Harjoitus

Kirjoituskoulutuksen kotitehtävä:

Rotukissa

Näin sanomalehdessä ilmoituksen, jossa haluttiin antaa rotukissa hyvään kotiin sen emännän allergian vuoksi. Olin jo pitkään miettinyt jonkun helppohoitoisen kotieläimen hankkimista. Rotukissa sopeutuisi todennäköisesti hyvin kaksiooni. Kissalla oli pitkä kuninkaalliselta kuulostava nimi, joten päätin alkaa kutsua sitä Liisaksi.

Liisa tutustui varovasti asuntooni. Hän tassutteli varovasti hyllyllä keräilemieni lentokoneen pienoismallien joukossa, yksikään kone ei pudonnut. Olin vuosia koonnut noita pienoismalleja, ne olivat ainut intohimoni. Erikoisalaani olivat toisen maailmansodan aikaiset koneet. Liisa söi kaiken ruoan mitä sille tarjosin. Kun aamulla ajoin partaani, se kehräsi jalkojeni juuressa.

Näin kului pari kuukautta, elimme tyytyvästä rinnakkaiseloa, Liisa ja minä. 

Eräänä tiistaina lähdin pelaamaan shakkia, olin toiminut näin jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Tiistai oli shakki-ilta, jonka jälkeen kävin juomassa yhden konjakin. Perjantaisin uin avannossa ja saunoin ja lauantaisin tapasin vanhoja lennokkikerholaisia päivällä kahvikupin ääressä. Kesäisin kokoonnuimme torikahvilassa ja talvella tapasimme kauppahallissa.  Muuten minulla ei juuri menoja ollut, illat kokosin lennokkeja. Tuona tiistaina Liisa hyvästeli minut tavalliseen tapaansa eteisessä.  Shakki-ilta meni loistavasti, voitin yhden pikapelin taitavaa pelaajaa vastaan. 

Kotiin tullessani ei Liisaa näkynyt missään. Olohuoneen lattialla makasivat Amstrong Whitworth Whitleyn jäännökset. Kone oli silputtu peukalon kynnen kokoisiksi paloiksi. Pakkasin pienoismallit laatikoihin ja päätin jo seuraavana päivänä hankkia niille vitriinin, tähän asti ne olivat seisseet kirjahyllyssä, hienoimmat olin ripustanut siimoilla kattoon. En ymmärtänyt miten Liisa oli saattanut ylettyä katon rajassa roikkuvaan koneeseen. Liisa kyllä hyppäsi varovaisesti sohvalle, mutta ei sitä ylemmäs.

Marraskuussa järjestettiin shakkikerhon perinteinen pikkujoulu. Juhlat järjestettiin erään shakkikerhon jäsenen kotona. Yleensä nautin korkeintaan yhden konjakin, nyt join illallisella viiniä ja nautimme jälkeenpäin useita konjakkeja ja poltimme sikareita, joita tämä mies oli hankkinut Kuuban matkaltaan. En ihan tarkasti muista kotimatkaa. Taisin liukastuakin taksista ulos astuessani, maata peitti jo ohut jää, joka jäi petollisesti ensilumen alle. 

Avasin silmäni kuudelta ja huomasin makaavani olohuoneen sohvalla. Liisa seisoi takajaloillaan sohvan vieressä. Sen etutassut olivat puuskassa rintakehän päällä. Silmät tuikkivat vihaa ja halveksuntaa. ”Juoppo” se sanoi narisevalla äänellä ja käveli sänkyyni, jossa se oli mitä ilmeisimmin yönsä viettänyt. Minulla ei ollut tapanani päästää sitä makuuhuoneeseeni. Menin nöyränä suihkuun ja pukeuduin. Kauppahallin kahvilassa keskustelimme Suomen lainavakuuksista Kreikalle. Toin Liisalle palan keuhkoa, joka tuntui olevan se herkkua. Liisa ei leppynyt, jouduin viettämään toisenkin yön olohuoneen sohvalla. 

Kävin yöllä vessassa, minun on käytävä siellä pari kertaa yössä. Lääkärini mukaan eturauhaseni on lievästi suurentunut. Kurkistin makuuhuoneeseen: Liisaa makasi tyytyväisenä vuoteessani, se oli jopa vetänyt päiväpeiton syrjään, pää oli painautunut tyynyäni vasten, Liisa oli kaivautunut untuvapeiton alle.

Sunnuntaina muistin, että olin mies ja Liisa oli sentään vain kissa. Häädin Liisan makuuhuoneestani ja suljin oven. Olin kuulevinani, että hän sanoi ”Haista vittu!”, mutta en uskonut rotukissan voivan käyttää tuollaista kieltä, joten päädyin siihen, että kuulin väärin.

Aamuyöstä heräsin särkyvän lasin ääneen. Nousin vuoteestani ja puin päälleni aamutakin ja työnsi jalkani tohveleihin. Vitriinin etuseinä oli säpäleinä ja pienoismallien raadot ajelehtivat olohuoneen matolla. Liisaa ei näkynyt missään. Minä itkin ensimmäistä kertaa aikuisen elämäni aikana. Siivosin lasinpalat ja pienoismallit lattialta jätesäkkiin ja imuroin maton vaikka kello oli neljä. Kun lopetin imuroinnin, kuulin kuinka naapuri hakkasi seinääni. Potkaisin seinää, jolloin isovarpaastani alkoi valua verta. 

Menin takaisin makuuhuoneeseen, Liisa makasi vuoteessani. Heitin sen lattialle ja heittäydyin pitkäkseni. En saanut unta, jalkaterääni särki. Seuraavana päivänä en pystynyt kunnolla kävelemään, röntgen kuvassa todettiin parissa jalkaterän luussa hiusmurtuma. Sain pari viikkoa sairaslomaa, jouduin kulkemaan ensimmäisen viikon sauvojen kanssa, niin kipeä jalkaterä oli. Murtumat paranisivat kuulemma itsestään. Jouduin jättämään siltä viikolta shakkikerhon, avantouinnin ja kauppahallikahvit. En uskaltanut liikkua ulkona jäisillä kaduilla. Nukuin sohvalla, sillä sieltä minun oli helpompi nousta vessaan. Liisa nukkui sängyssäni.

Jalkani on parantunut lähes entiselleen, olen palannut töihin ja entisiin harrastuksiini. Olen jättänyt shakkikerhon jälkeisen konjakin pois, sillä Liisa ei pidä konjakin hajusta hengityksessäni. Hän on armeliaasti laskenut minut omaan sänkyyni, jossa nukuimme nyt vieretysten. Jos satuin sortumaan konjakkiin, joudun oitis nukkumaan olohuoneen sohvalla ja saan seuraavan päivän ajan kuuntella Liisan sättimistä ja tuiskimista.