Nykyisin on helppo osoittaa mieltään. Jos en olisi jo eronnut kirkosta 80-luvun alussa voisin tehdä sen uudestaan, netissä vaivattomasti. Aiemmin piti vaivautua kirkkoherranvirastoon. Silloin papit olivat herroja ja se olikin syynä eroamiseeni. Nyt on tullut uusia syitä, mutta en voi enää erota, koska olen jo eronnut.
Osoitin aikoinaan mieltäni ydinvoimaa vastaan ja rauhan puolesta. Nyt adressin puolesta/vastaan voi kirjoittaa netissä. Onko nettivaikuttaminen oikeasti vaikuttamista. Teen vallankumouksen olohuoneen sohvalta, olen liian laiska muuhun. Kaikki muuttuu kun naputtelen konettani, vai muuttuuko.
Tänään tapasin mielenkiintoisia potilaita. Eräs oli ollut Tokiossa kun maa tärisi. Hänen hotellihuoneensa oli 15 kerroksessa ja tunne oli kuulemma sama kuin laivassa myrskyävällä merellä. Lopulta jälkijäristysten aikaan hän ei jaksanut enää mennä ulos vaikka huone heilui, sillä ulkona tuli kylmä.
Toinen potilas kritisoi systeemiämme tehottomuudesta ja syystä. Olimme samaa mieltä ja meillä oli hauskaa. Sairaalabyrokratiaan liittyy hyvin koomisia piirteitä. Yksi sanoi, että hän haluaa halata minua, nousimme molemmat seisomaan ja halasimme.
Olen niin kyllästynyt tuohon hiihdon dopingskandaaliin. Oikeasti, mitä väliä. Muu maailma sotii ja talous menee päin peetä. Meillä puidaan hiihtäjien asioita vuodesta toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti