tiistai 26. elokuuta 2008

Kaksi jääkaappipakastinta

Vietän iltaa kahden jääkaappipakastimen kanssa. Toinen on keskellä olohuoneen lattiaa. Seuraavalla kerralla en osta kodinkoneita lähimmästä kaupasta vaan kaukaa marketista. Silloin vanha kone varmaan viedään pois samantien eikä ole vaaraa, että konetta tuova mies alkaa halailla. Miten olen tällainen tossu, että sopeudun tällaiseen: kuitissa lukee kotiin kuljetus ja vanhan laitteen poisvienti. Olisin heittänyt miehen ulos pakastimineen. Olisi saanut raahata laitteen alas portaita miten lystää. Toisaalta olisinko voinut ottaa tunnolleni jos ukko parka olisi litistynyt kodinkonevanhuksen alle ja heittänyt henkensä. Asia painaisi minua aina kun ottaisin jugurtin uudesta jääkaapista. Ruoallani olisi sen jälkeen aina huono karma ja kitkerä maku.

maanantai 25. elokuuta 2008

Välittömät hämäläiset

Hämäläiset on sitten välitöntä porukkaa. Ostin uuden jääkaappipakastimen ihan tuosta viereisen korttelin liikkeestä. Liikkeen ainoa myyjä (ilmeisesti omistaja) toi härvelin minulle tänään kotiin. Yhdessä raahasimme sen kärryn kanssa ylös portaita toiseen kerrokseen. Mies laittoi koneen paikalleen ja totesi, ettemme saa vanhaa laitetta alas portaita. Nyt se seisoo keskellä olohuoneen lattiaa. Minulla on paljon kylmätilaa. Taidan poiketa Siwaan ostamaan molemmat kaapit täyteen kaljaa. Mies halasi minua lähtiessään, ilmeisesti se on paikallinen välitön tapa, ei meillä Savossa noin tehdä nääs.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Ruotsi jäi ilman kultaa!

Huvittaa Hesarin nettisivujen otsikko: "Ruotsi jäi ilman kultaa". Kyllä ruotsalaisia nyt varmaan harmittaa ja sekös taas meistä on mukavaa. Olin kerran yhdellä kurssilla ainoana suomalaisena, väkeä oli ympäri Eurooppaa. Ruotsalaiset ottivat minut illalla mukaan kaupungille. Oikein tulivat minua huoneesta pyytämään. En voisi kuvitella meidän suomalaisten tekevän samaa. Ruotsalaiset suhtautuivat suomalaisuuteen hyvin positiivisesti, jopa kadehtivat jotain shamanistista, jota he suomalaisissa näkivät. Suomenruotsi oli heidän mielestää hyvin sensuellia kieltä. Etsimme illalla pubia, johon menisimme oluelle: liikaa/liian vähän väkeä, tupakansavua jne. Siinä ajassa kun etsimme sopivaa paikkaa olisi suomalainen jo juonut kolme isoa tuoppia.

torstai 21. elokuuta 2008

Rentouttava kesäloma

Olen kesälomalla eli teen esitarkastajien ehdottamia korjauksia väitöskirjaan. Hartiat ovat jumissa. On sellainen olo, että vien itseäni kohti väistämätöntä tuhoa eli väitöstilaisuutta. Entä jos en muista yhtään englannin sanaa, ymmärrä mitä vastaväittäjä sanoo, sekoan sanoissani, sekoan muuten vain, änkytän, kompastun, pyörryn, oksennan, tulee pissahätä, koen muistinmenetyksen, saan paniikkikohtauksen, joudun psykoosiin.

tiistai 19. elokuuta 2008

Urheiluhullu

Olen kolme päivää katsonut olympialaisia. En välitä urheilukisoista. Ihan vähän vain seuraksi aluksi katsoin. Aloitin kepeästi miesten satasesta ja sorruin lopulta jopa ratapyöräilyyn. Riippuvuus kehittyi petollisen huomaamatta. Nyt suunnittelen päivän aktiviteetit urheiluohjelmien mukaan. Harmittaa, että tramboliini jäi katsomatta ja kouluratsastuksen finaali. Tänään jouduin olosuhteiden pakosta istumaan junassa kun tuli miesten kiekon ja naisten keihään finaali. Tilanne aiheutti levottomuutta, hikoilua, vapinaa ja rytmihäiriötä. Aiemmin olen poistanut urheilusivut sanomalehdestä tarpeettomina, nyt istun ulko-oven edessä ja otan kopin kun lehti sujahtaa luukusta. Vapisevin käsin avaan ureheilusivut ja nautinolla perehdyn niiden sisältöön kolumneja myöten. Onneksi olen lomalla, ettei tarvitse tekeytyä sairaaksi päästäkseen nauttimaan penkkiurheilusta.

maanantai 18. elokuuta 2008

Syvä regressio

Olen lomalla ja vanhempieni luona. Vajoan hiljalleen syvään regressiotilaan. Kehoni liikahtaa sohvan ja ruokapöydän väliä. Mieleni saavuttaa murrosikäisen tilan, ikäni estää huutamisen ja haistattelun. Tätä tilaa edelsi mökkeily, jolloin aivoni keskittyivät olennaiseen: mitä seuraavaksi syötäisiin. En katsonut kertaakaan peiliin ja koin vapauttavan ulkonäkökokemuksen: minun ei tarvitse yrittää olla kaunis. Mökkimatkalla kävimme pienessä museokaupassa ostamassa tuliaisen. Kimppuumme hyökkäsi virkaintoinen opas, joka halusi esitellä museota. Alahuuli väpättäen hän kertoi, että yleensä kaikki ovat tosi kiinnostuneita paikan historiasta. Yritimme vakuutella, että tulemme sitten paremmalla ajalla uudelleen käymään. Muita ei ollut paikalla. Mies jäi tippa silmässä katsomaan peräämme.

torstai 14. elokuuta 2008

Rakkaani

Minulla on uusi sohva. Istun pää kallellaan katsomassa tuota ihmettä. Ostin sen jo kesäkuussa, mutta sain uuden asukkaan kotiin vasta tänään. Asetin hellästi sille yhden sohvatyynyn ja heitin toiseen päähän rennosti punaisen torkkupeiton. Tai oikeastaan sen pitää näyttää rennosti heitetyltä, vaikka olen sen asetellut paikoilleen hyvin huolellisesti. Kokeilin pikaisesti sohvalla löhöilyä, mutta silloin en näe uutta rakastettuani ja siksi siirryin nojatuoliin sen kauniita kaaria ihailemaan. En viitsi lähteä kauppaan ja jättää sitä heti yksin. Illalla silitän sen uneen ja yöllä käyn pariin kertaa tarkistamassa onko se paikoillaan. Töihin lähtiessä jätän sille hellät jäähyväiset. Tällä sohvalla eivät ole sitten mainoksessa Evilät tai muut yleisurheilijat maata retkottaneet.

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Kekkonen

Meidän talon kerhohuoneessa on pyhäkoulu. Saamme kuvat, joihin liimataan joka käynnillä lammas. Pyhäkoulussa opetetaan, että joulupöydässä luetaan aina jouluevenkeliumi. En kehtaa sanoa, että meillä ei lueta. Vanhoissa valokuvissa äiti istuu joulupöydässä papiljotit päässä, niissä sojottavat muoviset piikit. Murrosiässä alan jouluaaton aterialla vaahdota siitä kuinka voimme mässäillä kun Biafran lapset kuolevat nälkään.


Kerholuoneessa on myös partio. Saan tummansinisen partiopuvun, mekon, jossa on valkeat kaulukset. Mekon kanssa käytetään nahkavyötä, jossa on hieno pyöreä solki. Suoritamme merkkejä, jotka ompelen puvun hihaan. Partioparaatia tervehtii Kekkonen, joka on mielessäni melkein jumala. Kekkonen on ankara, mutta hyvä jumala. Pyhäkoulun jumala kyttää lasten tekemiä virheitä ja heittää tarvittaessa taivaalta tulisen kiven syntisen lapsiparan niskaan.

Spermapankki

Kotona ei eilen netti toiminut, tuli eristäytynyt olo. Pakastimeen tulee paksuja jääkokkareita. Mittari näyttää -30. Eräs ystäväni ehdotti, että voin alkaa säilyttää siellä pakastettuja alkioita. Väestöliitto, jos teillä on pulaa pakastustilasta, sitä löytyy täältä Tampereelta. Toinen vaihtoehto olisi yksityinen spermapankki. Sen verran hyistä hyllytilaa löytyy, että pienimuotoisen bisneksen voisi pystyttää.

lauantai 9. elokuuta 2008

Olen kuluttaja

Kävin Ideaparkissa. Sain sinne autokyydin. Ensin katsoin innostuneesti kauppojen runsautta. En ostanut heti mitään koska parempi tuote voi olla seuraavassa kaupassa ja halvemmalla. Sitten ei enää tehnyt mieli ostaa mitään. Ihan tyhjin käsin en kuitenkaan viitsinyt kotiin palata. Ostin siis huulipunan ja bikinit. Samat tuotteet olisin saanut tuosta muutaman sadan metrin päästä.

torstai 7. elokuuta 2008

Ei kiitos

Kävin Akateemisessa kirjakaupassa kuuntelemassa Anna-Leena Härkösen haastattelua. Kirjailija oli pieni ja vähän vaivautuneen olinen. Haastattelun jälkeen jonotin signeerauksen hänen uusimpaan kirjaansa. Hän näytti vieläkin vaivautuneemmalta.

Hänen jälkeensä puhui kirjailija, joka sanoi, että onni on menneessä ja tulevaisuudessa, ei tässä. Tämän hetken kurjuudella maksamme ne menneet ja tulevat onnen hetket.

Elämässä tottuu aina hiljalleen hieman alhaisempaan tasoon. En enää voi juosta, mutta voinhan kävellä. En voi enää kävellä, mutta kuljen ihan kivasti rollaattorilla. En näe enää lukea kuin laseilla, mutta Tiimarista saa niitä halvalla. Kirjastosta saa äänikirjoja. No oikeastaan olenkin jo kaikki lukemisen arvoiset opukset lukenut. Mahtavaa seksiä monta kertaa päivässä. Ei se määrä vaan se laatu, kyllä kerran pari vuodessa riittää. Ihan hienoa vaan nukkua vierekkäin. Oikeastaan mukavinta kun saa levitellä lehdet ja kirjat parisängyn tyhjälle puoliskolle.

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Kevyet matot

Homoseksuaalit ovat hehkuttaneet sitä, että homoseksuaalisuus on poistettu tautiluokituksesta. Mikseivät muut siellä olevat ryhmät nouse barrikaadeille kuten minä diagnoosilla Z60.2 yksin asuminen. Entä ne reppanat, joiden diagnoosinumero on Z63.1 ongelmat suhteessa puolison sukulaisiin tai Z59.2 riitaisuudet naapurien kanssa.

Yleisesti ihmiset haluavat itselleen diagnoosin. Ehdotan uusia diagnooseja tautiluokitukseen: epävireinen lauluääni. Oikeuttaisi pääsyn KELAn kustantamana laulutaidottomien laulukurssille Valamoon. Ehdotan myös diagnoosia niille, jotka saavat kylmiä väreitä Mikko Alatalon kuulemisesta tai näkemisestä. Lääkefirmat vaan sopivaa lääkehoitoa tutkimaan. Entä sellaiset ihmiset kuten Anu Saagim, joita inhottaa nähdä rumia ihmisiä, missä ovat heidän oikeutensa. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Yhdeltä kollegalta potilas oli pyytänyt todistusta sossuun, että saisi ostettua kevyemmät matot. Sähköallergia ja amalgaamiallergia ovat jo saaneet omat eturyhmänsä ja viimeksi mainitut vaihtaneet paikkansa muovisiin. Barrikaadeille muutkin kärsivät, jotka eivät ole päässeet tautiluokitukseen!

tiistai 5. elokuuta 2008

Syntinen otsatukka

Shampoo kirveli lapsena vaikka kuinka puristi silmäluomet yhteen. Shampoota mainostettiin lauseella "pesee ilman kyyneleitä". Serkut kertoivat minulle, että nyrkkeilijöiltä leikataan nenäluu pois, ettei se murtuisi iskuista. Olin siinä uskossa aikuiseksi asti. Koulussa laulutunnilla liikutin huuliani, mutta olin hiljaa kun laulettiin "Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä nuorena kaadut..." pelkäsin sinetöiväni kohtaloni nuorena kuolevana jos laulan sanat ääneen. Kylässä tarjottiin sitkeää lihaa, kuljetin sen poskessani kotiin asti ja uskalsin vasta sitten sylkäistä salaa roskikseen. Revin peitosta nöyhtää ja tungin sieraimeen, lähdimme iltamyöhällä lääkäriin sitä poistatuttamaan. Uskonnon opettaja antoi tytöille kuutosen uskonnossa jos oli otsatukka. Minulla oli.

maanantai 4. elokuuta 2008

Täydellinen ihminen

Aamulehden jossakin lisukkeessa, en muista onko kyseessä Moro, Valo vai se, jossa on uusien vauvojen kuvia, kysytään julkkiksilta mitä he tekivät viisi vuotta sitten, nykyistä olotilaa sekä tulevaisuuden visioita. Viimeksi mainituissa julkkis aina asustaa Ranskan maaseudulla viinitilalla lastenlastensa ympäröimänä kitaraa rämpyttäen tai maisemamaalauksia töherrellen. Koska minulta ei ole kysytty mitään aion tässä kertoa olotilani viiden vuoden kuluttua: olen täydellinen ihminen.

Herään raikkaaseen aamuun kahden viikon virkistävän, henkistävän ja puhdistavan mehupaaston jälkeen. Juon lasillisen vehnänorasmehua ja ajattelen vähintään viisi positiivista ajatusta. Teen aamun Taj Chi harjoitukset, otan kylmän suihkun ja juosta kirmaisen töihin. Avaan tietokoneen ja luen sähköpostiini tulleen Positiivarien aamun positiivisen ajatuksen. Luen tyytyväisenä päivän potilaslistan. Kuuntelen kolotukset ja valitukset ja minusta huokuu empatia. Ojentelen nenäliinoja ja kiitän korkeampia voimia, että saan työkseni auttaa ihmisiä. Potilaiden välillä teen pari aurinkotervehdystä, jumppaan kasvolihaksiani, etteivät poskeni alkaisi roikkua rinnuksilla, treenaan lantionpohjalihaksiani, etten tarvitse tulevaisuudessa saastuttaa maailmaa Tena suojilla. Minulla löytyy kannustavia kommentteja työtovereilleni. Tarjoan kollegoille yrttiteetä ja elävän ravinnon kakkua.

Kävelen kotiin ja nautin vesisateesta kasvoillani. Perille tullessani laitan Kaija Saari-Ahon oopperan soimaan. Istun nojatuoliin lukemaan Volter Kilven aina niin innostavaa romaania "Alastalon salissa". Ilahdun kun huomaan, että illalla tulee radioteatterin esittämänä Kafkan teos "Muodonmuutos". Myöhemmin kirjoitan syvällisiä kirjeitä ystävilleni. Astanga jooga asanoiden jälkeen olen jo valmis vajoamaan syvään virkistävään ja uudistavaan uneen. Ennen nukahtamistani kiitän mielessäni kaikkia tahoja täydellisestä päivästä.