Kävin Anna Tuorin näyttelyssä, hienoja sadunomaisia tauluja. Jostain syystä minulle tuli mieleen Japani, mitä minulle tyhjään valkoviinillä eilen pilattuun päähäni nyt yleensä tuli.
Viikonlopun runon vuoro, Saila Susiluotoa
VENEEN HOPEANVÄRINEN PUUTARHA
Hopea tyrskii ylle kuin rankkasade, vihmoo täyteen käsien aukinaiset kupit. Tytöt nostavat maljan, varovasti, särkemättä, se helähtää toista vasten, soi niin kuin lasillinen hiljaista vettä soi. Ja silloin, puutarhassa, kuu, juuri ja juuri, väistää oman putoamisensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti