Olen viettänyt viikonlopun menneessä. Tapasin luokkakavereita Kuopion ajoilta. Meitä oli T, kuuden ällän ylioppilas, josta tuli hammaslääkäri. Hänen miehensä P, jonka kanssa T aloitti seurustella jo kouluaikana. P jäi pari kertaa luokalle ja hänestä tuli menestyvä liikemies, joka jatkoi isänsä firmaa. Lisäksi meitä oli kolme kilttiä hyvää oppilasta L, M ja minä, meistä tuli lääkäreitä. Emme siis olleet mitenkään erityisiä.
Kävimme katsomassa Frenckellillä näytelmän Päällystakki, joka oli minulle positiivinen yllätys. Mietin vain, miksi näytelmät nykyään yrittävät niin tolkuttomasti mielistellä katsojaa, laulua, tanssia ja naiseksi pukeutuneita miehiä pitää olla joka esityksessä ja videonpätkiä, tietty. Ikäänkuin hyvä teksti ei enää riittäisi. Tässä esityksessä sai nauraa, mutta päähenkilö ja hänen kohtalonsa myös kosketti.
Söimme Tillikassa ja istuimme iltaa olohuonessani. Onneksi punaviiniä oli vain pari pullollista siis kuohuviinipullollisen lisäksi. Muistelimme kouluaikoja, muistimme eri asioita. Luokkabileiden valkovenäläinen oli kuulemma tehty pirtusta. Samoissa bileissä tanssimme Barry Whiten tahdissa. Valkovenäläisen ansiosta uskalsin puhua J:lle, johon olin pitkään ollut ihastunut.
Tänään kävin L:n kanssa vielä katsomassa Martti huuhaa Innasen näyttelyä. Parasta tauluissa olivat niiden hillittömät nimet kuten " Vanha-Äitee keittää Einarin raappahousuja" tai "Umpitollo seuraa tapahtumia Kälviän maitojunaseisakkeella".
Syön edelleen Duactia flunssaan yliannoksella. Päällystakin Akaki Akakijevitsille masennuslääkkeiden sivuvaikutukset ilmestyvät ihmishahmoisina. Odotan milloin Duactin aiheuttama suun kuivuminen ja tykyttely ilmestyvät minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti