Tuuli mölyää nurkissa. Talvi on kuin anoppi, joka heittää hyvästit ja palaa hakemaan jotakin, viipyy vielä viikon. Kaikkia v-tuttaa. Tämä takapakki johtuu siitä, että eräs hoitajamme pesi ja säilöi jo kaikki talvivaatteet ja kaivoi sandaalit esille.
Olin luokkakaverini M:n kanssa katsomassa Eeva-Liisa Mannerin elämästä kertovaa näytelmää. M teki koulussa tutkielman aiheesta "Ulokkeet ja parvekkeet Eeva-Liisa Mannerin tuotannossa". Tämän näytelmän perusteella emme oppineet asiasta mitään. Näytelmässä puhuttiin kovin kirjallista ja runollista kieltä. Näyttämöllä oli kaksi naista ja Eeva-Liisa Mannerin sisäinen minä, joka välillä kommentoi. Näytelmä oli tehty pienesti, yleisöä ei totisesti kosiskeltu. Näytelmä sopi Tampereella esitettäväksi, runoilija asui Ojakadulla, jossa minäkin mielelläni asuisin. Yleisössä oli yksi mies.
Nyt on lähdettävä nukkumaan. Ei auta. Huomenna ei tiedä minkälainen pyöräilykeli on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti