Palkka mulle

Tänään töissä oli hieman helpompaa. Valmistelin jopa perjantain pientä esitystä. Ensi viikolla on yksi päivystys ja esitelmä, jonka kylläkin olen jo kertaalleen pitänyt, huhtikuussa on lisäksi kaksi muuta esitelmää, joista toinen on uusinta viime vuodelta. Vajaan viikon kuluttua on lukupiiri, yli 700 sivun romaanista olen lukenut 150 sivua. Viidassa olisi henkilökohtainen palaute huhtikuun loppupuolella, pitäisi kirjoittaa. Tieteellinen artikkeli sellaisista luokittelukriteereistä on alkuvaiheessaan. Toukokuiseen kongressiin pitäisi värkätä posteri. Minulla on tähän kiireeseen oivallinen ratkaisu: makaan sohvalla ja vajoan jonkinlaiseen zeniläiseen tilaan, jossa hävitän mielestäni kaikki tekemättömät työt. Lisäksi neulon, roikun FB:ssa ja kirjoittelen blogia. Ymmärrän nykyisin kollegoita, jotka ovat siirtyneet yksityissektorille.

Toukokuussa on viikko lomaa ja pääsiäisenä ei ole töitä. Pääsiäinen on minulle sopiva juhla, voi kuunnella synkeää musiikkia. Pitkäperjantaina kuuluu olla viheliäinen ilma. Takana ovat ajat, jolloin omat lapset virpoivat ja aamu kahdeksalta ensimmäiset noidat soittivat ovikelloa. Yhtenä pääsiäisenä illan viimeinen virpoja oli tavallisiin vaatteisiin pukeutunut poika, joka oli katkaissut pihastamme oksan, tökkäsi sen minulle ja sanoi: palkka mulle.