Aamulla asfaltti oli niin märkä ja musta, että se imaisi pyörän lampusta sinkoilevat valonsäteet, lurps, lurps. Olin liikkeellä niin aikaisin, ettei näkynyt ketään, ei edes niitä hilpeitä edellisen illan juhlinnasta kotiin vaeltavia sieluja, joita kesällä päivystämään mennessä tapaa.
Tajusin tänään, miksi potilaat kertovat epätaloudellisen laveasti vaivoistaan ja niiden synnystä (iän myötä tuo laveus lisääntyy): he eivät ole opiskelleet lääketiedettä, eivätkä täten osaa valikoida kaaoksesta sitä olennaista. Ehdotan, että koulussa alettaisiin opetettaa jämäkän vain olennaisiin keskittyvän anamneesin antamista.Kenties jopa koulutettaisiin kaikista lääkäreitä, näin päästäisiin samalla syrjäseutujen lääkäripulasta.
S asuu viehättävällä omakotialueella. Viereisessä talossa on tähän asti asustanut kunnollinen vanhempi pariskunta, joka on iltaisin sulkenut sälekaihtimet. Nyt siihen on muuttanut miesnäyttelijä ja hänen perheensä. Sälekaihtimet on kurottu ylös ja asuntoon avautuu selkeä näkymä. Näyttelijä esiintyy ikkunan edessä ilman vaatetusta. Mies istuu pöydässä, syö voileipää ja lukee sanomalehteä, eikä hänellä ole edes housuja jalassaan. Sellaisia ne näyttelijät ovat. S tietysti voisi sulkea omat kaihtimensa niin tiukasti, ettei alaston näyttelijä tunkisi hänen näkökenttäänsä. En ole koskaan vieraillut S:n kodissa, nyt ehdotin, että voisin hyvin tulla kylään. Pitää vain tarkistaa teatterin näytäntöjen ajankohdat.
5 kommenttia:
Nauratti.
Hyvä. Niin oli tarkoituskin, kai.
Omassa oppiaineessani (sosiaalipsykologia) kävin joskus keskusteluanalyysin kurssin, jolla käytiin läpi tutkimuksia vuorovaikutuksesta lääkärin vastaanotolla. Muistan, että paljon on kiinni tavasta kysyä - epävarmuutta potilaan puolelta aiheuttaa heti ainakin se, jos lääkäri ei keskustellessa ota katsekontaktia tai on kääntyneenä esimerkiksi tietokoneelleen. Ja epävarmuus taas saa selostamaan kautta rantain. En tiedä miten ikä asiaan korreloi - tuleeko ihmisistä vanhemmiten epävarmempia? Itseäni häiritsee jos lääkäri vastaanoton aluksi kysyy "mitä kuuluu?", aktivoituu jokin small talk -pakkogeeni. Vaikka sinänsä se on varsin sympaattinen kysymys potilaalle!
(Tämä oli hassu kuriositeetti, ei kritiikkiä :))
Kiitos, keräilen nimittäin mediasta ehdotuksia kouluaineiksi. Tää oli ihan uusi! Hienoa, mutta voitte uskoa, että vuorokauden tunnit eivät riittäisi mihinkään, jos kaikkia ehdotettuja tiedon aarteita yllättäen ruvettaisiinkin lapsukaisille tarjoilemaan...
Anonyymi: mielenkiintoinen keräilyn kohde. Hienoa, että kykenin tarjoilemaan jotain utta. Tätä ideaa saa vapaastikäyttää.
Bert: se on jännä juttu, että eri ihmisilleon puhuttava eri tavoin ja siinä pitäisi olla herkkä. Joihinkin potilaisiin tutustuu siinä määrin, että tapaamisiin liittyy aika paljon huumoriakin. Joistain potilaista tykkää joistain ei, pitää yrittää kuitenkin hoitaa työnsä niin hyvin kuin osaa.
Lähetä kommentti