä syystä mekko ei mennyt pilalle. Vuodevaatteet ovat kylläkin tyylikkään harmaat.


5 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Ystäväni kanssa mietittiin, että jos Niinistöstä tulee presidentti, niin jääköhän se kahvila siihen pysyvästi. Ja sittenhän myös Kuninkaankadun (joka menee sen kahvilan toiselta kulmalta) nimi voitaisiin muuttaa Niinistönkaduksi.

Anonyymi kirjoitti...

Poliitiikan kommentaattorille sanoisin, että nyt on ensimmäistä kertaa täysin neuvoton olo presidentinvaalien kanssa. Kaikki ehdokkaat tuntuvat todella merkityksettömiltä, ja toistelevat samoja liturgioita. Syksyllä kiinnitin huomiota kuviin, jossa Lipponen oli oudon näköinen. Hetkinen, hänhän hymyili! Sittemmin en ole onnistunut bongaamaan yhtään pahantuulista kuvaa kenestäkään muustakaan ehdokkaasta. Tuntuu, että käynnissä on suuri nenästäveto. EU:ssa muut päättävät, ja me suomalaiset vain vikistään, niinkuin nyt oli nähtävissä Kataisen/Urpilaisen yrityksissäkin. Voisiko toivoa, ettei presidenttiä valittaisi ollenkaan?

Päivi kirjoitti...

Kyllä tuo ryhtymiseen starttaaminen kuulostaa tutuslta. Kello on jo - apua 12 enkä ole vielä edes ryhtymässä mihinkään ja olen yöpaitaisillani. Olen siis lomalla.
H:gissä Niinistön kahvila on Etelä-Espalla. Vaalibudjetti on ainakin ilmeisesti kohdallaan? Ohi kulkiessani huomasin myös täällä aika komeaksi stailatun pahvi-Saulin. Presidentti-instituution merkitystä ylipäätään on viime aikoina tullut enemmänkin ja ihan tosissaan mietittyä.

Merja kirjoitti...

Ensimmäisen kierroksen äänestys ei tuota vaikeuksia, mutta toisen saattaa tuottaa. Olen pohtinut menettelytapoja. Ehkä menen koppiin ja kirjoitan lippuun hävyttömyyksiä?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Täydellistä ehdokasta ei ole tällä kertaa. Tiedän kuitenkin ketä äänestän ja varsinkin ketä en äänestä. Toisesta kierroksesta en osaa sanoa vielä mitään. Presidentillä taitaa olla enää symbolinen merkitys, vaikka en ole kovin tarkkaan hänen valtaoikeuksiinsa perehtynyt. Kommentoidahan silti aina voi, vaikkei mitään asiasta ymmärtäisikään. Kuten olen täällä jo aiemmin kehuskellut, olen joskus toiminut Kataisen lapsenvahtina. Olen siis lähes vallan keskuksessa.