tiistai 3. huhtikuuta 2012

Katse

Mummo kertoi aluksesta, jonka ei pitänyt koskaan upota. Laiva vajosi neitsytmatkallaan meren pohjaan. Mummo sanoi, että samalla kun matkustajat etenivät kohti loppuaan, soitti laivan kannella orkesteri virttä. Ajatus kylmäsi minua. En katsonut elokuvaa Titanic, enkä tule katsomaan tämän iltaista minisarjaa Titanicista. En halua nähdä elokuvaa, jonka tiedän loppuvan kehnosti. En katsonut Mikko Niskasen  Kahdeksan surmanluotia, enkä tule katsomaan 11.9.2001 tapahtumista kertovia filmejä. Seuraan mieluummin valkokankaalta, kun ihmiset puhuvat, juovat kahvia ja tupakoivat. Pidän siitä, että yksi katse on elokuvan kohokohta.

Sen sijaan olisin halunnut nähdä elokuvan Pekka ja Pätkä neekereinä (taideteos esitettiin päivällä televisiossa). Elokuva oli mahdollisesti tahattoman rasistinen, me emme asiaa tuolloin ymmärtäneet. Kyseinen elokuva oli ensimmäinen kokopitkä näytelmäelokuva (siis muu kuin animaatio), jonka olen nähnyt. Näin sen Kino Haagassa. Silloin elokuvateatterit eivät vielä olleet suuria huviryppäitä, joissa syödään popcorneja suuresta saavista ja kommentoidaan filmiä ääneen.

Viime teatterireissulla (tai kyseessä oli teatteriravintola) yhdessä pöydässä porukka puhui häiritsevästi. Näyttelijä Riku Suokas totesi "Tämä ei ole televisio, minä kuulen puheenne". Pöytä hiljeni.

Kurssikaveri arveli laihdutuskuurinsa menneen överiksi, koska luuli kolmeen kertaan keittiön pöydällä olevaa raihuovoviljelmää pitsaksi. Minä näin pitkään Harrin (löytökissa, jota kaikki pelkäsivät) sujahtelevan pitkin huoneistoamme, vaikka se oli jo vainaa. Raskaana ollessa kaikkialla näkyi vauvoja, rakastuessa rakas ihminen liikkuu  kaikkialla.

Nyt katse esitelmään, muuten ei kunnian kukko laula.

5 kommenttia:

mersu kirjoitti...

Lähinnä kyseessä olikin irvalu rasistisille ajatuksille ja asenteille. Katselin sitä jonkin matkaa, mutta sen verran oli tylsää kerrontaa, että heivasin kesksen.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Nostalgiamielessä olisin halunnut sen nähdä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan samoilla linjoilla olen, en halua tietoisesti altistaa itseäni elokuvakokemukselle, jossa tiedän olevan surkean lopun. Mitä enemmän tulee ikää ja elämänkokemusta, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan muunlaista tarjontaa.

bert kirjoitti...

Vaikka eihän Titanicin (elokuva) tarina ole pelkästään tai edes pääasiallisesti siinä mitä laivalle tapahtuu. Ymmärrän silti, minun on vaikeaa palata katsomaan kyseistä elokuvaa sen kerran, pari nähneenä.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Olisit varmaan tykännyt Happy end -leffasta! Myöhästyit viikolla, sori.

Tuo Riku Suokas -kohtaus herättää ajatuksen, että olisivatkohan kovaääniset hiljenneet, jos huomauttaja ei olisi ollut Tuttu Naama? Olisi saattanut tulla vastaukseksi vaikka haistattelua tai turpiin.