Olen mahtava remonttinainen: muutaman viikon ajan eteisen ovenkahva on jäänyt käteen kun sitä on liian riuskasti kiskaissut. Kiinnitin sen takaisin. Olen tosi taitava, osaan käyttää ruuvimeisseliä.
Voimalassa keskusteltiin uskonnosta. Olen ajatellut, ettei usko ole nuorten intellektuellien juttu. Antti Nylen, joka on julkisesti uskovainen ja vielä katolilainen, lienee intellektuelli, hän on ainakin julkaissut kaksi esseekirjaa. Ymmärrän hyvin hänen katolilaisuutensa. Antti Nylen sanoi pitävänsä katolilaisesta messusta, koska se on aina sama. Minusta luterilaisen jumalanpalveluksen ongelma omalta kannaltani ovat saarnat, joita papit pitävät, olen heidän kanssaan niin usein eri mieltä. Jos luetaan ja lauletaan jotain ikiaikaista, joka aina pysyy samana niin sehän on jonkinlaista meditaatiota.
Olen niin kyllästynyt tähän homokeskusteluun. Sitäpaitsi se on minusta hyvin loukkaavaa homoseksuaalien kannalta. Ehkä voisimme jo mennä eteenpäin. Pitää tutustua Antti Nylenin teoksiin. Hän ilmeisesti herättää hyvin ristiriitaisia tunteita.
4 kommenttia:
http://kantapoyta.wordpress.com/2010/11/18/nylen-ja-muut-matkasaarnaajat/
Vähän tommosta.
En uskalla enempää kommentoida ennen Nylenin kirjojen lukemista. Mitä tulee lasten hankkimisen epäekologisuuteen niin tarve jälkeläisten hankkimiseen on ihmisessä hyvin syvällä.
Korostan, että en pidä mitenkään epäihmisinä niitä, jotka eivät hanki lapsia.
Jumalanpalvelus olis hyvä viikkorutiini. Varsin usein kuitenkin törmään samaan ongelmaan: melkein tekis mieli kesken saarnan nostaa käsi pystyyn kuin koulussa aikoinaan ja kysästä "entäs jos", "mitä jos juttu oliskin näin", "mut jos kuitenkin"...
Lähetä kommentti