Tiina Pystynen kävi Viidassa puhumassa kirjailijantiestään. Hänellä oli suuria vaikeuksia päästä kirjailijaliiton jäseneksi, tuo jäseneksi ottaminen tuntuu olevan varsin mielivaltaista. Siihen ei riitä, että on julkaissut kirjan tai vaikka kaksi. Esikoiskirjailijoita ei käsittääkseni hyväksytä koskaan. Eikö järjestön tulisi ajaan myös heidän asioitaan?
Tiina Pystynen sanoi kirjoittavansa aiheista, jotka häntä hävettävät. Kirjoitusprosessi perustuu päiväkirjan kirjoittamiseen, asioiden liioittelemiseen ja siten etäännyttämiseen. Hän kertoi aiemmin olleensa ikäänkuin kapeassa kuilussa, oli hyvin rajoitettua mistä saattoi kirjoittaa, sittemmin hän siis alkoi kirjoittaa hyvin henkilökohtaisesti ja asioista, joista ei yleensä puhuta kuten vaikkapa leskeydestä. Ei hänellekään ole ollut helppoa sukulaisten kanssa, mutta ovat kuulemma hiljalleen tottuneet.
Lukijat ovat löytäneet omat kokemuksensa kirjailijan hyvin henkilökohtaisista teksteistä. Tiina Pystysellä on omintakeinen tapa yhdistää tekstiä ja grafiikkaa. Hän arvosti kovasti saamaansa Koskenkorva-palkintoa (sen ovat saaneet myös Arto Salminen ja Petri Tamminen).
Tiina Pystynen suunnittelee seuraavaksi kirjoittavansa vanhenemisesta. Olin ystävän luona kylässä. Hän kysyi ruoan jälkeen, juotaisiinko kahvia. Minä katsoin kelloa. Se oli sitä vanhenemista puhtaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti