keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Jaettu häpeä

Lähden huomenna pitämään luennon laboratorionhoitajille, en siis labradorinnoutajille, kuten blogiani lukenut Tiina oli luullut. Olisi kylllä huomattavasti miellyttävämpää puhua kiinnostuneille labradorinnoutajille kuin vihamielisen näköiselle bioanalyytikkojoukolle.  Kisulle jo luentoni posmotin, hän näytti kohtalaisen kyllästyneeltä, käänsi jopa selkänsä kaikkensa yrittävälle luennoitsijalle. Joka tapauksessa homman vaativin osuus on suoritettu: sain ostettua huomiseksi junalipun automaatista.

Haluan jakaa häpeäni. Lähetin toukokuussa tekstejäni yhteen suureen kustantamoon, nyt sain sieltä hylkäävän rutiinisähköpostiviestin. Ennen Viitaa ei edes pieneen mieleeni olisi tullut moisen kokeileminen. Jonkinlaisen joukkohysterian vallassa liitin sepustukseni sähköpostin kylkeen ja klikkasin sen kohti tuota arvostettua laitosta. Miten voin olla niin tyhmä. Päätin taas keskittyä olemaan lääkäri ja kirjoittelemaan ihan omaksi huvikseni. Kirjoittajaryhmässäni on yksi juhlittu esikoiskirjailija. Olen monesti kateellinen toisten saavutuksista, nyt en jostain syystä ole. Kuinka voisin ollakaan, en ole koskaan panostanut kirjoittamiseen siinä määrin kuin hän. Kateus ei todellakaan ole vieras tunne. Kaikkein kateellisin olen niille, jotka eivät koskaan ole kateellisia kenellekään.

6 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Onnea junalipun ostamisen takia! Se ei olekaan ollut maailman helpoin toimitettava asia viime aikoina ;)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ei tarvittu kuin muutama lievempiasteinen kirosana ja lippu putkahti koneen uumenista.

Marmustoi kirjoitti...

Maailmassa on muitakin kuin suuria kustantamoja. Ja kaikki suuretkaan eivät ole samanlaisia. Kun aloitin oman kierrokseni muutama vuosi sitten, päätin, että teen nyt oman osuuteni, eli lähetän tekstini jokaisen hylkäyspäätöksen jälkeen kahdelle uudelle kustantajalle kunnes olen käyttänyt sitä vähintään kymmenellä kustantajlla.

Tekstin voi jonkin ajan kuluttua lähettää liittämättä siihen mitään suuria tunteita. Läheteviesti on jo valmiina ja naks - siinä se meni taas.

Ja häpeä: sehän on tunnetta siitä, että on jotenkin vääränlainen. Miten voisit olla? Sinähän olet sinä. Juuri se, mikä pitääkin. Ja tekstit ovat sinun tekstejäsi. Joku kumminkin haluaa niitä lukea.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kiitos kannustavasta viestistä Marja-Leena!

Merja kirjoitti...

Ellen väärin muista, olet julkaissut kirjan, jolla on ISBN-numero? Taisi vaatia aika monta uhrausta? Siitä on hyvä lähteä ponnistelemaan - tunnetusti toisen kirjan julkaiseminen on paljon vaikeampaa??

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Olen julkaissut kirjan, jonka on lukenut neljä henkilöä: kielentarkastaja, pari tarkastajaa ja mahdollisesti vastaväittäjä. Minulla on niitä pahvilaatikollinen yläkaapissa.