Osallistuin kokoukseen, jossa suunniteltiin kevään koulutuksien aiheita (työpaikalla tapahtuva koulutus). Kuuntelemme luentoja kolmena aamuna viikossa tunnin ajan, lisäksi kahtena päivänä on lehtireferaatti ja yhtenä sellainen pieni tietoisku. Viikko sisältää siis lähes neljä tuntia koulutusta, päälle ovat ilta, viikonloppu yms. koulutukset, oman suppean erikoisalan kaksipäiväinen koulutus kolmesti vuodessa, USA:n, Euroopan ja Skandinavian vuotuiset muutaman päivän kongressit (ihan kaikkiin eivät tietysti kaikki pääse). Koulutuksen puutteesta ei ainakaan johdu, jos ei meikäläinen ammattiaan riittävästi osaa.
Minulle selvisi tänään, että kohortti ja rekisteri ovat ihan eri asioita. Minun pitäisi siis pitää ke esitelmä rekistereistä ja esitelmässäni kuvataan myös kohortteja kun pitäisi olla vain rekistereitä. Mistä sitä voi kaiken tietää. Pitää nyt vain perustella ne kohortit siinä rekisteriesitelmässä. Kaikki ovat varmaan nyt ihan täpinöissään esitelmäni vuoksi.
En saanut tutkimusrahaa, jota anoin ja joka mielestäni minulle olisi kuulunut. Olin niin ärsyyntynyt, että poistin asiasta ilmoittavan sähköpostiviestin pikaisesti. Jälkeenpäin mietin, että viestissä taidettiin vihjata, että rahaa projektiin kannattaisi kenties hakea sellaisesta kehittämisrahasta. En löytänyt viestiä enää mistään.
Kaikki aika menee noiden p-leen anomusten täyttämisessä. Muistin yhden tehokkaan puoleisen kirosanaryöpyn, jota ex-mieheni joskus käytti. En voi laittaa sitä tähän, mutta voin kertoa, että se sisältää kansanomaisen hevosta kuvaavan nimityksen, sukupuolielimen sekä tanssin. Savossa muuten käytettiin kiroilun synonyymina sanaa noituminen.
Kaikesta huolimatta jaksoin vielä kotiin tultuani lenkkeillä Pyynikillä T:n kanssa. Hieno ilma, taivaalta pilkisti tähtiä, joiden nimistä minulla ei ole mitään hajua, puissa sinnitteli vielä muutama kellervän ruskea orpo lehti. Sain kuulla miten patarummut viritetään. Olen nyt siltäkin osin aiempaa viisaampi
Kaisa on etsinyt nuoruutensa ruonoa, joka alkaa näin:
Tänään vailla tunteiluita
katson elämäni puita.
Lehtimetsä riisuutuu.
Syrjään pannaan suven korut,
suven laulut, suven lorut,
kohta rakenteensa näyttää
selvä runko, suora puu.
Tietääkö joku kuka sen on kirjoittanut?
2 kommenttia:
Ja jatkuu:
Suvi loisti, suvi lähti.
Arkun naula, Pohjantähti,
nousee, kiiluu, valaisee.
Jäykät, armottoman kovat
elämämme raamit ovat;
lyhyt askel, ahdas ala,
minkä teet, se pian tee.
Hänen kanssaan, ken on poissa,
lehvistöissä, laulustoissa
oli armas vaeltaa.
Maantien varteen pinottuina
myytyinä ja maksettuina
polttopuina
lehvistöni, laulustoni
odottavat noutajaa.
Välimerkeistä en ole ihan varma enää. Olin ihan varma, että se on Aale Tynni muttei löydy Tynnin kootuista!
Arvoisa blogisti Heidi! Löysin vasta eilen tuon mainion runon täältä, onko jo selvinnyt kenen mahtaa olla....aivan vangitseva....Juvosta? Olisanpa kiitollinen jos tähän saisi valaistusta.....ja kiitos hienosta blogista!
Lähetä kommentti