Nyt alkoi oma tabermanilaisuus hävettää suunnattomasti. Voisin ottaa runon pois, mutta se on jo tarrautunut johonkin virtuaalimaailman nurkkaan, sitä ei saisi kuitenkaan kokonaan kitketyksi sieltä. Minulla olisi toinenkin runo, jossa puhutaan matkavakuutuksista, käsilaukusta ja eväsleivistä, mutta säästän sen toistaiseksi.
Oloni on jo astetta parempi. Nenäni vuotaa enää säädyllisesti. Taidan lähteä kaupungille, se on erilainen näin arkena, keskellä päivää. Lähden samoamaan kauppahalliin eläkeläisten joukkoon, käyn kirjastossa.
Minulla on kaksi nojatuolia kolmekymmenluvulta. Olen saanut ne ystävältäni. Pidän niistä, ne ovat pienikokoiset, mutta silti mukavat istua. Nykyään tehdään niin massiivisia huonekaluja. Näissä oivallisissa tuoleissa on se vika, että istuessa jouset painavat takapuolta ja päällisetkin repsottavat. Tänään tulee yksi nuori nainen katsomaan niitä noin kunnostusmielessä. Taloudellisesti hommassa ei ole mitään järkeä, käsityö on kallista. Mutta olen päättänyt korjauttaa ne, jos niistä vielä saa nojatuolit. Ainakin yksi nuori käsityöläinen saa työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti