Kertun kevät

Kunnioitettu emäntä,

Kevättä pukkaa, sen minkä ikkunalasien läpi ulos näkee. Voisit muuten pestä akkunat, ne ovat ainut väyläni ulkomaailmaan. Viime keväänä kuurasit vain keittiön ja olohuoneen lasit, makuuhuoneen ja vierashuoneen ikkunat jätit koskemattomiksi, jos saan asiasta huomauttaa. Jos et itse viitsi niin tilaa joku pesemään, ikävä kurkkia ulos likarantujen välistä. Puissa istuskelee jo pieniä pulleita paisteja, niitä olisi soma katsella. Kuluisi aika rattoisammin.

Tulit eilen töistä viiden maissa. Minulla on herkkä hajuaisti, olit selvästi nauttinut lasin viiniä. Sen päälle ajoit polkupyörällä, promillet eivät olleet kenties kaksiset, mutta kyse on periaatteesta. Monen alamäki on sitäpaitsi alkanut lasillisesta kuivaa valkoviiniä, pian sitä onkin kulunut pullollinen, kohta kelpaa lasinpesunesteet ja seuraavaksi maataankin jo ojan pohjalla. Sieltä on harva ylös kivunnut.

Muutaman kerran korviini on kantautunut kun illalla höpötät itsellesi "olen hyvä tyyppi". Se taisi alkaa siitä terapiaohjelmasta, jossa sillä yhdellä naisella oli niitä itsetunto-ongelmia. Sitä joko on hyvä tyyppi tai sitten ei, siinä eivät hokemat  auta.

Kävi taas tuo aamiainen ramaisemaan, kun sitä vihdoin sai. Kyttäsin sitä viidestä saakka, hypin sängyssäsi ja päästin kuuluvia naukaisuja. Väitit, että sinua väsyttää. Puhuit kuuden päivän työputkesta. Ammatinvalintakysymys sanon minä. Turha moista nyyhkiä, kurjaa sitä ruikuttamista on kuunnella. Sitäpaitsi mitä olet tällaisen viattoman luontokappaleen vaivaksesi ottanut, syytön minä siihen olen.

Palauta kirjastonkirjat. Ettei taas tule sakkoa.

Ystävällisesti,
Kerttu