Kehumispolku

Katsoin eilen A-Talk ohjelmaa, jossa käsiteltiin sukupuolineutraalia avioliittoa. Asia kiinnostaa minua siksikin, että tyttäreni seurustelee naisen kanssa. Keskustelut ovat aina samanlaisia, mukana on asian puolesta puhuvia, fiksuja suvaitsevia ihmisiä ja sitten sitten niitä vastustajia. Nyt paikalle oli raahattu joku perussuomalainen, joka rinnasti samaa sukupuolta olevien avioliitot siskon ja veljen avioliittoon tai moniavioisuuteen (hän oli viisaasti jättänyt pois eläimen kanssa avioitumisen). Nämä vastustajat toteavat suopeasti, ettei heillä ole mitään homoja vastaan ja nytkin homot saavat mennä naimisiin, kunhan tekevät sen vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Yleensä studioon on pyydetty Elsa Saisio, joka edustaa sateenkaariperheiden lapsia, nyt siellä olikin joku toinen nuori nainen, joka oli ehdottomasti keskustelun järkevin henkilö. Homoseksuaalien edustajana puhui vihreiden Jani Toivola. Minustakin tämä on tasa-arvokysymys, soisin sukupuolineutraalin avioliiton toteutuvan.

Olen lueskellut Miina Supisen lyhytproosaa Apatosauruksen maa ja naureskellut. Hauska kirja. Kirjassa kerrotaan mm. omahyväisestä miehestä, joka nikkaroi itselleen ruumisarkkua.

Työskentelin eräässä sairaalassa, jossa toimi lääkäri, joka siis ei ollut vaikkapa sisätautilääkäri, vaan edusti alaa, jonka edustajilla usein on suuret luulot itsestään. Tuossa sairaalassa niinkuin muissakin, lääkärit syövät omassa pöydässään. Mies kehui työpaikkalounaalla itseään päivästä toiseen. Ammatillisen kehumisen lisäksi hänen omakehunsa ulottui kaikille elämänalueille. Minua alkoi hänen kehuskelunsa ärsyttää. Sitten keksin heittää aina jonkun uuden aiheen ja seurasin, miten hän sai aiheesta pontta itsekehuun. Otin puheeksi pakkoruotsin, jolloin mies kertoi puhuvansa niin hyvin ruotsia, että hänet oli pyydetty Ruotsiin oman alansa Suomen edustajana johonkin kokoukseen. Kun keskustelimme teatterista, niin ilmeni, että hän oli melkein päässyt teatterikouluun. Armeijassa hän oli joukkueensa hiihtomestari. Hän loihti kertomansa mukaan sellaisia herkkuruokia, ettei niitä saa mistään ravintolasta maailmalta saati sitten Suomesta. Kehumispolun seuraaminen tuotti minulle hupia ja asia lakkasi minua pännimästä. Usein mietin seksin puheeksi ottamista, olisi ollut hauska seurata kun hän olisi rehvastellut rakastajantaidoillaan. En kuitenkaan kehdannut. Olisi pitänyt. Joka tapauksessa hän oli itsensä kehumisessa ihan omaa luokkaansa.