Kokin terveinen

Söin illallista ravintola C:ssä komeassa miesseurassa. Ensin saimme sormustimellisen valkosipulikeittoa kalalla ja paahdetulla parmesanilla höysettynä, nautimme sen teelusikoilla. Kuppi oli kokin terveinen. Hyvänmakuinen tervehdys täytyy myöntää. Alkupaloiksi nautimme blinit kera mädin ja erilaisten graavikalojen. Hyvää. Blini oli pieni ja pyöreä, säde noin 2 cm. Pääruokaa en kerro, koska siinä oli söpön otuksen lihaa oivallisesti valmistettuna.

Seuralaiseni silmät hehkuivat rakkaudesta, eivät kylläkään minuun vaan erääseen toiseen. Mies oli rakastunut oltuaan naimisissa kolmekymmentä vuotta ja muuttanut suit sait Savosta uuden rakkautensa asuntoon pääkaupunkiin. Miehellä oli suuri tarve puhua rakastetustaan. Jätän uuden suhteen romanttiset yksityiskohdat kertomatta. On kuitenkin mukavampi nauttia illasta ja ruoasta onnellisen kuin onnettoman ihmisen seurassa. Voi kylläkin olla, etteivät kaikki osapuolet ole yhtä tyytyväisiä. Kävimme vielä Stockmannilla, jossa J halasi minua lämpimästi ja lähti.

Minutkin on jätetty, vaikka homma oli paska niin olen löytänyt sen myötä monta asiaa, jota en muuten ehkä olisi tavoittanut, olen mahdollisesti löytänyt itseni, ainakin jossain määrin. Taidan välillä rakastaa nimenomaan yksinäisyyttä, jota aiemmin pelkäsin enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

Lähden huomenna Turkuun. En ollut vaivautunut tarkastamaan kulkuyhteyksiä. Meneehän sinne junia... Menee klo 12 aikoihin ja sitten kello 15 maissa. Myöhemmällä junalla en ehdi ajoissa perille ja aiemmalla junalla en ehdi katsoa viimeistä potilasta. En tiedä vielä miten homman järjestän.