On sanottava, ettei mitään sanottavaa ole

Siteeraan eilistä FB statustani: Ei ole mitään sanottavaa. Silloin yleensä ollaan hiljaa. Minä kuitenkin ilmoitan, ettei mitään sanottavaa ole. V sanoi, että FB on rikastuttanut elämää. Olen samaa mieltä.

Kirjoittaminen ei välttämättä ole rentouttava harrastus. Sain illalla hienon kirjoitusidean. Nukuin huonosti, idea pyöri päässäni. Aamulla se ei tuntunutkaan enää yhtä nerokkaalta. Kirjoitusharrastus johtaa toistuviin pettymyksiin, varsinkin kun ei tahdo riittää se, että itse näkee tekstinsä, tulee halu julkaista niitä, mutta kun ne eivät kuitenkaan ole kyllin hyviä. Yhden kynnyksen olen ylittänyt, pystyn näyttämään omia kirjoituksiani ainakin tietylle rajoitetulle joukolle. Aiheet teksteihin tulevat monesti läheltä, tuolloin on ongemana se, mistä saa kirjoittaa.

Lenkkeilin illalla Pyynikillä. Olen arastellut lenkkeilyä ilta-aikaan. Lenkkipolulla oli kuitenkin tungosta ja tuntui turvalliselta. Munkkeja ei siihen aikaan enää saanut, mikä on edullista linjojeni kannalta.

Tämän aamun Fingerpori aiheutti minulle tulkitsemisvaikeuksia. Apu löytyi FB:sta. FB rikastuttaa elämää.