maanantai 23. tammikuuta 2012

Vaalihumussa

Olin illalla niin levoton, että nukkumisesta ei tullut mitään. Tämä haavistoilmiö sai pääni sekaisin. Töissä ehdottivat, että rupeaisin sellaiseksi eläväksi mainokseksi, mainostaulut vaan vatsa- ja selkäpuolelle ja Keskus-Torille ympyrää pyörimään. Työnantaja varmasti mielellään antaa minulle vapaata.

Minulla on tässä Haaviston menestyksessä ihan henkilökohtainen missio. Tyttäreni on lesbo (en muuten pidä sanasta), jos julkihomosta voi tulla presidentti ja kaikki näkevät ja kuulevat, että hän on älykäs ja sympaattinen,  ei  homoseksuaaleja ehkä enää määritellä vain seksuaalisuuden kautta (kuten ei heteroitakaan). Haavistolla on kaiken lisäksi kompetenssia presidentin työhön:  hän on sovitteleva, kansainvälinen, hänen arvonsa ovat mielestäni oikeanlaiset. Haavisto sitäpaitsi aina sitoo niin nätisti kaulaliinansa. Minä annoin elämäni ensimmäistä kertaa rahaa ehdokkaan vaalikassaan ja aion vielä pudottaa sinne muutaman rovon.

En voi äänestää kokoomuslaista. Työskentelen julkisella sektorilla terveydenhuollossa ja kokoomus ihannoi yksityistämistä. Terveydenhuollossa en ole nähnyt näillä toimilla mitään hyvää saatavan aikaiseksi. Sairaalalääkärinä minua  huvittavat ihmiset, jotka arvelevat, että yksityislääkärit ovat jotenkin parempaa joukkoa. Suomalaisten sairaanhoidosta pitävät enenevässä määrin huolta kansaiväliset yritykset.

Kävin tänään kampaajalla. Arvonlisäveron nousun vuoksi hinnat olivat nousseet tuntuvasti. Eikö juuri neljä vuotta sitten veroa laskettu, jotta ihmiset työllistyisivät?

Opiskelukaverini, mukava, komea mies pyysi minua huomenna syömään.Melkein kuin treffit, mutta ei kuitenkaan. Vaihtelua silti ja hyvää ruokaa.

8 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Liikuttavaa aktivismia. Äänestin minäkin sitten Haavistoa, vaikka minulla on joitakin varauksia. Mutta kun jostain kuitenkin tulee uusi presidentti, niin parempi jos se olisi Haavisto.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Hienoa!

Anonyymi kirjoitti...

Minä sain eilen ambulanssikyydin Acutaan. Siellä ensiavussa maatessa (ja ensiluokkaista hoitoa saadessa) oli kyllä todella kiitollinen olo, että meillä on järjestelmä, jossa apu on kahden minuutin päässä silloin kun itsellä menee sormi suuhun. Mietin, että maksaisin mieluusti veroja enemmän, jos vain sitten saisi tällaiset palvelut turvattua. Kokoomus ei ilmeisesti ole minua varten. Yksityistäminen vie maailman tärviölle, näin uskon.

t. Marjut

ketjukolaaja kirjoitti...

Emmeköhän ole kaikki markkinatorin mainostauluja itsemme ympäri pyörimässä? Kenellä on kaulaliina hyvästi, kenellä muuten vaan paksumpi toppatakki elämän realiteetteja vastassa. Velalla kasvatettu elintaso on painava ankkuri, kun hupsahdetaan näyttävästi yli kauppataseen romahduksen reunan. Se muuten romahti jo.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, velka on pelottava asia. Ihme juttu vaan, että voitot ovat aina yksityisiä ja tappiot yhteisiä. Niin toimii uusliberalistinen ajattelutapa. Nyt jo esim. yksityistäminen on johtanut siihen, etteivät kulut ole enää hallinnassa. Samalla palvelut heikkenevät. Nousukautta ei huomaa mistään muusta kuin Hesarin pääkirjoituksesta - aina on säästettävä. Kun pankkiirit kirjoittavat markkinatalouden säännöt, niin tavallinen kansalainen maksaa. Minä maksaisin mieluusti enemmän veroja, jotta terveys- ym. palvelut voitaisiin taata jatkossakin. Sellaista vaihtoehtoa meille ei kuitenkaan anneta. Veroja on kevennettävä, jotta meille jää rahaa kuluttamiseen ja talouskasvun keinotekoiseen pumppaamiseen. En ole poliitikko, en tiedä miten tästä jumista pääsisi ulos. Tiedän vain, että viimeiset vuodet uusliberalistisella otteella eivät ole meitä ainakaan parempaan suuntaan vieneet.

t. Marjut

Ana kirjoitti...

<3 Ai lav juu! (ja Ai lav Pekka Haavisto kans)

Aikku kirjoitti...

Samoin kävi itsellänikin. Vaali-illan jälkeen näin koko yön unia Haavistosta ja laskin ääniä aamuun asti.

Haaviston menestyminen on merkki suvaitsevaisten ihmisten jalkautumiesta vaaliuurnille.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ei taida kukaan ihminen olla pelastaja. En sellaista edes odota. Kuitenkin politiikka tuntuu taas hetken kiinnostavalta.