maanantai 30. marraskuuta 2009

Kaapeista

Ei pitäisi runoilla, kun ei ole runoilija. Runoista tulee helposti kliseisiä ja imeliä.

Kirjoituskurssilla keskustelimme kaapeista. Vaatekaapit ovat monelle melko intiimi alue. Minä en mielelläni näytä vaatekaappejani, koska ne ovat niin sotkussa. Kaapeille on annettu monenlaisia merkityksiä: luuranko kaapissa ja kaapista ulos tuleminen. Täytyy tunnustaa, että olen silloin tällöin kylässä kurkistanut vessan peilikaappiin. Eräs ryhmäläisistä oli tehnyt saman ja peilikaapin ovi oli irronnut. Yritä sitten siinä selitellä, että ovi tipahti itsestään. En hipaissutkaan sitä.

Katselen itseäni ja näen nuoren tytön

Katselin puroa ja ajattelin jokea
leveää ja vaarallista ylittää
katsoin mäkeä ja näin vuoren
sen kiviset liukkaat rinteet
mahdottomat kiivetä

Kuljin varovaisesti polulla
polku johti valtatielle
siinä oli neljä kaistaa
kaksi perille ja kaksi takaisin
välissä valkoinen katkeileva viiva

Katselin itseäni
uusia poimuja, jotka olivat taas huomaamattani asettuneet minuun

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Turkkilainen parturi

Lähikauppamatkalleni on ilmaantunut liike, jonka kyltissä lukee "Turkkilainen parturi". Firma maimostaa hiustenleikkuuta 15 eurolla. Suurista näyteikkunoista näkyy vähän kulahtaneet kalusteet ja vanhahtava jalallinen hiustenkuivaaja. Surusilmäinen turkkilainen mies istuu tiskin takana. Asiakkaita en ole koskaan nähnyt. Minua säälittää tuo mies. Olen suositellut miespuoleisille tuttavilleni vaihteeksi turkkilaista hiustenleikkuuta, mutta asia ei ole herättänyt suurempaa kiinnostusta. Kaupassa käynti on muodostunut hankalaksi, en halua nähdä noita surullisia silmiä. Välttääkseni tuon surkean näyn, minun on kuljettava liikkeen ohi pää kummallisesti kenossa tai mentävä kauemmaksi ostoksille. Näky on jokatapauksessa jäänyt pysyvästi verkkokalvoilleni.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Kuvittele itsellesi mies

Kuinka voikin olla p-leen rankkaa tuo kirjoituskurssille osallistuminen. Ei tarvitse kuin istua pöydän ääressä ja lukea toisten tekstejä ja kokea häpeää omistaan. Luin juuri Riitta Jalosen kirjan "Kuvittele itsellesi mies". Lukukokemukseni on muuttunut. Monet lauseet, joita aiemmin olisin pitänyt hienoina ovat tulleet mielessäni jotenkin teennäisiksi ja lukijoita kosiskeleviksi. Edellä mainitun kirjan juonessa oli kuitenkin riittävästi omintakeisuutta. Eräs kurssilainen kirjoitti intiimistä kokemuksesta, joka liittyi läheisen ihmisen vaatekaapin sisältöön. Tuli mieleen edellä mainittu romaani, jossa miehen rakastajatar on pariskunnan omakotitalossa kun vaimo on lomamatkalla. Tilanteessa on epämiellyttävää toisen reviirille tunkeutumista ja kuitenkin niin ymmärrettävää uteliaisuutta. Lopulta kirja kertoo vaimon ja rakastajattaren suhteesta jossa mies on pelkkä statisti.

Tehtävien järkeistys

Vuosien mittaan on lääkäreille hiljalleen siirretty sihteerien tehtäviä. Suuri osa työajasta menee kaikenlaiseen kirjoitustyöhön ja erilaisten koodien merkkaamiseen. Joissakin sairaaloissa lääkärit kirjoittavat rtg-lähetteet itse, samaisissa sairaaloissa on hirmuinen pula lääkäreistä. Samaan aikaan suunnitellaan lääkärien tehtävien siirtämistä sairaanhoitajille. Katsoisin, että täten olisi loogista siirtää sairaanhoitajien tehtäviä sihteereille. Kun tätä kierrosta jatketaan tarpeeksi kauan käyvät potilaat sihteerien vastaanotolla ja lääkärit toimivat konekirjoittajina ja varaavat potilaille sihteeriaikoja.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Kun lainasin "Kun Harry tapasi Sallyn"

Minulle tuli äkillinen polttava tarve nähdä elokuva "Kun Harry tapasi Sallyn". Olen nähnyt sen useasti. Kyse on sellaisesta turva-elokuvasta. Lapsetkin haluavat kuulla saman sadun aina uudelleen ja uudelleen. Vanhemmat lukevat hampaita kiristellen Pupu Tupuna kirjaa ja haaveilevat Asrid Lindgrenin kirjojen lukemisesta. Ex- mieheni suunnitteli kirjoittavansa teoksen Pupu Tupuna kilon paloina. Nyt eksyn aiheesta. Ryntäsin lainaamaan elokuvaa ystävältä, jolla tiesin sen olevan, luin hiljattan Facebookista, että hän oli katsonut teosta tyttärensä kanssa. Innoissani rauhoittavasta romanttisesta elokuvakokemuksesta ryntäsin heille ja unohdin avaimet kotiin. Onneksi vara-avaimet olivat työpaikalla, jonne sain näiltä ystävällisiltä ihmisiltä kyydin. Sitten katsoin elokuvan. Ja nyt menen nukkumaan. Tällainen perjantai-ilta minulla täällä Tampereella.

Poltergeist

Olen joutunut tekemisiin poltergeist-ilmiön kanssa. Kysessä on kummittelu, elottomien esineiden siirtely, tarkistin Wikipediasta. Kosketukseni tuohon ilmiöön on aiemmin ollut vähäistä, en nimittäin uskalla katsoa elokuvia, jotka kertovat yliluonnollisista ilmiöistä, ne eivät sovi minulle.

Olen asustanut tämän viikon yksikseni ystävättären isossa omakotitalossa. Hän on aurinkolomalla tyttärensä kanssa. Olen varma, että asuntoon tullessani maanantai-iltana keittiön pöydällä oli puoliksi syöty karkkipussi. Pystyin hillitsemään itseni kahtena iltana. Keskiviikkona sitä ei enää näkynyt ja telkkarin kaukosäätimet olivat mielestäni eri asennossa kuin mihin olin ne edellisenä iltana jättänyt. Olin varma, että ystävättäreni miesystävä oli käynyt talossa. Eilen hän soitti minulle ja pyysi jättämään avaimen tiettyyn piilopaikkaan. Hän ei ollut käynyt asunnossa, eikä tiennyt ylimääräisistä avaimista.

Kyseessä on selvä poltergeist-ilmiö. Seuraavaksi alan epäillä, että minuun on sikainfluenssarokotuksen yhteydessä asennettu siru, jolla minua ohjaillaan.

Elokuvaviikko

Karjalan kunnailla sarjan viimeisimpään jaksoon oli ujutettu kyläkoulun ja kuppilan kuolemaa ja muita ongelmia. Tähän asti sen katsominen on ollut yhtä turvallsita kuin tutun tyttökirjan lukeminen kuudenteen kertaan. Haluan auringonpaisteen ja onnen takaisin. Pitänee käydä ostamassa ensimmäisen tuotantokauden DVD.

Katson ahdistavia elokuvia vain elokuvateattereissa, niistä on hankalampi karata kesken kaiken. Varsinkin kun elokuvasta on tullut maksettuakin aika suolaisesti. Ahdistavaa saa olla jos lopussa katsoja jotenkin armahdetaan. Perjantaisin ja lauantaisin voi katsoa elokuvia, joissa on angstia aiheuttavaa materiaalia. Sunnuntaihin sopivat kevyet romattiset komediat, joita tehtaillaan naiskatsojille.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Ilmastonmuutos


Tampereelta Väinö Linnan aukiolta.

Nyt on aika

Muistaakseni Kotiliedessä oli sellainen palsta (liekö vieläkin?), jonka otsikko oli "nyt on aika". Todennäköisesti palstalla olisi ollut näinä päivinä, nyt on aika: keittää lanttusose, etsiä joulukoristeet, siivota keittiön kaapit, askarrella joulukortit, parsia sukat, lahdata porsas ja tehdä tuoremakkarat.

Minusta nyt on aika: maata sohvalla ja polttaa kynttilöitä, maata sohvalla ja viettää aikaa rakkaansa sylissä (jos sellainen on, muutenkin juttu on lainattu Tommy Tabermanilta, ei vastaa kaikkien realiteetteja), maata sohvalla ja katsoa "Karjalan kunnailla"- sarjaa, maata sohvalla ja lukea romaania, sekä ennen kaikkea maata sohvalla ja maata sohvalla.

Parturi

Teen töitä sairaalan arkiston viereisessä kopperossa. Huoneessa on viisi naista. Oven väliin on viritelty roskis, että ilma edes vähän vaihtuisi. Tästä huoneesta on tänä aamuna etsitty ravitsemusterapeuttia, äitipolia ja parturia. Meillä on kyllä Fiskarsin sakset. Olisi pitänyt komentaa mies tuoliin ja leikata. Luettavaksi olisi Tekniikan Maailman ja Seiskan sijaan tarjolla Annals of Rheumatic Diseases.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Tilausmyyjä ja paranoidinen hullu

Eräs ystäväni tilasi paikallisen sanomalehden kahden kuukauden tarjousjakson. Tänä aikana hän joutui työnsä puolesta sotkeutumaan päätökseen, jossa lopetettiin yksi terveysasema. Joka aamu hän sai lukea lehdestä itseään herjaavia kommentteja. Niitä saa nykyään lähettää lehteen kännykkäviesteillä. Alla on nimimerkki "huolestunut kansalainen"/ "lääkärit ovat ahneita paskiaisia"/ "aikoinaan paljon veroja maksanut". Tarjoustilauksen päätyttyä lehdenmyyjä maireana tarjosi puhelimessa jatkoa tilaukselle. Ystäväni sanoi, ettei tilaa lehteä, jonka joka numerossa häntä haukutaan. Tilausmyyjä sopersi säikähtyneen oloisena jotain epämääräistä ja lopetti puhelun lyhyeen.

Kuva


Tässä yhden unkarilaisen mestarin (Brassai) kuva iloksenne. Lisää on nähtävissä näyttelyssä Tampereella.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Capa

Pikkujoulut menivät perinteiseen tapaan: aina yhtä hauska tiernatyttöversio, toimintakertomus tampereeksi jne. Menimme jopa jatkoille ja hyppelimme tanssilattialla.

Lauantaina oli vieraita. Varoitin heitä: emäntä saattaa maata petissä jääpalapussi otsalla. Näin ei kuitenkaan käynyt. Lauantaipäivän käytin ranskalaisen menun valmisteluun. Ruoka oli hyvää vaikka itse kehun ja kukapa muu sitä ainakaan täällä tekisi. Lämmitin tähteitä itselleni tänään: samettista purjoperunakeittoa, Burgundinpataa ja ranskalaista omenapannaria (omenapalat paistetaan voissa ja maustetaan sokerilla, kanelilla ja Calvadoksella) vaniljajäätelön kera.

1985 Remix oli taas hyvä. Tunsin itseni melkein tamperelaiseksi. Toisella katsomiskerralla savolaisellekin aukeaa tämän vaikean moniselitteisen teoksen hienoudet. Toisin sanoen ymmärsin, että ne kummalliset harmaat hahmot olivat Tammerkosken sillan patsaita. En ole aiemmin huomannut, että niihin kuuluu myös naishahmo.

Tänään kävimme vielä Pyynikillä munkkikahvilla sekä näköalatornissa. Formaatista puuttui siis oikeastaan vain musta makkara.

Kävin ihailemassa unkarilaista valokuvataidetta. Vanhoja klassisia kuvia. Hieno näyttely. Capa oli yhden valokuvaajan nimi.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Henkinen valmistautuminen juhlaan

Valmistun henkisesti pikkujouluun. Se on erittäin vaativa prosessi. Fyysinen valmistautuminen alkaa kun joskus tästä pääsen kotiin. Onneksi ilta ei tarjonne suuria yllätyksiä, juhliin voi mennä turvallisin mielin. Olen kokenut tämän jo pariin otteeseen aiemmin. Formaatti on ollut sama, mutta oivallinen. Aiemmasta poiketen porukat tulevat minun luokseni etkoille ja sen suhteen homma on vielä täysin pystymetsässä juomien hankkimista myöten. Fyysisesti sijaitsen toistaiseksi Jyväskylässä.

Riita

Jouduin hiljattain riitoihin toisen siskoni kanssa. Siinä pyöritään syvissä vesissä. Siskossa ärsyttävät asiat, joille muiden ihmisten kohdalla vain kohauttelisi olkapäitään. Edellisen kerran suutuin siskoihin kun sain heiltä balettiliput lahjaksi. Meidän oli tarkoitus viettää kulttuuri-ilta kolmestaan. Molemmat peruivat tulonsa. Onneksi sain yhden kaverin mukaani. Olisikin ollut leppoisaa istua kansallisoopperan täyteen myydyssä salissa kaksi tyhjään paikkaa molemmin puolin. Tällä kertaa riidasta menivät yöunet. Pyörin koko yön levottomana ja heräsin klo 2 syömään mandariinia ja lukemaan Me Naiset lehteä.

torstai 19. marraskuuta 2009

Vomit

Instrumentarium mainostaa laitetta nimeltä Breast Light. Laitteella voi tutkia omia rintojaan. Kuulostaa pelottavalta. Johtaa todennäköisesti turhiin tutkimuksiin, mikä taas aiheuttaa ahdistusta ja kustannuksia. Kuulin termin VOMIT: Victim Of Modern Imagination Technolohy. Tehdään ensin varmuuden vuoksi jonkun pienen vaivan takia vaikkapa vatsan ultraäänitutkimus, siinä todetaan pientä poikkeavuutta ja suoritetaan tietokonetutkimus, otetaan koepaloja, kerätään hormoninäytteitä jne. Mitään tautia ei kuitenkaan lopulta löydy. Tutkimukset toistetaan 3 kk päästä, koska kaiken hyvänlaatuisuudesta ei voida olla ihan 100 % varmoja. Seuraava varmistava kuvannus tehdään puolen vuoden kuluttua. Huonoimmassa tapauksessa asia halutaan tarkistaa vielä vuoden päästä. Potilas raukka pelkää nuo kuukaudet pahinta.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Onko Elimäellä tarkoitusta?

Siteerasin alla "Elimäen tarkoitusta". Tässä netistä poimittuna jotain lähinnä Pirkanmaa aiheista ja vähän muuta:

Nekala (s.) Tunne päässä rankemman juhlinnan jälkeisenä päivänä
Hervanta (s.) Tunne, kun herää aamulla vieraassa paikassa, eikä ole aavistustakaan siitä missä on
Eira (s.) Tunne palkkapäivänä
Valkeakoski (s.) Haju papuaterian jälkeen.
Vuolle (s.) Keskellä yötä pursuava pitkä filosofinen selitys, jota kukaan ei muista seuraavana päivänä.
Tampere (s.) Vako joka näkyy selässä housujen roikkuessa liian alhaalla
Turku (s.) Tampereen alapuolella.
Läyliäinen (s.) Jotain, mitä löydät lasistasi sen ollessa jo melkein tyhjä, etkä edes halua tietää mitä se on

Toijala

Olen taas Jyväskylässä. Minun on mentävä tänään Tampereelle kolmeksi. Huomasin, että ainoa tapa päästä sinne ajoissa on 11.25 bussi. Aamun työrupeama jää lyhyeksi ja siitäkin käytin osan etsiäkseni netistä Burgundin pata reseptiä ja käymällä kahvilla sekä lukemalla Keski-Suomalaista. Ja kirjoittamalla tätä. Huomenna tulen takaisin ja perjantaina palaan Tampereelle.

Perjantaina on pikkujoulu ja lauantaina tulee taas teatterivieraita. Menemme katsomaan näytelmää 1985 Remix. Näen tuon vaativan ja monimerkityksellisen teoksen jo toista kertaa. Aion tehdä ranskalaista ruokaa. Saman menun nautin muutama viikko sitten erään ystävän luona, joka laittaa ihanaa ruokaa. Hän asuu Toijalassa, Toijala siis edustaa minulle kulinaarista nautintoa. Kirjassa "Elimäen tarkoitus" on Toijalalle annettu toinen merkitys: puhut jollekin 20 min ennenkuin huomaat, että hän on niin humalassa, ettei ymmärrä mitään puheestasi.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Apua elämäntuskaan muumeilta

Facebookissa on sovellutus, josta saa muumikirjoista irroitettuja viisauksia. Innostuin asiasta kun luin lauseen "Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohitse". Pitihän kokeilla itsekin, niinkuin pitää kerran kokeilla metallin nuolaisemista pakkasilmalla. Sain lauseen "Varjelkoon! Keskellä parsapenkkiä."

Musiikin sekakäyttäjä

MP3-soitin on oiva juttu. Olen tallettanut sinne vanhoja CD-levyjäni, uudempaa vihaista musiikkia ystävältäni (P!NKiä) sekä kirjaston levyjä. Seuraavaksi olen suunnitellut laittavani sinne oopperamusiikkia ja oratorioita. Laitteeseen kuuluva ohjelma määrittelee musiikin genren. Tallensin Brelin lauluja ranskaksi, genre on kuulemma Japanese folk, mielenkiintoista. Laite on madaltanut musiikkikynnystäni. Minusta on tullut musiikin sekakäyttäjä.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Joululaulukaupunki ja mustamakkarakaupunki

Nurmes on julistautunut Euroopan joululaulukaupungiksi. Syynä on se, ettei Euroopassa ole vielä joululaulukaupunkia. Ehdotan, että Tampereesta tehdään Euroopan mustamakkarakaupunki tai miksi tyytyä noin vaatimattomaan tehdään tästä maailman mustamakkarakaupunki. Tai universumin...

tiistai 10. marraskuuta 2009

Kampaamoetiikan alkeet

Nyt siirryn koulusta todella vaikeisiin eettisiin ydinkysymyksiin. Saako kampaajalle valehdella? Olen joutunut taas kampaajaloukkuun. Tarvitsin kerran äkillisesti kampaajaa ja astuin pahaa aavistamatta kampaamoon, joka toteuttaa Vidal Sassoon ideologiaa. Reipas miespuolinen kampaaja laittoi hiukseni ja samalla ehdotti uuden ajan varaamista. Niinpä lamppaan siellä lähes kerran kuussa, mies sutii päähän väriä, lipsauttaa saksilla pari kertaa ja laskuttaa 110 e. Tänään vihjailin, ettei minulla ole moiseen varaa. Valitsimme värin, jolla pärjää ehkä parikin kuukautta. Mies puhuu aina samalla mitä seuraavalla kerralla tehdään ja anoo kiitoksia työstään.
-Tykkääthän ihan oikeesti?
Lähtiessä hän ehdotti taas uuden ajan varaamista. Sanoin meneväni koko loppuvuodeksi Jyväskylään, mikä ei ole ihan totuus. Mies sanoi, että saan ajan milloin vaan kunhan soitan, perjantai-ilta käy ja lauantaikin. Juippi sitäpaitsi jo tunnistaa minut kaupungilla. Täytyy kyllä myöntää, että hiukset ovat ihan kivat.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Kansakoulu

60-luvulla syntynyt siskoni kertoi minulle koulumuistojaan. Kuvaamataidon tunnilla piirettiin Golgatan ristejä. Jos ei osannut kirjoittaa oikein jonkun maan nimeä joutui "Siperiaan". Portaissa ei saanut pitää kiinni kaiteesta. Opettaja tönäisi yhden kaiteesta kiinni pitäneen laiskiaisen rappusia alas. Kun luokasta löytyi puoliksi syöty omena joutui koko luokka jälki-istuntoon. Uhkauksena oli, että kotiin pääsi vasta kun tuo kamalaan ruoan haaskaamisen syntiin syyllistynyt tunnusti. Siskoni työkaveri kävi koulua, jossa oli ulkovessa. Samassa tilassa oli 17 reikää. Siinä sitä lapsi kasvaa sosiaaliseksi.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Sunnuntaielokuva

Kävin katsomassa sellaisen sievän elokuvan Coco Chanelista. Ei vie yöunia. Se on sunnuntaielokuvan tärkein ominaisuus. Lauantaielokuva saa olla rajumpi.

Muistelmia koulusta

Muistelin lenkillä kouluaikojani. Vessassa oli ovi vain yhdessä kopissa. Muut olivat avoimia, vastapäätä oli suuret peilit. Käsittääkseni ovet oli tuolloin jo keksitty. Mitäköhän olisi tapahtunut jos koppeihin olisi laitettu ovet ja miksi yhdessä oli ovi?

Aamu aloitettiin aamuhartaudella, aamunavaukset tulivat sitten myöhemmin. Tilaisuus pidettiin koulun ala-aulassa. Melkein joka aamu joku pyörtyä kopsahti.

Kävin oppikoulua, johon piti pyrkiä. Pääsykokeissa oli ainakin aine, muusta en ole enää varma. Oppikoulussa oli lukukausimaksu, mutta oli mahdollisuus hakea vapaaoppilaaksi. Ilmaista kouluruokailua ei ollut. Koulumme rehtori kanslistivaimoineen kavalsi ruokarahoja, mihinkään oikeustoimiin ei ryhdytty.

Raittiusvalistus oli olennainen osa koulutusta. Voitin kahdesti raittiuskilpakirjoitukset. Kun isä ja äiti joivat lasin viiniä aloin itkeä, heistähän oli kovaa vauhtia kehittymässä alkoholisteja.

Jäimme kerran koko luokka jäliki-istuntoon 15 minuutiksi. Juoksin hiki päässä kotiin. En koskaan kertonut tuosta hirveästä rangaistuksesta, jonka syytä en enää muista. Joku varmaan nauroi tunnilla. Opiskelurauha meillä totisesti oli. Vieläkin suun aukaiseminen auktoriteettien edessä on tuskaa.

Ne jotka kaihoisasti muistelevat menneitä ovat todennäköisesti unohtaneet joitakin yksityiskohtia.

Ylinainen

Luin uusimmasta Kodin kuvalehdestä naisesta, joka asuu Tuusulasssa, on kolmen lapsen äiti, kunnanvaltuutettu ja toimii Jyväskylän yliopiston sosiologian professorina. Luonnollisesti naisella oli lukuisia luottamustoimia. Nainen oli nuorehko ja kauniisti meikattu. Pari vikaa tahrattomassa ylinaisessa on, hän ostaa erilaisia kodinhoitopalveluita ja syöttää lapsille einesruokia. Naisen aviomies on tietysti kiireinen paljon matkustava johtaja. Lopussa vielä todettiin, että naisella on musta vyö judossa. Kuva ei ole vielä täydellinen, ehdotan, että nainen alkaisi tehdä itse joululahjat koko suvulle, osallistuisi SPR:n ystävätoimintaan, harrastaisi kukkien sidontaa, flamenkotanssia, tekisi sienisäilykkeitä ja pääsiäisenä valmistaisi aina itse mämmiä koko naapuristolle.

Väitöskirjaohjaajani on myös noita ylinaisia, neljän lapsen äiti, dosentti, joka tekee itse kaikki vaatteensa,kerää marjat ja sienet ja sukkuloi väliajat lentokoneella ympäri maailmaa.

Katsoin eilen Teemalta elokuvan "Uskollinen puutarhuri". Elokuva antoi lääkefirmoista varsin julman kuvan. Bisnestähän se lääkkeiden valmistaminen on. Tällainen paatunut henkilö itkeä tihrusti elokuvaa katsellessa. Ralph Fiennes onnistuu aina näyttämään hyvältä sekä puvussa että likaisena ja ryytyneenä repaleisissa vaatteissa.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Piikkimatto

Istun junassa. Junassa on kaksi kerrosta. Kävin syömässä ystävän kanssa hyvän aterian ja join lasin viiniä. Kävin Facebookissa, sivullani oli mainos: piikkimatto vain 29.90.

Lehdessä kerrottiin varkaasta, joka oli varastanut postisäkin ja laittanut tilalle purkkikanervan.

Runo ilmaston pilaamisesta

Opettajamme epäili, ettei lentoliikenteestä voi kirjoittaa runoa, sillä on negatiivinen aura. Päätin kokeilla, en ole varma onko tämä oikeasti runo, mutta onko sillä väliä.



Pelkään lentämistä

hetkeä, jolloin moottorit vihaisesti irrottavat koneen maasta

Safety demonstration,

lentoemäntä pukee päälleen keltaiset liivit

ne saa täyttää vasta koneen ulkopuolella

Pian kone piirtää taivaalle valkoisen viivan

En ole missään

olen vain menossa

Polveni nojaavat seuraavaan penkkiin

varon koskettamasta vieressäni olevaa paksua reittä

Auon muoveja, joihin on pakattu ravintoa

valkoviiniä kertakäyttömukista

Ympäristörikokseni, rikokseni painovoimaa vastaan

Lennä uneksi

Uneksi lennä

Lennä, lennä!

Inhoan huutomerkkejä

Olen liiaksi kiinni tässä

Lääketiedettä vai elokuvaa

Ajankohtaisia lääketieteellisiä asioita käsitteleviin televisiokeskusteluihin osallistuu aina joku rutikuiva äärimmäisen epäempaattinen lääketieteen asiantuntija, sympaattinen empaattinen kokonaisvaltainen homeopaatti/reiki/väri-terapeutti ja maallikko, jolla on pallo totaalisesti hukassa. Kaksi jälkimmäistä ymmärtävät toisiaan, mutta kaikkien kolmen välille ei aikaansaada mitään järkevää keskustelua. Lääketieteellisestä näkökulmasta asioiden todistamiseksi ei riitä se, että naapuri parantui kehäkukan lehdillä.

Taideteoksen saattaa pilata se, etteivät lääketieteelliset asiat ole kohdallaan. En voi katsoa kun kolme vuotta aivokuolleenna (?) maannut nainen nousee ylös täysissä meikeissä, on heti kovassa vedossa ja ryntää kotiin alustamaan pullataikinaa.

torstai 5. marraskuuta 2009

"Runoilua"

Tampere


Nukun huonosti

tuntematon katuvalo silmäluomieni läpi

Kaapissa on vanha kevyeksi pesty viltti

Uusi peitto ja kaupunki painavina

ryömin pimeään peiton alle

Vieras lehti kolahtaa kotoisasti eteisen lattialle

Havahdun kapakasta palaavien epävireiseen lauluun

Päivänsäde ja menninkäinen

Uudessa on jo nykyään aina jotain tuttua


Minulla on jo kaksi runoa, se ensimmäinen on parempi, mutta en tahdo sitä tässä julkaista. Tämä on tehty kirjoituskurssin opeilla. Tyttäreni sanoi, että tämä ei toimi yksinään ilman sitä toista, mutta ei voi mitään.

Eskapismia

Olen Jyväskylässä opiskeluajalta peräisin olevan ystävän luona. Olemme tunteneet toisemme jo yli 30 vuotta. Pidämme molemmat sarjasta "Karjalan kunnailla". Onnellisina asetuimme eilen telkkarin ääreen, ei tarvitse pelätä näkevänsä mitään kamalaa varsinkin kun kyse on uusinnoista. Huokailimme katsoessamme sarjan romattisia, sympaattisia käänteitä ja hahmoja. Olen kerran tavannut Markku Pölösen, joka sanoi sarjan olevan eskapismia. Olkoon vaan, ei se meitä haittaa. Sarjassa on aina kesä, koskaan ei sada ja lääkärillä on vain muutama potilas päivässä.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Maan pinnalla

Olen palannut taas maan pinnalle runollisista sfääreistä. Laitan tutkimusta varten tietoja SPSS-ohjelmaan. Melkoisen yksitoikkoista hommaa ainakin välillä. Kahvillakin ehtii istua. "Työpäivät" venähtävät 10 tuntiin. Aamulla taivas oli jo talven värinen.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Sijainnin tarkistus

Eräs henkilö on ystävällisesti tarkastanut, mihin mahdollinen kirjallinen tuotokseni Viialan kirjastossa sijoittuisi. Jos kyse olisi romaanista sijainti olisi juuri 165 cm pitkän henkilön silmien korkeudella, eli optimaalinen. Dekkarikirjallisuuden osalta sijainti on kuulemma heikko, eli sille linjalle ei kannata suuntautua. Runoutta hän ei tarkistanut, mutta eihän runoja lue kukaan muutenkaan. Paitsi tietysti Heli Laaksosen tuotantoa, mutta epäilen savon murteen suosiota, enkä muutenkaan halua tehdä jäähallikeikkoja.

Penkkiurheilija

Makaan yksin leveällä runkopatjalla. Martti istuu olohuoneessa katsomassa yleisurheilua. Sen jälkeen tulee jalkapalloa, pesäpalloa, lentopalloa, koripalloa, jääkiekkoa, hiihtoa loputtomiin. Martti istuu sohvalla ja juo tölkistä olutta. Välillä hän tarttuu kaukosäätimeen lukeakseen urheilutuloksia teksti tv:stä. Hoikasta miehestä on tullut tukeva. Tempaudun rivakasti sängystä, silmissäni mustenee, verenpaineeni laskee herkästi, jos en nouse varovasti. Kävellessäni lyön varpaani makuuhuoneen kynnykseen, mikä lisää raivoani. Menen Martin luo, kiskaisen kaukosäätimen hänen kädestään ja kävelen kylpyhuoneeseen. Heitän laitteen vessanpönttöön ja vedän vessan. Kaukosäädin jää killumaan veteen. Se tuijottaa minua syyttävästi. Kävelen takaisin sänkyyn ja vedän peiton päälleni. Kylpyhuoneesta kuuluu hurinaa, Martti kuivaa kaukosäädintä hiustenkuivaajalla.

P.S. Tarina on täysin fiktiivinen, tällaisia Martteja ei ole olemassakaan