Miksi lapsista irtipäästäminen on niin vaikeaa? Luin eilen Johanna Venhon kirjaa "Yhtä juhlaa". Yhdessä runossa oli lause "lapset lähtevät hyvästejä sanomatta heikoille jäille". Näin se on.
Varmaan puuttuisin mielelläni joskus vielä tyttäreni vaihdevuosivaivoihin ja vanhaikotipaikka-asioihin jos se olisi mahdollista. Miksi se on niin vaikeaa. Pojasta luopuminen on ollut helpompaa. Yritän kovasti.
Eilen illalla ohjelmassa "Inhimillinen tekijä" setvi puolituttu perhe lapsen irrottautumista ja murrosikää. Mietin miksi ihmiset haluavat tulla televisioon puhumaan asioistaan. Onhan siitä toki apua muille. Kaikkien perheiden ongelmat ovat pohjimmiltaan melko samantapaisia.
1 kommentti:
Keskimmäinen on lähdössä parin viikon päästä Australiaan opiskelemaan ainakin neljäksi vuodeksi. Miten uskallat päästää, kyselevät ihmiset. Miten uskaltaisin kieltää lähtemästä? Loppuelämäni saisin kuulla siitä, kuinka estin häntä elämästä omaa elämäänsä. Jokaisen on kuljettava oma tiensä, erehtyen ja oppien.
Lähetä kommentti