perjantai 18. maaliskuuta 2011

Elämme nopeasti

Huomenna on Viita. Toinen toisensa perään opiskelijat ovat peruneet tulonsa (eivät toki kaikki). Heillä on tärkeitä menoja, mukavia menoja, yksi viimeistelee käsikirjoitustaan, romaani julkaistaan syksyllä. Minulla ei ole mitään syytä olla menemättä, ei muuta elämää, niin tärkeää, että voisin ilmoittaa: en tule, viimeistelen Finlandia-palkinnon saavaa teostani. Menen mielelläni.

Olen ollut niin väsynyt ja minulla on niin monta erilaista projektia menossa, että pelkään unohtavani jotain olennaista. Unohdinhan kerran kauppakassin kauppaan ja huomasin ostosten puuttumisen vasta kun aloitin ruoanlaiton.

Kävimme poikani ja hänen kihlattunsa kanssa intialaisessa ravintolassa syömässä ja sen jälkeen vielä rauhallisessa kuppilassa, join lasin viiniä, he joivat erikoisoluet. Poikani olut oli mämmin väristä, siitä vosi tulla hyvää kastiketta lihalle. Nuoret bilettävät tänään kavereidensa kanssa, yöpyvät Omena-hotellissa ja tulevat huomenna aamiaiselle klo 11. Minun pitänee nauttia sitä ennen jo esiaamiainen.

Tässä pari kissa-runoa viikonlopulle, runoilijan nimi on Sirkka Selja:

Seisoin ikkkunan edessä ja katsoin kissaa
joka katseli puusta putoavia lehtiä.
Radiosta pauhasi mahtava musiikki ja minä ajattelin:
näin kaikki muuttuu historiaksi.

-------------------

Jasmiini kukkii,
salaatti rehottaa.
Kissa kuuntelee portailla.
Elämme hitaasti

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Olen itsekin miettinyt tätä perumisilmiötä. Voin olla kateellinenkin, mutta ajattelen sen johtuvan sitoutumisen ja asioiden loppuunsaattamisen vaikeudesta. Kun on saanut asiasta haluamansa, voi siirtyä eteenpäin, ja unohtaa entisen. Voisi ajatella, että jo uutta menoa sopiessa näkyisivät vanhat sitoumukset, joiden paikalle ei asiaa haluaisi sopia.

exme kirjoitti...

Asioilla on tapansa. Minulla ei yleensä ole mitään menoa ikinä, tylsyyteen asti olen tekemättä mitään. Sitten kun tulee yksi meno, tulee toinen samalle päivälle ja sitten vielä kolmas.

Eniten ihmettelen eläkeikäisiä! Kaikista harrastuksista he lähtevät kesken pois, koska on kiire seuraavaan. Minusta ei tule ikinä niin pätevää menijää.