digi

Huomenna lakkaa sitten televisio toimimasta. Televisioni on sellainen hieno innovaatio, jonka alaosaan saa tungettua VHS kasetin. Tutustuin juuri sen takaosaan eikä siinä näy koloa chart liittimelle. Upea laite on huomenna käyttökelvoton. Tätä nerokasta mallia kutsuttiin ennen matkatelevisioksi. Kuvaruutu on pieni, kaikki muut ulottuvuudet suuria.

Kävin tänään Tampereen Stckmannin ruokaosastolla. Minuun iski jonkilainen huonommuuden tunne. Olen vain tällainen savolainen. Ostin kahvia ja tuli sellainen olo, etten voi ostaa Juhla Mokkaa vaan on ostettava Nigaragualaista luomukahvia kolminkertaiseen hintaan tietysti. Tyylistä joutuu maksamaan tai sitten joutaa tekemään ostoksensa Siwassa. Yksi näistä uusista Tamperelaisista työkavereista oli liikkeessä. Yritin tervehtiä, mutta hän ei huomannut minua. Olin lähes varma, että olin muuttunut näkymättömäksi. Olenko minäkin nyt niitä, keski-ikäiset naisethan kuulemma tulevat näkymättömiksi. Pitää käydä peilistä tarkistamassa ennen nukkumaanmenoa. Mihin otan yhteyttä jos peilissä ei näy mitään. Tyttäreni, joka on aika pienikokoinen pyytää ihmisvilinässä minua kulkemaan edellä. Hän väittää, että ihmiset kävelevät hänen päälleen. Minun päälleni he eivät kehtaa kävellä. Se lienee keski-ikäisyyden tuoma etu, kai jotain on saatava tasoitukseksi siitä, ettei voi enää uskottavasti viettää rocken roll elämää. Miehethän voivat viettää sitä vielä toinen jalka haudassakin.

Taidan lopettaa tämän katkeran höpinän. Kävin jumpassa, sattuu vain polveen ja olkapäähän. Annan periksi vasta kun ongelma leviää kuuteen niveleen.

Julkkikset

Olen aina ollut innokas kehumaan julkisuuden henkilöillä, joita tunnen. Sinikka Nopola pakinassaan kertoo, miten hän eri elämänsä vaiheissa on törmännyt julkisuuden henkilöihin, tämä jutun idea on siis varastettu, mutta en voi vastustaa kiusausta päästä näin kehuskelemaan tuttavuuksillani.

Politiikka: Olin 1976 kesätöissä siivoojana Siilinjärven kuntoutuskeskuksessa. Presidenttimme Urho Kekkonen kävi siellä silloin tällöin hierotuttavana. Eräänä päivänä töistä poistuessani hän asteli käytävällä vastaan adjutantteineen. Minulla oli sellainen olo, että jotain pitää sanoa, joten sanoin päivää. Myöhemmin häpesin, miksi en sanonut jotain fiksumpaa. Siis Päivää...
Nykyinen valtiovarainministerimme Jyrki Katainen asui naapurissamme kun olin teini-iässä, hän käytti vielä potkupukua ei liituraitaa. Minulla on siis suhteita Suomalaisen politiikan eliittiin.

Pop tähdet: Näin Kristiina Hautalan lapsena (voitti joskus Suomen Euroviisut) leirintäalueella. Pate Mustajärvi istui kerran kapakassa samassa pöydässä.

Näyttelijät: Rölli peikko oli naimisissa luokkakaverini kanssa. Rölli peikon poikamieskämpän katto oli päällystetty munakennoilla. Siskoni tuntee Katriina Honkasen, joka taas tuntee Maarit Hurmerinnan.

Kirjailijat: Kari Hotakainen oli kihloissa opiskelukaverini kanssa. Olin kerran heillä kylässä. Hän vaikutti aika kyllästyneeltä. Hän kirjoitti kaverin vieraskirjaan ainoastaan "Kiitos" ja sellaisesta miehestä tuli myöhemmin kirjailija, vieläpä Finlandia-palkittu. Tommy Taberman hymyili minulle kerran kadulla Helsingissä.

Meteorologit: Isäni on meteorologi ja hän tuntee Juha Föhrin, ja ensimmäinen TV meteorologi Paavo Salmensuu on käynyt meillä kylässä.

Kuten huomaatte tunnen mielenkiintoisia ja vaikutusvaltaisia ihmisiä.

Kiitos kaikesta Suomen valtio!

Olen jo kirjoittanut väitöskirjan yhteenveto-osuuden. Kiitokset puuttuvat, ajattelin kiittää Suomen valtiota, en sukulaisia ja muita turhakkeita. Tämä pitää vielä vääntää englanniksi:

Tänään tieteen maailma kohahtaa kun Savosta on saatu maailmalle tieteellinen helmi yliopiston kirjaston arkiston perälle pölyttymään. Se ei ole omaa ansiotani; haluan kiittää Suomen valtiota kaikesta. Valtio loi jo 50-luvulla kätilöjärjestelmän ja täten Toiviaiskylän koululle saatiin kätilö hoitamaan onnistuneesti äitini synnytystä. Valtiomme ansiosta minulla oli mahdollisuus päästä korkealuokkaiseen kansakoululaitokseemme opiskelemaan Suomen vesireittejä ja kansalaistaitoa. Sain rokotukset ja minulle opetettiin kuinka kroppaa tulee kylmässä karaista ja kuinka hampaat voi pestä suolalla. Kaikkia ohjeita ei lapsuudessani noudatettu ihan orjallisesti, jos näin olisi tehty olisi tämä tieteellinen ponnistus olisi ollut mahdollinen jo vuosia sitten. Jo hyvin nuorena tuli poikkeuksellinen lahjakkuuteni esille, voitin kahteen otteeseen luokkamme raittiuskilpakirjoitukset. Kiitän myös suurta johtajaamme Urho Kekkosta, hänen katseensa alla oli turvallista varttua. Kiitän myös oppikoulujärjestelmäämme ja sitä, että sain jatkaa opintoja vielä lukiossa. Kiitän yliopistojärjestelmäämme pitkämielisyydestä kun opintojen sijaan vietin aikaa muissa riennoissa. Haluan kiittää erityisesti Jyväskylän kaupungin katuosastoa siitä, että katu oli jäänyt hiekottamatta ja kaaduin murtaen ranteeni, täten minulle jäi aikaa tieteelliselle aherrukselle tavallisen työni sijaan. Vielä kerran kiitos kaikesta Suomen valtio!

Yrsa Steniuksen mäyräkoira

Olen ollut viikonlopun kultturellien harrastusten parissa. Lauantaina näin ranskalaisen elokuvan, jossa kerrottiin Elle lehden päätoimittajasta. Mies halvaantui: vain vasen silmä toimi. Hän päätti sanella elämänkertansa silmää räpyttämällä. Eräs nainen sitten palkattiin luettelemaan aakkosia, kun oikea kirjain lausuttiin mies räpäytti silmäänsä. Sanelun on pitänyt kestää kuukausia, mahdollisesti vuosia jos teos on tiiliskivimäinen järkäle. Minua alkoi käydä sääliksi tuo kirjaimia kirjaava nainen. Minä olisin ainakin pitkästynyt kuoliaaksi jo ensimmäisenä päivänä. Mistä tuo nainen tuli, mitä hän ajatteli, oliko hänellä perhettä, elokuvassa ei tätä valoitettu ollenkaan. Mitä nainen kirjan valmistumisen jälkeen teki? Taas nainen jäi statistiksi. Suoraan sanoen minusta elokuva oli vähän pitkäveteinen, ilman nousuja ja laskuja. Olin oikeastaan helpottunut kun lopussa mainittiin miehen kuolleen. Kirjaa myydään nyt todennäköisesti alennusmyynneissä.

Tänään kävin tyttären kanssa kirjamessuilla. Kuuntelimme kuinka Yrsa Stenius puhui mäyräkoiristaan. Koirat ovat olleet tärkeitä hänelle, tosin välillä hän oli yhtä koiraansa laiminlyönyt. Onneksi koira sai sitten kakkoskodin. Yrsa Stenius oli aina surullinen kun koira kuoli. Nyt minulla on sitten Yrsa Steniuksen kirja hänen mäyräkoiristaan hänen itsensä signeeramana ja minä kun en ole koskaan noista otuksista edes paljon perustanut.

Tampereella

Muutto on ohi. Jäi taas hommat viime tippaan. Aamulla muuttoauton tullessa olivat kamppeet kuitenkin kasassa. Aamuhämärissä vielä kannettiin salaa ruma kirjoituspöytä talon roskikseen. Luin Hesarista, että toisinaan muuttomiesten mennessä asuntoon siellä lojuu "läksiäisporukkaa" pitkin ja poikin eikä mitään ole pakattu. Yksi tuttuni pakkasi astiat mustiin jätesäkkeihin, lasimurskaa saattoi sitten heittää suoraan keräykseen. Päätin, etten elämäni aikana osta yhtään lakanaa, mitä yksin asuva ihminen tekee 30 lakanalla.

Tänään olen pyöräillyt asuntoesittelystä toiseen. Olen ehkä löytänyt sopivan, se on kyllä vuokrattu. Tuleeko minusta nyt riistokapitalisti, joka heittää vuokralaiset kadulle. Joutuvat yömajaan ja jyrkkä alamäki alkaa. Leluja asunnossa ei onneksi näkynyt. Liekö asunnossa tämän jälkeen huono karma.

Komea lentäjä

Joskus ihmisellä käy hyvä onni, minulle se tapahtui 12.10. 2004. Seisoin bussipysäkillä ja pikavuoro ajoi ohitseni vaikka kuinka huidoin. Sitten huomasin olevani väärällä pysäkillä. Muistelin, liftanneeni viimeksi Suonenjoella vuonna 1974, arvelin, että sellaista voi edelleen harrastaa. Nostin peukalon ja ensimmäinen auto pysähtyi. Kuski oli komea lentäjä, joka kuljetti minut autollaan kotiovelle asti. Sain kuulla paljon mielenkiintoisia juttuja hävittäjälentokoneen ohjaamisesta. Minulle tuli tunne, että elän mielenkiintoista elämää, jossa voi tapahtua ihan mitä vain. Nyt minun mieleeni on tullut pieni epäilys, että se oli se mitä vain: 12.10.2004.