Oi ihana kurpitsa

Ostin ihania talvikurpitsoja. Ne näyttävät söpöiltä koriste-esineiltä. Huomenna tulee vieraita, joten päätin leipoa (tämä vimma iskee pari kertaa vuodessa). Halusin kokeilla Hesarin ruokasivujen talvikurpitsaohjeita. Tapoin kauneimman kurpitsan, siihen pystyi vain suuri lihaveitsi. Nyt kypsennän kovakuorista talvikurpitsaa uunissa pienellä lämmöllä. Sen jälkeen kaunottaresta pitäisi tehdä sosetta, johon sekoitetaan kuohukermaa, tummaa rommia (minulla on vain vaaleaa) ja fariinisokeria. Pohjan paistamiseen pitäisi käyttää piiraspainoa (mikä se on?). Jos menee vituralleen niin voin mennä huomenna leipomoon. Aion valmistaa salaattia butternut-kurpitsasta. Vähän minä olen hyvä. Tosin olen vasta pilkkonut piirakkaan tulevat kurpitsan palat ja työntänyt ne uuniin. Palohälytin ei mekkaloi, sillä poistin patterin.

Olen aina inhonnut sitä etikkasäilykettä, jota Suomessa tavataan kurpitsasta valmistaa. Olen jopa antanut työpaikan ruokalaan palautetta, kun he eräänä talvena roiskivat joka salaattiin tuota pirteän keltaista hirvitystä.

Kävin tässä välillä ottamassa kurpitsan palat uunista, ne ovat kutistuneet.

Pari ravitsemusterapeuttia, ravitsemustieteen professori sekä vähähiilihydraattista ravintoa käyttävä nainen keskustelivat eilen A-talk ohjelmassa .Tämän tyyppiset keskustelut eivät johda mihinkään: maallikko ja professori puhuivat eri kieltä. Professori edusti tieteellistä ajattelutapaa, jossa asiat on selviteltävä laajoissa tutkimuksissa, joissa on vertailuryhmä. Maallikko taas sanoi, että ruokavalioni on hyvä, sillä voin hyvin ja yksi tuttunikin syö samoin ja hänkin on onnellinen. Keskustelun seurauksena alkaa professori näyttää idiootilta, onhan vieressä nainen, joka hehkuu hyvää oloaan.

Karppaaminen on epäekologinen tapa. Hämmästyttävästi se on levinnyt. Ohjelmassa haastateltu kauppias sanoi, että leivän myynti on vähentynyt, lihan myynti kasvanut ja voi loppunut. Pohjois-Karjala projekti kääntyilee haudassaan.