Kävin yhden kaverin kanssa teatterissa, tapaamme kerran vuodessa teatterin parissa. Katsoimme Työviksen (huomaatteko miten tuttavallinen suhteeni tuohon teatteriin on) näytelmän Vincent River. Hieno näytelmä ja esitys, suosittelen. Näyttämöllä oli taas kaksi henkilöä poikansa väkivaltaisesti menettänyt äiti, loistava Tiina Wesckström ja pojan rakastaja kaksoiselämää viettävä nuori mies, jota taas esitti upea Markus Riuttu. Kyse on äidin ripustautumisesta lapseensa, suvaitsemattomuudesta ja rakkaudesta. Näyttämöllä on pari pahvilaatikkoa, ginipullo ja taustavideo. Näytelmä oli niin intensiivinen ja kontakti näyttelijöiden välillä niin vahva, että tuskin muistin hengittää.
Jälkeenpäin istuimme teatterin kulman pubissa, jossa oli jonkun vaalitilaisuus, työväenlaulujen yhteishoilaamista. Nostaliginen olo tuli. Mukavaa oli jutella toisen kollegan ja kirjoittavan ihmisen kanssa. Teatteriseurani on julkaissut yhden novellikokoeman. Eksyin vielä Paapan kapakkaan, jossa oli työkavereita. Se oli liikaa. Huomenna on päivystys, ja käsittääkseni on herättävä hyvin aikaisin kesäaikaan siirtymisen takia. En taida uskaltaa nukkua ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti