tiistai 29. joulukuuta 2009

Kapitalismin houkutus

Vielä pari mielenkiintoista kysymystä ennen matkaa.

Mitä tapahtuu jääkaappiin jääville kinkkusiivuille kahden viikon aikana?

Onko järkevää jättää näkemättä kun punainen Amaryljikseni viimein aukeaa?

Onko uuden vuoden juhlissa se iso musta mies, joka yritti pari vuotta sitten iskeä minua kuubalaisessa fiestassa? Hänellä oli kolme pientä lasta ja nuori vaimo. Seuraavissa juhlissa vaimo oli mukana. Mies haki minua siitä huolimatta jatkuvasti tanssimaan ja lähetteli lentosuukkoja.

Toivon, että hän ei osallistu juhliin tänä vuonna vaan valaa tinoja kotona.

Matkailu ei enää avarra

Lähden huomenna Kuubaan. Lähden mielelläni, mutta lähdöstä puuttuu jännitys. Olen netin tavoittamattomissa kahden viikon ajan.

17 vuotiaana tein ensimmäisen ulkomaanmatkani ilman vanhempiani. Olin sitä ennen olllut perheen kanssa Pohjois-Norjassa. Meillä oli Interrail-kortit. Kortti maksoi 295 mk. Pakkasin kamat vaarin vanhaan vihreään reppuun. Tarkkoja suunnitelmia ei ollut. Olimme muutaman yön kaverini siskon entisen poikakaverin opiskelijaboksissa Munchenissa. Freiburgissa tutustuimme suomalaiseen lääketieteen opiskelijaan ja asustimme hänen luonaan. Leonard Cohenia laulava taksikuski vei meidät vuorille. Näin ensimmäistä kertaa homoja ja söin ensimmäiset oliivini. Italiassa mies kauppasi rannalla koookospähkinöitä ja mainosti niitä rakkauden vitamiiniksi. Sveitsissä sain näppylöitä. Yhtään tuliaista en ostanut, rahaa ei ollut. Viivyin kuukauden. Kertaakaan en soittanut kotiin, yhden postikortin lähetin.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Uutisia

Vuodesta toiseen toistetaan samoja uutisia. Joulun/juhannuksen menoliikenne sujui rauhallisesti. Joulun/juhannuksen paluuliikenne alkoi. Uudeksi vuodeksi tulee venäläisiä turisteja. He nauttivat Suomen turvallisuudesta ja luonnon rauhasta. He käyvät liottamassa itseään kylpylöissä ja ovat suomalaisen matkailuelinkeinon pelastus.

Aamulehden yleisönosastossa on oltu huolissaan Pirkkalan lentokentän toisen terminaalin surkeudesta. Mitä ulkomaalaiset nyt meistä ajattelevat. Useinhan ajattelemme: mahtava kaupunki, mutta voi miten ankea lentoterminaali.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Avatar

Katsoin 3D elokuvan Avatar. Kuvat ja meteli vyöryivät sellaisella intensiteetilla, että tuskin saan yöllä nukutuksi. Satumaailma oli hieno, sota liian pitkä, kyllästyttävä. Pahista ei meinattu saada hengiltä millään. Mikä on seuraava aisti, joka liitetään elokuvakokemukseen. Onko se kenties haju tai kosketus. Kaipaan elokuvia, joissa ei tapahdu mitään. Puhutaan vain niitä näitä, elokuvista astelee kotiin seesteisenä ja kuulonsa säilyttäneenä.

lauantai 26. joulukuuta 2009

Vaari

Kesällä vaari nukkuu hetekalla yläkerran porrastasanteella. Vaarilla on huonommat vanhat lakanat. Mummo nukkuu kamarissa, peilipöydällä on posliininen kannu ja vati. Vaari menee aikaisin aamulla navettaan, mummo ei siellä käy. Vaari käärii sätkän, jonka hän laittaa imukkeeseen. Vaari saa polttaa vain ulkona. Vaari syö tiskialtaan reunalla, hänelle jätetään läskinpalat.Hän vetelee ruisleivänpalaan viiltoja puukolla. Leivän päällä on paksulti voita. Kun vaari tulee pellolta hän tuo meille heinänkorsia, joihin on pujoteltu metsämansikoita.

perjantai 25. joulukuuta 2009

Jouluaivot

Keksin juuri uuden ilmiön: jouluaivot. Suolaiset kalaruoat todennäköisesti turvottavat aivokudosta niin, että kongnitiiviset taidot laskevat merkittävästi. Ihminen pystyy juuri ja juuri makaamaan sohvalla katsellen sarjafilmikimaroita, jotka on nähnyt jo useaan kertaan, keskustelemaan aiheesta onko lanttulaatikko parempaa kuin imelletty perunalaatikko ja lukemaan vanhoja sisustuslehtiä.

Joulupäivä


Lupasin Joulutarinan, sitä ei tule millään. Olen syönyt jouluruokaa niin, että hyppään jatkuvasti juomassa vettä. Peilikuvassa en näytä mitenkään turvonneelta, onneksi. Katsoin aamulla Teemalta "Ylpeys ja ennakkoluulo"-sarjan. Juna lähti klo 15.30, joten viime minuutit jäivät näkemättä. Ei se mitään, olen nähnyt saman jo useaan kertaan. Olen kotona taas. Outo hiljaisuus tuntuu varpaissa asti. Luen lahjakirjaa ja syön suklaata. Kaupungin kadut olivat omituisen tyhjät. Junassa Salo-Turku istui käytävän toisella puolella kuusikymppinen pariskunta. Miehellä oli korvakoru, joka näytti kummalliselta muuten niin konservatiivisessä olemuksessa. Pariskunta joi taskumatista, joka oli päällystetty ruudullisella kankaalla. Olivat varmaan menossa laivalle. Tampereella junasta nousi harmaatukkainen mies, kukaan ei ollut vastassa, mies harppoi musta reppu selässä. Yritin pysyä hänen tahdissaan. Erosimme Aleksanterin kirkon kohdalla.

Kuva on tuttavani ottama. Kuokkalan silta Jyväskylästä.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulumarina

Teen lähtöä sukulaisjoulua viettämään. Joka vuosi päätän, että ensi vuonna keksin uuden tavan viettää joulua. Tässä sitä taas ollaan.

Vastustan kaupallista joulua = en keksi mitään kivoja lahjoja ihmisille. Ostin eilen kirkon ulkomaanavun kautta kolme huopaa ja yhden ammatin. Tuli hyvä mieli, samalla tiedän, että voisin antaa paljon enemmän.

Amaryljikseeni on puhjennut valkoinen eksoottinen kukka.

Katsoin eilen Jane Austen filmatisointia Emma. Minua alkoi kyllästyttää se naimakauppojen järjestely. Olen mennyt piloille. Olen nähnyt liian monta versiota samasta teemasta.

Huomiseksi olen päättänyt kirjoittaa joulutarinan ja lopettaa marinan.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Lahjat

Olen tänään herkällä päällä. Luin netistä World Vision lahjoista. Turvallinen synnytys, huopia, koulumaksu, tippa tulee silmäkulmaan. Päätin heti ostaa jotakin edellämainituista. Lahjojen ostaminen omille lapsille, jotka ovat köyhiä opiskelijoita, tuntuu järkevältä, muuten tässä touhussa ei ole mieltä. Olen yöpynyt vanhan ystäväni luona Jyväskylässä, hänellä on vielä viime vuoden joululahjoja sellofaanipakkauksissa, niinpä ostin lahjaksi konserttiliput. Samalla saan mukavaa konserttiseuraa.

Olen yleensä hankkinut itselleni kauniin taidekalenterin seinälle. Nyt se on vielä hankkimatta. Minulla on vain Jätekalenteri, jota Tampereella jaettiin joka kotiin. Tässä vihjeitä jätekalenterin rinnalle: ilmansaastekalenteri, jätevesikalenteri ja biojätekalenteri.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Väistämätön alamäki

Olen käyttänyt tänään 4 tuntia tieteellisen artikkelin arviointiin. Työstä ei makseta mitään. Juttu lähetettiin ensin väitöskirjaohjaajalleni, joka sitten välitti sen minulle. Hän itse lähti uudehkoa rakkauttaan vastaan Tampereelle. Vähän olen katkera. Tuo nainen on oikeasti käsittämätön tehopakkaus.

Väittelin vuosi sitten, alkuun sain olla rauhassa, nyt luentopyyntöjä on alkanut sadella. Olen asiaan niin tottumaton, että imarreltuna pyynnöistä lupaudun sinne ja tänne. Todennäköisesti olen kohta suurissa vaikeuksissa. Homma ratkeaa pian luonnostaan, olen muodikkaan aiheeni melko nopeasti pieneen maahamme levittänyt. Sitäpaitsi ihan kuten vaatetusteollisuudessa, tässäkin muoti muuttuu.

-Aina se noita iänikuisia jorisee, eikös se kohta jää eläkkeelle
-Vielä yli 10 vuotta, ei voi olla totta, tajuaisi jo olla hiljaa

Olen urani huipulla ja edessä on se väistämätön liukas ja jyrkkä alamäki.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Sukkahousujen kosto

Kirjoitin eilen ikävästi ja syyttelevästi sukkahousuista. Laitoin pesukoneellisen valkoista pyykkiä pyörimään. Koneeseen olivat salaa ujuttautuneet yhdet mustat sukkahousut. Alusvaattet ovat nyt entisiä valkoisia.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Onko tämä Tampere?

Istuin junassa. Nuori nainen neljän nyssäkän kanssa hyppäsi junasta Orivedellä, seisoi hetken laiturilla, katseli ympärilleen, vilkaisi pientä asemarakennusta, nousi takaisin junaan ja kysyi oven raosta "Onko tämä Tampere?"

Sukkahousut

Vedin tänä aamuna tavallista paksummat sukkahousut jalkaan. Ne rullautuvat keljusti vyötäröltä. Lapsena minulla oli rumat paksut lököttävät maantienväriset sukkahousut. Mummo laittoi joka joulu lahjaksi lohenpunaiset lahkeelliset alushousut. Ne olivat aika sopivan kokoiset parin vuoden päästä. Kuitenkin niitä täytyi pitää heti. Kerrastoon kuului samanvärinen polviin ulottuva aluspaita. Paita oli pakko tunkea isoihin housuhin rumiksi paakuiksi. Mummolla oli samaa sävyä olevat liivit, joista roikkuivat sukkanauhat. Liivin alle mummo puki laamapaidan. Sukkanauhoista hukkuivat vuosien mittaan nuo napsukat, joilla kiinnitettiin paksut sukat, ne korvattiin pennin kolikolla. Nykyään sukkanauhat mielletään eroottisiksi tamineiksi, mummon liiveillä ei totisesti tavoiteltu seksikkyyttä.

Sanomalehti

Alan taas heti aamusta marmattaa. Olen sattuneesta syystä lukenut tällä viikolla KSML:sta. Minusta on käsittämätöntä, että lehti julkaisee tekstiviestinä lähettettyjä solvauksia nimettöminä. Hesari pitää tasoa yllä, mielipidepalstalla kirjoitukset julkaistaan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta kirjoittajan nimellä.

torstai 17. joulukuuta 2009

Kokous

Olen Jyväskylässä ja väsynyt. Eilen olin kylässä, nukuin olohuoneen sohvalla. Sohva oli mukava, uni oli siitä huolimatta pinnallista.Kävimme illalla saattamassa toisen vieraan kotiin, oli kylmää, maa kimalsi katulamppujen valossa.

Pian alkaa puhelinkokous. Minulla ei ole mitään handsfree tyyppistä systeemiä. Suunnittelin jo teippaavani puhelimen luurin korvaani ilmastointiteipillä. Voisin tehdä käsitöitä. Teipin tarttuminen hiuksiin pelottaa sen verran, että päätin luopua ajatuksesta.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Talitiaisen Joulu

Talitiainen lensi Finnairin koneella Malagaan. Kuulostaa modernilta joulusadulta.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Koti-ihminen nro 2

Näin teksti elää:

Koti-ihminen
Siitä se alkoi kun Nina osti kotihousut. Jalat sujahtivat niin mukavasti trikoolahkeisiin. Vyötäröllä ei tuntunut tuttua kiristystä. Samalla ikään kuin jotain tuskaista olisi lauennut. Nina askarteli ja lähetti elämänsä ensimmäiset joulukortit. Vastineeksi hän sai pari puhelinsoittoa ja Uudenvuoden korttia. Nina teki karpalohyydykettä pieniin lasipurkkeihin ja koristeli ne pitsinauhoin. Purkit hän kiikutti lahjaksi hämmentyneille naapureille. Vastalahjaksi hän sai seitsemän kynttilälyhtyä. Sellaisia, joita annetaan ihmisille, joille ei keksitä mitään lahjaa.
Kaverit pyysivät Ninaa baarikierrokselle.
-En voi lähteä, olen nykyisin koti-ihminen, sanoi Nina.
Töihin menokin alkoi tuntua vaikealta ja turhalta. Nina anoi vuorotteluvapaata ja saikin sitä puoli vuotta. Sinä aikana hän ompeli suuren perinneryijyn, pesi katot ja seinät ja kutoi kaikille sukulaisille pikkuserkkuja myöten villasukat. Kun puoli vuotta oli kulunut, Nina oli taas valmis palaamaan maailmaan. Virittyneet kotihousut joutivat auton kiillotusräteiksi.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Häpeä

Kirjoittamiskoulussa on puhuttu paljon häpeästä. Siitä, jonka omien tekstien näyttäminen aiheuttaa. Olen kirjoittanut kokonaista kolme kolumnia ammattilehteen, joka leviää laajasti kaikille kollegoille. Osa laittaa sen lukematta paperinkeräykseen. Suurin osa ainakin vilkaisee lehteä. Kolumni on näyttävällä paikalla noin selausta ajatellen (toiseksi viimeinen sivu). Olen joka kerran näyttänyt tekstini ennen lähettämistä tyttärelleni ja yhdelle ystävälleni, molempien mielipidettä arvostan. Juttu julkaistaan ilman että toimitus mitenkään puuttuu tekstiin. Tekstin vieressä on kokovartalokuva kirjoittajasta. Lehti tulee aina perjantaisin. Tavallaan se helpottaa, koska jos homma on fiasko, ehtii häpeä laimeta viikonlopun aikana. Yleensä kuitenkin käy niin, ettei kukaan kommentoi sanallakaan. Toisin sanoen et tiedä munasitko itsesi lopullisesti vai et. Sen kanssa on elettävä. En kyllä itsekään aina lue muiden kolumneja, mutta jos joku tuttu kirjoittaisi niin ehkä lukisin. Yksi positiivinen lukijapalaute on tullut, jonka päätoimittaja ystävällisesti minulle lähetti. Kiitos siitä ja siitä, että saan jatkaa vielä ensi vuonna.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Joulupupun karu kohtalo

Söin lahjaksi ostamani suklaapupun. Liiasta sokerin syönnistä aiheutunut paha olo vaivaa. Syyllisyyttä pahentaa olohuoneen pöydällä lautasella makaava pupun raato.

Keski-ikäiset naiset saavat tehdä mitä vaan

Katsoin eilen Matrixin. Odotan elokuvaa, jossa hieman ylipainoinen keski-ikäinen nainen puhkuisi vihaa, käyttäisi konekivääriä ja uhmaisi painovoimaa. Keski-ikäinen nainen voi tehdä mitä vaan. Kerran jäivät kannettava tietsikkani ja laukkuni tuttavan hotellihuoneeseen. Tämä tapahtui Kööpenhaminassa. Menin hotellin respaan ja kerroin tilanteen, ystävällinen henkilökunta tuli avaamaan minulle huoneen oven, keräsin tavarani ja kiitin. Olimme ystävättären kanssa lenkillä ja halusimme mennä pullakahveille. Huomasimme, että olimme unohtaneet ottaa mukaamme rahaa. Saimme kahvimme ja pullamme kun sanoimme, että käymme sitten myöhemmin maksamassa. Tyttäreni oli sitä mieltä, että häneltä ei sama onnistuisi.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Koti-ihminen

Ostin kotihousut, Henkka Maukasta 9.90.
Päätin ryhtyä koti-ihmiseksi. Tilaan Kotilieden, teen lehden ohjeista karpalohyydykkettä, pakkaan pieniin sieviin purkkeihin ja vien naapurin tupakoivalle opiskelijapojalle. Leivon pipareita, koristelen ne itse valmistamallani sokerikuorrutuksella, askartelen joulukoristeita. Vaihdan keittiön ikkunaan jouluverhot. Teen kukka-asetelman. Siivoan kaapit. Jos joku pyytää minua elokuviin, sanon:
En lähde, olen nykyään koti-ihminen.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Ennen laihdutuskuuria

Haluaisin olla laihempi. Sovitin kaunista mekkoa, se näytti edestä päin hyvältä, vahinko kyllä selässä olevan vetoketjun yhteensovitettavat väkäsrivit olivat viiden cm päässä toisistaan. Mekko oli kokoa 38, eikä kokoa 40 ollut saatavilla. Myyjä otti puhelinnumeroni ja laittaa tekstiviestin jos ns. isoja kokoja tulee. Myyjä kantoi minulle sovituskoppiin melkein koko kaupan varaston, niinpä en kehdannut lähteä kaupasta ostamatta mitään. Minulla on nyt uusi villatakki. Niitä on kaapit pullollaan jo ennestään. Päätin ryhtyä heti laihdutuskuurille. Ensin kuitenkin kävin työkaverin kanssa syömässä ja juomassa viinilasillisen. Koska kohta en saa syödä mitään kävin ostamassa täksi illaksi vähän karkkia.

Kuuntelin tänään alaani liittyvää väitöstä. Kahden tunnin kohdalla olimme sivulla 60. Kirjassa oli sivuja n.120. Hiivin takaovesta ulos. Salin naisista melkein saattoi arvata kuka on menossa karonkkaan. Heillä oli päässän kypärämäinen nuttura. Sellaisen kanssa ei tarvitsisi pyöräilykypärää, kyllä nuttura ainakin pienemmiltä kolhuilta suojelee.

torstai 10. joulukuuta 2009

Sininen,Valkoinen, Punainen... ja Musta.

Haluatteko mystisen kokemuksen? Villamyssy ja pyöräilykypärä päähän, MP3 soittimeen soimaan Bachin jouluoratorio ja aamuiseen pimeyteen ajamaan polkupyörällä. Olo on kuin olisi päässyt sisälle Kieslowskin elokuvien maailmaan. Musta märkä jalkakäytävä, hiljalleen leijaileva märkä lumi ja sopraanon taivaalliset säkeet. Kun kuorma-auto jyrää päältä, kuulet vain musiikin etkä edes ehdi tajuta tapahtunutta. Elokuvan lopputekstit alkavat pyöriä.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Tietotekniikka terveydenhuoltomme apuna

Eilen meinasi tietotekniikka vaatia ensimmäisen lääkäriuhrin. Erikoistuva lääkäri laittoi kannettavan koneen johdon töpseliin ja sai sähköiskun, jonka jälkeen käsi oli kipeä. Tuli oikein valokaari ja ne nöpsykät töpselissä mustuivat.

Kun aloitin loistokkaan urani, kiersin osastoa yhdessä kolhon, äkäisen osastonhoitajan kanssa. Hän antoi katseellaan ja äänensävyllään ymmärtää, miten ammattitaidoton olin.
"Reino teki aina niin" totesi tuo nainen yhtenään. Reino oli osastonlääkäri. Hoitaja kirjasi määräykset paperiin, minä tutkin ja haastattelin potilaita. Osastonhoitajalla oli suosikkinsa ja inhokkinsa, olin melko korkeasssa kurssissa sillä tottelin aina tuota hoitajaa. Totuuden nimessä hän oli yleensä oikeassa. Paperille laitetut määräykset käytiin läpi hoitajien raportilla.

Toiset ovat ajat nykyään. Kierrolla on kaksi lääkäriä, toinen toimii sihteerinä ja laittaa kannettavaan tietokoneeseen määräykset. Toinen antaa määräykset. Kone tai yhteys eivät yleensä pelaa. Hoitaja laittaa samat asiat omalle koneelleen, joka ei myöskään toimi.

Näin on työmme helpottunut. Olkaamme siitä kiitollisia.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Pelottava Pepe

Yksi tuttuni pelkäsi lapsena Pepe Wilbergiä niin, että alkoi itkeä kun miehen naama näkyi televisiossa. Toinen pelkäsi hillittömästi lintuja. Minulle on jäänyt mieleen jännityssarja, jossa Ossi Ahlapuron huurteinen ruumis löytyi arkkupakastimesta. Kammosin siitä lähtien pakastimia varsinkin arkkumallisia.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Juhlat

Minä aina liikutun linnan juhlista. En osaa selittää syytä. Olen outo.

Kaksi kynttilää

Isä sanoi, että ne jotka eivät laita itsenäisyyspäivänä ikkunalle kynttilöitä ovat kommunisteja. Sytytin juuri kynttilät.

lauantai 5. joulukuuta 2009

Eropaperit, Biafran lapset ja runoraati

"Teidät on tuomittu avioeroon". Noilla sanoilla päätös asiasta annettiin. Luen Laura Honkasalon kirjaa Eropaperit. Se tuo ikävästi mieleen oman avioeron ahdistavuuden. Kirjan myötä tulee taas lähelle se avuttomuus ja pelko, jonka ero aiheutti. Vasta myöhemmin tuli viha ja uhma. Jossain vaiheessa päällimmäisenä oli katkeruus lasten kohtelusta. Nyt on saavutettu rauha ja sovitus. Koskaan en voi oikeasti luottaa kehenkään, mutta taustalla ovat myös muiden elämänvaiheiden kokemukset.

Joulun kunniaksi oli Kodin kuvalehdessä Sinikka Nopolan joulunovelli. Jossain vaiheessa aloin minäkin joulupöydässä mesoa Biafran nälkäänäkevien lasten asiaa. Äiti oli yötä myöten viikko tolkulla valmistellut Joulua. Vaikka osoitin sanallisesti vanhemmilleni Joulun irvokkuuden, heidän porvarillisuutensa ja välinpitämättömyytensä kehitysmaiden ahdinkoa kohtaan, söin kuitenkin jouluruokaa. Alentuvasti, vastenmielisyyttä tätä porvarillista hapatusta kohtaan osoittaen. Pienenä koululaisena taas vaadin, että joulupöydässä luettaisiin jouluevankeliumi.

Hyppelen asiasta toiseen. Katsoin eilen Runoraadin. Voittajarunosta en ymmärtänyt mitään. Mitä monimutkaisempi ja vaikeaselkoisempi sen hienompi. Viimeisessä runossa (en muista runoilijan tai runon nimeä), sanottiiin, että matkaa tehdään ajattelemalla, ei kävelemällä. Minusta se oli hienosti sanottu. Raatilaiset pitivät sitä kuluneena sanontana. Sivistymättömyydestäni oli hyötyä, sain kokea oivalluksen.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Bianca ja Sirkku-Liisa


Kävin kylässä poikani ja hänen tyttöystävänsä luona. Heillä on neljä kissaa pienessä kaksiossa. Sirkku-Liisa häiritsee Biancaa kun hän yrittää käydä hiekkalaatikolla, niinpä Bianca pissii päiväpeitolle tai sohvalle. Bianca on kooltaan noin kaksinkertainen Sirkku-Liisaan verrattuna. Minä haaveilen kissasta, sellaisesta, josta ei lähde karvoja, joka viihtyy itsekseen, syö mitä vain, ei raavi huonekaluja, roiku verhoissa ja tekee tarpeensa oikeisiin paikkoihin. Sellaista kissaa ei ole.

Olen unohtanut kissanhiekan raahaamisen kaupasta. Alan unohtaa Harrin, joka makasi tiskialtaassa, suostui syömään vain yhtä merkkiä olevaa kissaruokaa, jonka jäljiltä huonekalut olivat riekaleina ja jota vieraat pelkäsivät. Harri oli löytökissa ja aito saalistaja, saalisti vieraiden varpaita.

Eräs psykiatri sanoi, että kissojen kohdalla patologisen ja normaalin raja kulkee seitsämässä (en ole ihan varma luvusta, kuitenkin selvästi vähemmän kuin kymmenen).

torstai 3. joulukuuta 2009

Päivitykset

Luin miehestä, joka alkoi alttarilla päivittää parisuhdestatustaan Facebookiin. Jos menen naimisiin uudelleen, mitä pidän hyvin epätodennäköisenä, lupaan päivittää statukseni koko ajan.

Entäs synnytys:
Supistukset 5 min välein
Supistukset 1 min välein
Lähdemme sairaalaan
Sattuu P-leesti
Kohdunsuu 5 cm auki
Kohdunsuu 8 cm auki
Ponnistuttaa, mutta ei saa ponnistaa s-na
V-n FB
10 pisteen tyttö tuli, ihanaa!
Istukka syntyi
Kätilö ompelee episiotomiahaavaa...

Kuin kala

Ilma on harmaa
vesi on kylmää
lumi on märkää
kuin kala uin kotiin
suomut silmillä makaan sohvalla
en liikauta eväänikään

(Höperö "runo", tänä aamuna bussissa mietitty.)

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Valokuvauksesta


En pidä valokuvattavana olemisesta. Jos tiedän, että minua kuvataan väännän naamani teennäiseen virnistykseen. Mielestäni en näytä kuvassa siltä, mitä oikeasti olen. Iän myötä homma vain pahenee. Kuka on tuo keski-ikäinen hieman jo rupsahtunut nainen, joka esiintyy valokuvissa minun vaatteissani. Viiden vuoden kuluttua katson samaa kuvaa ja olen ihan tyytyväinen. Pitäisi siis olla tyytyväinen nyt. Kuvaustilanteissa yritän kiskoa kameran itselleni.
-Mene sinä vaan kuvaan, minä voin kuvata

Hieno valokuvakirja "Maailman ihanin tyttö" on voimaannuttavaa valokuvausta. Siinä on kuvattu lastenkodissa kasvaneita nuoria naisia. Kuvat ovat hyvin kauniita. Toivoisin samantyyppistä projektia keski-ikäisistä eronneista naisista.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Jake

Olen istunut tämän ja eilisen päivän laittamassa tietoja SPSS-ohjelmaan. Suorastaan seesteinen olo. Ei yhtään ajatusta eloani häiritsemässä. Tietoja syöttäessäni olen kuunnellut Ylen Arenan musiikkiohjelmia. Jake Nymanilla on ihanan rauhoittava ääni. Olen tiedostanut vain hänen äänensä, en asiasisältöä.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Kaapeista

Ei pitäisi runoilla, kun ei ole runoilija. Runoista tulee helposti kliseisiä ja imeliä.

Kirjoituskurssilla keskustelimme kaapeista. Vaatekaapit ovat monelle melko intiimi alue. Minä en mielelläni näytä vaatekaappejani, koska ne ovat niin sotkussa. Kaapeille on annettu monenlaisia merkityksiä: luuranko kaapissa ja kaapista ulos tuleminen. Täytyy tunnustaa, että olen silloin tällöin kylässä kurkistanut vessan peilikaappiin. Eräs ryhmäläisistä oli tehnyt saman ja peilikaapin ovi oli irronnut. Yritä sitten siinä selitellä, että ovi tipahti itsestään. En hipaissutkaan sitä.

Katselen itseäni ja näen nuoren tytön

Katselin puroa ja ajattelin jokea
leveää ja vaarallista ylittää
katsoin mäkeä ja näin vuoren
sen kiviset liukkaat rinteet
mahdottomat kiivetä

Kuljin varovaisesti polulla
polku johti valtatielle
siinä oli neljä kaistaa
kaksi perille ja kaksi takaisin
välissä valkoinen katkeileva viiva

Katselin itseäni
uusia poimuja, jotka olivat taas huomaamattani asettuneet minuun

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Turkkilainen parturi

Lähikauppamatkalleni on ilmaantunut liike, jonka kyltissä lukee "Turkkilainen parturi". Firma maimostaa hiustenleikkuuta 15 eurolla. Suurista näyteikkunoista näkyy vähän kulahtaneet kalusteet ja vanhahtava jalallinen hiustenkuivaaja. Surusilmäinen turkkilainen mies istuu tiskin takana. Asiakkaita en ole koskaan nähnyt. Minua säälittää tuo mies. Olen suositellut miespuoleisille tuttavilleni vaihteeksi turkkilaista hiustenleikkuuta, mutta asia ei ole herättänyt suurempaa kiinnostusta. Kaupassa käynti on muodostunut hankalaksi, en halua nähdä noita surullisia silmiä. Välttääkseni tuon surkean näyn, minun on kuljettava liikkeen ohi pää kummallisesti kenossa tai mentävä kauemmaksi ostoksille. Näky on jokatapauksessa jäänyt pysyvästi verkkokalvoilleni.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Kuvittele itsellesi mies

Kuinka voikin olla p-leen rankkaa tuo kirjoituskurssille osallistuminen. Ei tarvitse kuin istua pöydän ääressä ja lukea toisten tekstejä ja kokea häpeää omistaan. Luin juuri Riitta Jalosen kirjan "Kuvittele itsellesi mies". Lukukokemukseni on muuttunut. Monet lauseet, joita aiemmin olisin pitänyt hienoina ovat tulleet mielessäni jotenkin teennäisiksi ja lukijoita kosiskeleviksi. Edellä mainitun kirjan juonessa oli kuitenkin riittävästi omintakeisuutta. Eräs kurssilainen kirjoitti intiimistä kokemuksesta, joka liittyi läheisen ihmisen vaatekaapin sisältöön. Tuli mieleen edellä mainittu romaani, jossa miehen rakastajatar on pariskunnan omakotitalossa kun vaimo on lomamatkalla. Tilanteessa on epämiellyttävää toisen reviirille tunkeutumista ja kuitenkin niin ymmärrettävää uteliaisuutta. Lopulta kirja kertoo vaimon ja rakastajattaren suhteesta jossa mies on pelkkä statisti.

Tehtävien järkeistys

Vuosien mittaan on lääkäreille hiljalleen siirretty sihteerien tehtäviä. Suuri osa työajasta menee kaikenlaiseen kirjoitustyöhön ja erilaisten koodien merkkaamiseen. Joissakin sairaaloissa lääkärit kirjoittavat rtg-lähetteet itse, samaisissa sairaaloissa on hirmuinen pula lääkäreistä. Samaan aikaan suunnitellaan lääkärien tehtävien siirtämistä sairaanhoitajille. Katsoisin, että täten olisi loogista siirtää sairaanhoitajien tehtäviä sihteereille. Kun tätä kierrosta jatketaan tarpeeksi kauan käyvät potilaat sihteerien vastaanotolla ja lääkärit toimivat konekirjoittajina ja varaavat potilaille sihteeriaikoja.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Kun lainasin "Kun Harry tapasi Sallyn"

Minulle tuli äkillinen polttava tarve nähdä elokuva "Kun Harry tapasi Sallyn". Olen nähnyt sen useasti. Kyse on sellaisesta turva-elokuvasta. Lapsetkin haluavat kuulla saman sadun aina uudelleen ja uudelleen. Vanhemmat lukevat hampaita kiristellen Pupu Tupuna kirjaa ja haaveilevat Asrid Lindgrenin kirjojen lukemisesta. Ex- mieheni suunnitteli kirjoittavansa teoksen Pupu Tupuna kilon paloina. Nyt eksyn aiheesta. Ryntäsin lainaamaan elokuvaa ystävältä, jolla tiesin sen olevan, luin hiljattan Facebookista, että hän oli katsonut teosta tyttärensä kanssa. Innoissani rauhoittavasta romanttisesta elokuvakokemuksesta ryntäsin heille ja unohdin avaimet kotiin. Onneksi vara-avaimet olivat työpaikalla, jonne sain näiltä ystävällisiltä ihmisiltä kyydin. Sitten katsoin elokuvan. Ja nyt menen nukkumaan. Tällainen perjantai-ilta minulla täällä Tampereella.

Poltergeist

Olen joutunut tekemisiin poltergeist-ilmiön kanssa. Kysessä on kummittelu, elottomien esineiden siirtely, tarkistin Wikipediasta. Kosketukseni tuohon ilmiöön on aiemmin ollut vähäistä, en nimittäin uskalla katsoa elokuvia, jotka kertovat yliluonnollisista ilmiöistä, ne eivät sovi minulle.

Olen asustanut tämän viikon yksikseni ystävättären isossa omakotitalossa. Hän on aurinkolomalla tyttärensä kanssa. Olen varma, että asuntoon tullessani maanantai-iltana keittiön pöydällä oli puoliksi syöty karkkipussi. Pystyin hillitsemään itseni kahtena iltana. Keskiviikkona sitä ei enää näkynyt ja telkkarin kaukosäätimet olivat mielestäni eri asennossa kuin mihin olin ne edellisenä iltana jättänyt. Olin varma, että ystävättäreni miesystävä oli käynyt talossa. Eilen hän soitti minulle ja pyysi jättämään avaimen tiettyyn piilopaikkaan. Hän ei ollut käynyt asunnossa, eikä tiennyt ylimääräisistä avaimista.

Kyseessä on selvä poltergeist-ilmiö. Seuraavaksi alan epäillä, että minuun on sikainfluenssarokotuksen yhteydessä asennettu siru, jolla minua ohjaillaan.

Elokuvaviikko

Karjalan kunnailla sarjan viimeisimpään jaksoon oli ujutettu kyläkoulun ja kuppilan kuolemaa ja muita ongelmia. Tähän asti sen katsominen on ollut yhtä turvallsita kuin tutun tyttökirjan lukeminen kuudenteen kertaan. Haluan auringonpaisteen ja onnen takaisin. Pitänee käydä ostamassa ensimmäisen tuotantokauden DVD.

Katson ahdistavia elokuvia vain elokuvateattereissa, niistä on hankalampi karata kesken kaiken. Varsinkin kun elokuvasta on tullut maksettuakin aika suolaisesti. Ahdistavaa saa olla jos lopussa katsoja jotenkin armahdetaan. Perjantaisin ja lauantaisin voi katsoa elokuvia, joissa on angstia aiheuttavaa materiaalia. Sunnuntaihin sopivat kevyet romattiset komediat, joita tehtaillaan naiskatsojille.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Ilmastonmuutos


Tampereelta Väinö Linnan aukiolta.

Nyt on aika

Muistaakseni Kotiliedessä oli sellainen palsta (liekö vieläkin?), jonka otsikko oli "nyt on aika". Todennäköisesti palstalla olisi ollut näinä päivinä, nyt on aika: keittää lanttusose, etsiä joulukoristeet, siivota keittiön kaapit, askarrella joulukortit, parsia sukat, lahdata porsas ja tehdä tuoremakkarat.

Minusta nyt on aika: maata sohvalla ja polttaa kynttilöitä, maata sohvalla ja viettää aikaa rakkaansa sylissä (jos sellainen on, muutenkin juttu on lainattu Tommy Tabermanilta, ei vastaa kaikkien realiteetteja), maata sohvalla ja katsoa "Karjalan kunnailla"- sarjaa, maata sohvalla ja lukea romaania, sekä ennen kaikkea maata sohvalla ja maata sohvalla.

Parturi

Teen töitä sairaalan arkiston viereisessä kopperossa. Huoneessa on viisi naista. Oven väliin on viritelty roskis, että ilma edes vähän vaihtuisi. Tästä huoneesta on tänä aamuna etsitty ravitsemusterapeuttia, äitipolia ja parturia. Meillä on kyllä Fiskarsin sakset. Olisi pitänyt komentaa mies tuoliin ja leikata. Luettavaksi olisi Tekniikan Maailman ja Seiskan sijaan tarjolla Annals of Rheumatic Diseases.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Tilausmyyjä ja paranoidinen hullu

Eräs ystäväni tilasi paikallisen sanomalehden kahden kuukauden tarjousjakson. Tänä aikana hän joutui työnsä puolesta sotkeutumaan päätökseen, jossa lopetettiin yksi terveysasema. Joka aamu hän sai lukea lehdestä itseään herjaavia kommentteja. Niitä saa nykyään lähettää lehteen kännykkäviesteillä. Alla on nimimerkki "huolestunut kansalainen"/ "lääkärit ovat ahneita paskiaisia"/ "aikoinaan paljon veroja maksanut". Tarjoustilauksen päätyttyä lehdenmyyjä maireana tarjosi puhelimessa jatkoa tilaukselle. Ystäväni sanoi, ettei tilaa lehteä, jonka joka numerossa häntä haukutaan. Tilausmyyjä sopersi säikähtyneen oloisena jotain epämääräistä ja lopetti puhelun lyhyeen.

Kuva


Tässä yhden unkarilaisen mestarin (Brassai) kuva iloksenne. Lisää on nähtävissä näyttelyssä Tampereella.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Capa

Pikkujoulut menivät perinteiseen tapaan: aina yhtä hauska tiernatyttöversio, toimintakertomus tampereeksi jne. Menimme jopa jatkoille ja hyppelimme tanssilattialla.

Lauantaina oli vieraita. Varoitin heitä: emäntä saattaa maata petissä jääpalapussi otsalla. Näin ei kuitenkaan käynyt. Lauantaipäivän käytin ranskalaisen menun valmisteluun. Ruoka oli hyvää vaikka itse kehun ja kukapa muu sitä ainakaan täällä tekisi. Lämmitin tähteitä itselleni tänään: samettista purjoperunakeittoa, Burgundinpataa ja ranskalaista omenapannaria (omenapalat paistetaan voissa ja maustetaan sokerilla, kanelilla ja Calvadoksella) vaniljajäätelön kera.

1985 Remix oli taas hyvä. Tunsin itseni melkein tamperelaiseksi. Toisella katsomiskerralla savolaisellekin aukeaa tämän vaikean moniselitteisen teoksen hienoudet. Toisin sanoen ymmärsin, että ne kummalliset harmaat hahmot olivat Tammerkosken sillan patsaita. En ole aiemmin huomannut, että niihin kuuluu myös naishahmo.

Tänään kävimme vielä Pyynikillä munkkikahvilla sekä näköalatornissa. Formaatista puuttui siis oikeastaan vain musta makkara.

Kävin ihailemassa unkarilaista valokuvataidetta. Vanhoja klassisia kuvia. Hieno näyttely. Capa oli yhden valokuvaajan nimi.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Henkinen valmistautuminen juhlaan

Valmistun henkisesti pikkujouluun. Se on erittäin vaativa prosessi. Fyysinen valmistautuminen alkaa kun joskus tästä pääsen kotiin. Onneksi ilta ei tarjonne suuria yllätyksiä, juhliin voi mennä turvallisin mielin. Olen kokenut tämän jo pariin otteeseen aiemmin. Formaatti on ollut sama, mutta oivallinen. Aiemmasta poiketen porukat tulevat minun luokseni etkoille ja sen suhteen homma on vielä täysin pystymetsässä juomien hankkimista myöten. Fyysisesti sijaitsen toistaiseksi Jyväskylässä.

Riita

Jouduin hiljattain riitoihin toisen siskoni kanssa. Siinä pyöritään syvissä vesissä. Siskossa ärsyttävät asiat, joille muiden ihmisten kohdalla vain kohauttelisi olkapäitään. Edellisen kerran suutuin siskoihin kun sain heiltä balettiliput lahjaksi. Meidän oli tarkoitus viettää kulttuuri-ilta kolmestaan. Molemmat peruivat tulonsa. Onneksi sain yhden kaverin mukaani. Olisikin ollut leppoisaa istua kansallisoopperan täyteen myydyssä salissa kaksi tyhjään paikkaa molemmin puolin. Tällä kertaa riidasta menivät yöunet. Pyörin koko yön levottomana ja heräsin klo 2 syömään mandariinia ja lukemaan Me Naiset lehteä.

torstai 19. marraskuuta 2009

Vomit

Instrumentarium mainostaa laitetta nimeltä Breast Light. Laitteella voi tutkia omia rintojaan. Kuulostaa pelottavalta. Johtaa todennäköisesti turhiin tutkimuksiin, mikä taas aiheuttaa ahdistusta ja kustannuksia. Kuulin termin VOMIT: Victim Of Modern Imagination Technolohy. Tehdään ensin varmuuden vuoksi jonkun pienen vaivan takia vaikkapa vatsan ultraäänitutkimus, siinä todetaan pientä poikkeavuutta ja suoritetaan tietokonetutkimus, otetaan koepaloja, kerätään hormoninäytteitä jne. Mitään tautia ei kuitenkaan lopulta löydy. Tutkimukset toistetaan 3 kk päästä, koska kaiken hyvänlaatuisuudesta ei voida olla ihan 100 % varmoja. Seuraava varmistava kuvannus tehdään puolen vuoden kuluttua. Huonoimmassa tapauksessa asia halutaan tarkistaa vielä vuoden päästä. Potilas raukka pelkää nuo kuukaudet pahinta.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Onko Elimäellä tarkoitusta?

Siteerasin alla "Elimäen tarkoitusta". Tässä netistä poimittuna jotain lähinnä Pirkanmaa aiheista ja vähän muuta:

Nekala (s.) Tunne päässä rankemman juhlinnan jälkeisenä päivänä
Hervanta (s.) Tunne, kun herää aamulla vieraassa paikassa, eikä ole aavistustakaan siitä missä on
Eira (s.) Tunne palkkapäivänä
Valkeakoski (s.) Haju papuaterian jälkeen.
Vuolle (s.) Keskellä yötä pursuava pitkä filosofinen selitys, jota kukaan ei muista seuraavana päivänä.
Tampere (s.) Vako joka näkyy selässä housujen roikkuessa liian alhaalla
Turku (s.) Tampereen alapuolella.
Läyliäinen (s.) Jotain, mitä löydät lasistasi sen ollessa jo melkein tyhjä, etkä edes halua tietää mitä se on

Toijala

Olen taas Jyväskylässä. Minun on mentävä tänään Tampereelle kolmeksi. Huomasin, että ainoa tapa päästä sinne ajoissa on 11.25 bussi. Aamun työrupeama jää lyhyeksi ja siitäkin käytin osan etsiäkseni netistä Burgundin pata reseptiä ja käymällä kahvilla sekä lukemalla Keski-Suomalaista. Ja kirjoittamalla tätä. Huomenna tulen takaisin ja perjantaina palaan Tampereelle.

Perjantaina on pikkujoulu ja lauantaina tulee taas teatterivieraita. Menemme katsomaan näytelmää 1985 Remix. Näen tuon vaativan ja monimerkityksellisen teoksen jo toista kertaa. Aion tehdä ranskalaista ruokaa. Saman menun nautin muutama viikko sitten erään ystävän luona, joka laittaa ihanaa ruokaa. Hän asuu Toijalassa, Toijala siis edustaa minulle kulinaarista nautintoa. Kirjassa "Elimäen tarkoitus" on Toijalalle annettu toinen merkitys: puhut jollekin 20 min ennenkuin huomaat, että hän on niin humalassa, ettei ymmärrä mitään puheestasi.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Apua elämäntuskaan muumeilta

Facebookissa on sovellutus, josta saa muumikirjoista irroitettuja viisauksia. Innostuin asiasta kun luin lauseen "Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohitse". Pitihän kokeilla itsekin, niinkuin pitää kerran kokeilla metallin nuolaisemista pakkasilmalla. Sain lauseen "Varjelkoon! Keskellä parsapenkkiä."

Musiikin sekakäyttäjä

MP3-soitin on oiva juttu. Olen tallettanut sinne vanhoja CD-levyjäni, uudempaa vihaista musiikkia ystävältäni (P!NKiä) sekä kirjaston levyjä. Seuraavaksi olen suunnitellut laittavani sinne oopperamusiikkia ja oratorioita. Laitteeseen kuuluva ohjelma määrittelee musiikin genren. Tallensin Brelin lauluja ranskaksi, genre on kuulemma Japanese folk, mielenkiintoista. Laite on madaltanut musiikkikynnystäni. Minusta on tullut musiikin sekakäyttäjä.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Joululaulukaupunki ja mustamakkarakaupunki

Nurmes on julistautunut Euroopan joululaulukaupungiksi. Syynä on se, ettei Euroopassa ole vielä joululaulukaupunkia. Ehdotan, että Tampereesta tehdään Euroopan mustamakkarakaupunki tai miksi tyytyä noin vaatimattomaan tehdään tästä maailman mustamakkarakaupunki. Tai universumin...

tiistai 10. marraskuuta 2009

Kampaamoetiikan alkeet

Nyt siirryn koulusta todella vaikeisiin eettisiin ydinkysymyksiin. Saako kampaajalle valehdella? Olen joutunut taas kampaajaloukkuun. Tarvitsin kerran äkillisesti kampaajaa ja astuin pahaa aavistamatta kampaamoon, joka toteuttaa Vidal Sassoon ideologiaa. Reipas miespuolinen kampaaja laittoi hiukseni ja samalla ehdotti uuden ajan varaamista. Niinpä lamppaan siellä lähes kerran kuussa, mies sutii päähän väriä, lipsauttaa saksilla pari kertaa ja laskuttaa 110 e. Tänään vihjailin, ettei minulla ole moiseen varaa. Valitsimme värin, jolla pärjää ehkä parikin kuukautta. Mies puhuu aina samalla mitä seuraavalla kerralla tehdään ja anoo kiitoksia työstään.
-Tykkääthän ihan oikeesti?
Lähtiessä hän ehdotti taas uuden ajan varaamista. Sanoin meneväni koko loppuvuodeksi Jyväskylään, mikä ei ole ihan totuus. Mies sanoi, että saan ajan milloin vaan kunhan soitan, perjantai-ilta käy ja lauantaikin. Juippi sitäpaitsi jo tunnistaa minut kaupungilla. Täytyy kyllä myöntää, että hiukset ovat ihan kivat.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Kansakoulu

60-luvulla syntynyt siskoni kertoi minulle koulumuistojaan. Kuvaamataidon tunnilla piirettiin Golgatan ristejä. Jos ei osannut kirjoittaa oikein jonkun maan nimeä joutui "Siperiaan". Portaissa ei saanut pitää kiinni kaiteesta. Opettaja tönäisi yhden kaiteesta kiinni pitäneen laiskiaisen rappusia alas. Kun luokasta löytyi puoliksi syöty omena joutui koko luokka jälki-istuntoon. Uhkauksena oli, että kotiin pääsi vasta kun tuo kamalaan ruoan haaskaamisen syntiin syyllistynyt tunnusti. Siskoni työkaveri kävi koulua, jossa oli ulkovessa. Samassa tilassa oli 17 reikää. Siinä sitä lapsi kasvaa sosiaaliseksi.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Sunnuntaielokuva

Kävin katsomassa sellaisen sievän elokuvan Coco Chanelista. Ei vie yöunia. Se on sunnuntaielokuvan tärkein ominaisuus. Lauantaielokuva saa olla rajumpi.

Muistelmia koulusta

Muistelin lenkillä kouluaikojani. Vessassa oli ovi vain yhdessä kopissa. Muut olivat avoimia, vastapäätä oli suuret peilit. Käsittääkseni ovet oli tuolloin jo keksitty. Mitäköhän olisi tapahtunut jos koppeihin olisi laitettu ovet ja miksi yhdessä oli ovi?

Aamu aloitettiin aamuhartaudella, aamunavaukset tulivat sitten myöhemmin. Tilaisuus pidettiin koulun ala-aulassa. Melkein joka aamu joku pyörtyä kopsahti.

Kävin oppikoulua, johon piti pyrkiä. Pääsykokeissa oli ainakin aine, muusta en ole enää varma. Oppikoulussa oli lukukausimaksu, mutta oli mahdollisuus hakea vapaaoppilaaksi. Ilmaista kouluruokailua ei ollut. Koulumme rehtori kanslistivaimoineen kavalsi ruokarahoja, mihinkään oikeustoimiin ei ryhdytty.

Raittiusvalistus oli olennainen osa koulutusta. Voitin kahdesti raittiuskilpakirjoitukset. Kun isä ja äiti joivat lasin viiniä aloin itkeä, heistähän oli kovaa vauhtia kehittymässä alkoholisteja.

Jäimme kerran koko luokka jäliki-istuntoon 15 minuutiksi. Juoksin hiki päässä kotiin. En koskaan kertonut tuosta hirveästä rangaistuksesta, jonka syytä en enää muista. Joku varmaan nauroi tunnilla. Opiskelurauha meillä totisesti oli. Vieläkin suun aukaiseminen auktoriteettien edessä on tuskaa.

Ne jotka kaihoisasti muistelevat menneitä ovat todennäköisesti unohtaneet joitakin yksityiskohtia.

Ylinainen

Luin uusimmasta Kodin kuvalehdestä naisesta, joka asuu Tuusulasssa, on kolmen lapsen äiti, kunnanvaltuutettu ja toimii Jyväskylän yliopiston sosiologian professorina. Luonnollisesti naisella oli lukuisia luottamustoimia. Nainen oli nuorehko ja kauniisti meikattu. Pari vikaa tahrattomassa ylinaisessa on, hän ostaa erilaisia kodinhoitopalveluita ja syöttää lapsille einesruokia. Naisen aviomies on tietysti kiireinen paljon matkustava johtaja. Lopussa vielä todettiin, että naisella on musta vyö judossa. Kuva ei ole vielä täydellinen, ehdotan, että nainen alkaisi tehdä itse joululahjat koko suvulle, osallistuisi SPR:n ystävätoimintaan, harrastaisi kukkien sidontaa, flamenkotanssia, tekisi sienisäilykkeitä ja pääsiäisenä valmistaisi aina itse mämmiä koko naapuristolle.

Väitöskirjaohjaajani on myös noita ylinaisia, neljän lapsen äiti, dosentti, joka tekee itse kaikki vaatteensa,kerää marjat ja sienet ja sukkuloi väliajat lentokoneella ympäri maailmaa.

Katsoin eilen Teemalta elokuvan "Uskollinen puutarhuri". Elokuva antoi lääkefirmoista varsin julman kuvan. Bisnestähän se lääkkeiden valmistaminen on. Tällainen paatunut henkilö itkeä tihrusti elokuvaa katsellessa. Ralph Fiennes onnistuu aina näyttämään hyvältä sekä puvussa että likaisena ja ryytyneenä repaleisissa vaatteissa.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Piikkimatto

Istun junassa. Junassa on kaksi kerrosta. Kävin syömässä ystävän kanssa hyvän aterian ja join lasin viiniä. Kävin Facebookissa, sivullani oli mainos: piikkimatto vain 29.90.

Lehdessä kerrottiin varkaasta, joka oli varastanut postisäkin ja laittanut tilalle purkkikanervan.

Runo ilmaston pilaamisesta

Opettajamme epäili, ettei lentoliikenteestä voi kirjoittaa runoa, sillä on negatiivinen aura. Päätin kokeilla, en ole varma onko tämä oikeasti runo, mutta onko sillä väliä.



Pelkään lentämistä

hetkeä, jolloin moottorit vihaisesti irrottavat koneen maasta

Safety demonstration,

lentoemäntä pukee päälleen keltaiset liivit

ne saa täyttää vasta koneen ulkopuolella

Pian kone piirtää taivaalle valkoisen viivan

En ole missään

olen vain menossa

Polveni nojaavat seuraavaan penkkiin

varon koskettamasta vieressäni olevaa paksua reittä

Auon muoveja, joihin on pakattu ravintoa

valkoviiniä kertakäyttömukista

Ympäristörikokseni, rikokseni painovoimaa vastaan

Lennä uneksi

Uneksi lennä

Lennä, lennä!

Inhoan huutomerkkejä

Olen liiaksi kiinni tässä

Lääketiedettä vai elokuvaa

Ajankohtaisia lääketieteellisiä asioita käsitteleviin televisiokeskusteluihin osallistuu aina joku rutikuiva äärimmäisen epäempaattinen lääketieteen asiantuntija, sympaattinen empaattinen kokonaisvaltainen homeopaatti/reiki/väri-terapeutti ja maallikko, jolla on pallo totaalisesti hukassa. Kaksi jälkimmäistä ymmärtävät toisiaan, mutta kaikkien kolmen välille ei aikaansaada mitään järkevää keskustelua. Lääketieteellisestä näkökulmasta asioiden todistamiseksi ei riitä se, että naapuri parantui kehäkukan lehdillä.

Taideteoksen saattaa pilata se, etteivät lääketieteelliset asiat ole kohdallaan. En voi katsoa kun kolme vuotta aivokuolleenna (?) maannut nainen nousee ylös täysissä meikeissä, on heti kovassa vedossa ja ryntää kotiin alustamaan pullataikinaa.

torstai 5. marraskuuta 2009

"Runoilua"

Tampere


Nukun huonosti

tuntematon katuvalo silmäluomieni läpi

Kaapissa on vanha kevyeksi pesty viltti

Uusi peitto ja kaupunki painavina

ryömin pimeään peiton alle

Vieras lehti kolahtaa kotoisasti eteisen lattialle

Havahdun kapakasta palaavien epävireiseen lauluun

Päivänsäde ja menninkäinen

Uudessa on jo nykyään aina jotain tuttua


Minulla on jo kaksi runoa, se ensimmäinen on parempi, mutta en tahdo sitä tässä julkaista. Tämä on tehty kirjoituskurssin opeilla. Tyttäreni sanoi, että tämä ei toimi yksinään ilman sitä toista, mutta ei voi mitään.

Eskapismia

Olen Jyväskylässä opiskeluajalta peräisin olevan ystävän luona. Olemme tunteneet toisemme jo yli 30 vuotta. Pidämme molemmat sarjasta "Karjalan kunnailla". Onnellisina asetuimme eilen telkkarin ääreen, ei tarvitse pelätä näkevänsä mitään kamalaa varsinkin kun kyse on uusinnoista. Huokailimme katsoessamme sarjan romattisia, sympaattisia käänteitä ja hahmoja. Olen kerran tavannut Markku Pölösen, joka sanoi sarjan olevan eskapismia. Olkoon vaan, ei se meitä haittaa. Sarjassa on aina kesä, koskaan ei sada ja lääkärillä on vain muutama potilas päivässä.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Maan pinnalla

Olen palannut taas maan pinnalle runollisista sfääreistä. Laitan tutkimusta varten tietoja SPSS-ohjelmaan. Melkoisen yksitoikkoista hommaa ainakin välillä. Kahvillakin ehtii istua. "Työpäivät" venähtävät 10 tuntiin. Aamulla taivas oli jo talven värinen.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Sijainnin tarkistus

Eräs henkilö on ystävällisesti tarkastanut, mihin mahdollinen kirjallinen tuotokseni Viialan kirjastossa sijoittuisi. Jos kyse olisi romaanista sijainti olisi juuri 165 cm pitkän henkilön silmien korkeudella, eli optimaalinen. Dekkarikirjallisuuden osalta sijainti on kuulemma heikko, eli sille linjalle ei kannata suuntautua. Runoutta hän ei tarkistanut, mutta eihän runoja lue kukaan muutenkaan. Paitsi tietysti Heli Laaksosen tuotantoa, mutta epäilen savon murteen suosiota, enkä muutenkaan halua tehdä jäähallikeikkoja.

Penkkiurheilija

Makaan yksin leveällä runkopatjalla. Martti istuu olohuoneessa katsomassa yleisurheilua. Sen jälkeen tulee jalkapalloa, pesäpalloa, lentopalloa, koripalloa, jääkiekkoa, hiihtoa loputtomiin. Martti istuu sohvalla ja juo tölkistä olutta. Välillä hän tarttuu kaukosäätimeen lukeakseen urheilutuloksia teksti tv:stä. Hoikasta miehestä on tullut tukeva. Tempaudun rivakasti sängystä, silmissäni mustenee, verenpaineeni laskee herkästi, jos en nouse varovasti. Kävellessäni lyön varpaani makuuhuoneen kynnykseen, mikä lisää raivoani. Menen Martin luo, kiskaisen kaukosäätimen hänen kädestään ja kävelen kylpyhuoneeseen. Heitän laitteen vessanpönttöön ja vedän vessan. Kaukosäädin jää killumaan veteen. Se tuijottaa minua syyttävästi. Kävelen takaisin sänkyyn ja vedän peiton päälleni. Kylpyhuoneesta kuuluu hurinaa, Martti kuivaa kaukosäädintä hiustenkuivaajalla.

P.S. Tarina on täysin fiktiivinen, tällaisia Martteja ei ole olemassakaan

lauantai 31. lokakuuta 2009

Sijaintitiedot

Sain kirjoituskurssilta loistavan vihjeen. Pitää katsoa kirjastosta mille kohdalle oma romaani hyllystössä sijoittuu. Käykö niin hyvä säkä, että juuri tuohon silmien korkeudelle vai joutuuko ikävästi lattian rajaan.

Sikapuoli

Nukuin viime yönä hyvin, mutta vain sillä kyljellä, johon oli pistetty influenssarokote, sikapuoli oli niin kipeä, ettei sillä voinut maata, vaikka otin illalla tulehduskipulääkkeen ja heti rokotuksen jälkeen parasetamolia. Nukuin illan suussa tunnin verran. Senkin voi laittaa rokotuksen syyksi tai sitten ei. Joku sanoi, että mitä hankalampi paikallisreaktio sen parempi immuniteetti. Nyt vointi on ihan normaali. En uskaltanut lähteä kuitenkaan normaalille aamulenkilleni vaan yritän hoitaa retuperälle jäänyttä vaatehuoltoani.

Katson televisiosta A-talk ohjelmaa, jossa puhuttiin rokotuksesta. Lääketieteelliset asiantuntijat olivat fiksuja. Mitään asiallista keskustelua ei rokotuksen vastustajien kanssa kuitenkaan syntynyt. Vastustajiin kuuluivat ortopedi, joka tuntuu tietävän kaiken kaikesta, vaikka työnä ovat niveliin kohdistuvat leikkaukset, näin ainakin oletan. Toinen vastustaja oli raskaana oleva nainen, joka työkseen kauppaa luontaislääkkeitä. Ymmärrän kyllä hyvin hänen epäilyksensä rokotetta kohtaan, mutta tuntuin, että vastapuolilla ei ollut yhteistä kieltä, keskustelusta tuli mitäänsanomatonta jankkaamista.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Sikalunssarokotus ja esitelmä

Nyt on toisessa olkapäässä lunssa ja toisessa sikalunssa. Ei uskalla ottaa riskejä, joita esitelmän tekeminen näissä olosuhteissa terveydelle tuottaa.

Miten teet hyvän esitelmän

Näin tehdään hyvä esitelmä:
Herätään ajoissa, tänään pitäisi saada esitelmä valmiiksi, ensi viikolla ei ole aikaa moiseen. Keitetään kahvia, laitetaan voileipä, nautitaan edellä mainitut elintarvikkeet. Luetaan Hesari ja Aamulehti. Vilkaistaan pikaisesti sähköposti ja Facebook. Käydään suihkussa, valitaan sopiva vaatetus ja laitetaan päälle, vaihdetaan toiseen asuun, ensimmäinen ei näyttänyt hyvältä. Meikataan. Ulkovaatteet päälle, astutaan ulos ovesta, laitetaan ovi takalukkoon, ettei kukaan rosvo vie hopeoitua porokynttelikköä. Huomataan, että kännykkä jäi sisälle, palataan noutamaan se, ovi taas takalukkoon. Ettei vain roskis haissut, palataan sisälle, otetaan roskis mukaan, laitetaan ovi takalukkoon. Laitetaan roskat niille kuuluviin säiliöihin. Mennään kahville (edellisestä kupillisesta on kulunut lähes 2 tuntia). Silmäillään kirjaston lehtivalikoimaa. Avataan kannettava. Tarkistetaan sähköposti ja vastataan viesteihin, kirjoitetaan blogia ja käydään Facebookissa. Avataan Powerpoint ohjelma ja aloitetaan työt. Kopioidaan dioja entisistä esitelmistä. Laitetaan pari tekstiviestiä. Ajetaan sairaalalle kokoukseen. Sen jälkeen on liian myöhäistä tehdä esitelmää. Mennään kauppaan, kahvilaan, siivotaan, silitetään, uusi Woody Allen elokuva on tullut...

torstai 29. lokakuuta 2009

Muodin orja

Pitäisi (taas) tehdä esitelmää, mutta aloittaminen on niin vaikeaa. Istun Metso kirjaston lukusalissa. Kirjaston arkkitehtuuri on minusta yliarvostettua. Ruma rakennus. Tyttäreni sanoi, että se kuuluu joukkoon: näyttää hyvältä lentokoneesta. Ennen työn aloittamista kävin tietysti musiikkiosastolla ja lainasin neljä CD levyä. Join kahvit kirjaston kahviossa. Kävin Facebookissa ja luin sähköpostit. Nyt sitten kirjoitan tätä ja kohta lähden tapaamaan tiedekeskuksen tyyppiä, pari tuntia myöhemmin on joku kokous. Jospa saisin vaikka tehtyä ensimmäisen sliden, ehkä se helpottaisi.

Nyt ovat muotia kapeat saapikkaat, joiden sisälle tungetaan housun lahkeet. Tein sen tänä aamuna, lahkeet ja jalat eivät meinanneet mahtua saappaisiin yhtä aikaa. Kangas jäi kurttuihin, jotka painoivat ensin pohkeita ja korjausliikkeen jälkeen nilkkoja. Kokemuksesta tiedän, että kun vaihdan työkengät jalkaan ovat housun lahkeet tuhannen rypyssä.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Julie et Julia

Katsoin eilen elokuvan Julie et Julia. Kyse oli lähinnä ruoasta ja nautinnoista askeesin korostamisen sijaan. Ihanaa sinänsä, mutta Meryl Streep naukui elokuvassa kummallisella äänellä. Liityn takaisin "Inhoan Meryl Streepiä" kerhoon, erosin siitä "Mamma Mia" musikaalin jälkeen. Jälkeenpäin teki mieli ranskalaista lammaspataa ja punaviiniä, jouduimme tyytymään Vege salaattiin ja kuohuviinilasillisiin. Elokuvassa puhuttiin myös blokkauksesta, päähenkilö sai kymmenittäin kommetteja blogiinsa. Olin kateellinen.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Positiivista kai



Istun taas kannettavan koneeni ääressä. Välillä olen tyytyväinen, että saan tehdä tätä, välillä on huono omatunto siitä, että tämä on melko kivaa. Kivaahan ei saa olla. Menen tänään elokuviin kahden vanhan ystävän kanssa, sen jälkeen myöhäisellä junalla takaisin Tampereelle. Loppuviikko on täynnä kaikenlaista joutavaa, johon on pakko osallistua.

Luin jutun, jossa käskettiin joka päivä kirjata 5 positiivista juttua omasta piskuisesta elämästä. Tästä päivästä ei vielä tiedä, niinpä kirjaan eilisen:

1. Sain tehdä tietokoneella hommaa, jota ilman maailma tulisi toimeen. Kukaan ei hengittänyt niskaan.
2. Sain käydä lenkillä vanhan ystävän kanssa. Joimme myös lasilliset viiniä, minä join vain puolikkaan kun innoissani huitaisin lasin lattialle.
3. Sain kuunnella MP3 soittimestani Leonard Cohenin kappaleen "I am your man".
4. Osaan uuden virkkaustekniikan ja saan tehdä kaulaliinan, jota kaikki tulevat kadehtimaan.
5. En ole vielä ihan ikäloppu, vaikka joku saattaa olla tästä eri mieltä.

Pikkuisen tuotti tuskaa keksiä nuo kolme viimeistä. Tänään tapaan lapseni (23 v), mutta se pitää merkitä ylös huomenna tai tänä iltana. Kuva on Philadelphiasta.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Liikaa kaikkea

Nainen näyttää siltä kuin olisi katsonut liian monta jaksoa "Täydellisiä naisia". Hänellä on leopardikuosinen tiukka paita, leveä musta patellavyö uumalla ja kapea hame. Korot ovat niin korkeat, että hän huojuu kävellessään. Nainen muikistelee kummasti suutaan ja kiemurtelee kuin hänellä olisi pissahätä, ehkä tiukka työtahti ei ole sallinut restroomissa vierailua. Tilaan vettä.
-Still or sparkling?
-Large or small?
Haluan pihvin.
-Raw, medium raw, medium or well done?
Lisukkeet.
-Smashed potatoes, French fries, pies, nainen luettelee lisukkeita konekiväärimäiseen tyyliin, niitä on ainakin kolmekymmentä.
-What ever...
Saan perunamuusia ja papuja.
Salaattikastike.
-French, Italian, ainakin kymmenen vaihtoehtoa
Italian. Tulee samaa vaaleaa makeaa töhnää kuten aina.
Ruoan tilaaminen on vaativa toimitus.

perjantai 23. lokakuuta 2009

American pie

Kone pysyi taas jostan käsittömättömästä syystä taivaalla. Lopulta hyvä reissu, pari päivää aurinko paistoi. Kaupunki ei ollut amerikkalaiseksi hassumpi. Kadulla näkyi mustia, ei luentosaleissa, hienoissa ostoskeskuksissa tai ravintoloissa. Yhtenä aamuna hotellimme hississä oli yksi belgialainen mukava mies vuosien takaa. Törmäsimme vasta lähtiessä. Hän sanoi "See you in Rome". Siellä on seuraava kokous, en tosin tiedä pääsenkö.

Luokkakaveri tuli kylään ja leipoo keittiössäni amerikkalaista omenapiirakkaa. Välillä etsimme kaulinta ja muita leipomisvermeitä. Huomenna porukkaan liittyy toinen nainen luokaltamme, menemme teatteriin katsomaan "Alivuokralaista", jossa hänen miehensä näyttelee ja sen jälkeen vanhoja muistelemaan italialaiseen ravintolaan. Ei tämä elämä ole oikeastaan yhtään hullumpaa.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Hungry heart

Kavimme kuuntelemassa Brucea. Taysi jaahallillinen ihmisia kayttaytyi kuin heratyskokouksessa. Kaikki osasasivat sanat ulkoa. Bruce esiintyi kolme tuntia. Yleisossa ei nakynyt yhtaan mustaa tai latinoa.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Philadelphia

Pikainen tervehdys. Lentokone pysyi ilmassa. Joukko koneelle tulijoita hengittaa niskaan. Olennaisia kirjaimia puuttuu. Ruoka-annokset ovat entiseen tapaan valtavia, ihmiset hymyilevat ja tervehtivat, pilvenpiirtajat ovat kauniita. Vesisade on vihdoin tauonnut. Luennoitsijat ovat valkoisia kuusikymppisia miehia.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Melatoniini

Nyt ne h-tin kosmetiikkatuotteet on valutettu pikkupulloihin, matkalaukku pullistelee kaikenlaista, jota en missään nimessä tule käyttämään matkalla. Ostin apteekista 200 tablettia melatoniinia, jos ei rytmi käänny niin ei se ainakaan siitä ole kiinni.Nautin ansaittua väljähtynytttä viime viikonlopun vieraalta jäänyttä kuohuviiniä ja huoahdan.

Tyhjensin vaatekaappeja kovalla kädellä. Tyttäreni myy ryysyjäni kirpparilla.Kaapit näyttävät kivalta. Tytär tunki vaatteet kiireesti kasseihin, että en tule katumapäälle. Ostin tänään jo tosi kivan mustan kapean hameen ja pitkät kauniit saapikkaat.

Jos ei minusta mitään kuulu niin se pronssiveistos on siis palautettava taidelainaamoon.

BÖÖÖ

Olen arvokas keski-ikäinen naisihminen. Sivaripokamme tuli minua vastaan kaupungilla ja sanoi BÖÖÖ ja heilutteli vinhasti käsiään. Minä tein saman. Hymyilytti pitkään.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Ilmaista kahvia tarjolla

Minulla on aamumeetingissä esitelmä. Siellä sattuu olemaan myös kahvitarjoilu. Pelkään, että kaikki ryntäävät sinne ilmaisen sumpin vuoksi. Ajattelin aloittaa esityksen sanoilla: kahvin juotuanne saatte poistua, älkää kolistelko mennessänne.

Lähden torstaina viikoksi USA:n. Sinne on mukavampi mennä nyt kun Obama on vallassa. Maahantulokaavake pitää nykyään täyttää netissä: en ole mielisairas huumeita ja aseita kuljettava terroristi, enkä aio keplotella maahanne työntekijäksi ja asukkaaksi. Vaikka lupa pääsyyn tämän perusteella heltiää, vakuutellaan nettisivulla, että se voidaan siitä huolimatta vielä perillä evätä. Kyseessä on työmatka. Tiedän kokemuksesta, että herään aina aamu neljältä virkeänä. Kiva katsella ostoskanavia telkkarista. Sänky on niin suuri ja korkea, ettei aamulla meinaa löytää sieltä ulospääsyä. Kaikki hymyilevät ja pälättävät taukoamatta. Pihvit ovat järkyttäviä lihaklönttejä, normaali viisihenkinen perhe saisi riittävästi ravintoa yhdestä. Salaatti tuodaan pesuvadin kokoisella lautasella. Illalla ruokapöydässä kaikki eurooppalaiset pilkkivät. Suomessa sitä sitten taas jollain perverssillä tavalla kaipaa sitä hymyilyä ja small talkia.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Bravoo Karita

Kävin katsomassa Tosca:n elokuvateatterissa suorana lähetyksenä Metropolitanista. Ohjausta on haukuttu, edellinen versio meni talossa 25 vuotta, eivätkä katselijat pidä muutoksista. En ollut onneksi vanhaa nähnyt. Tämä ohjaus oli ihanan karu. Jos joku ei tunne tarinaa niin voin sanoa, että ruumiita tuli. Väliajalla haastateltiin Karita Mattilaa, joka lähetti suomeksi terveiset meille suomalaisille. Isänmaallinen sinivalkoinen kyynel herahti silmänurkkaan. Takanani istui mies, joka huusi aarioiden jälkeen bravoota. Varmaan siellä Metropolitanissa kuulivat, että me täällä Tampereella esityksestä pidimme.

Muutenkin hieno päivä. Kirjoituskurssilla saimme hyvää palautetta. Enempää en voi sanoa kun jotkut kurssilaiset kuulemma tätä lukevat. Hienoa porukkaa ja lahjakasta ja opettaja on erinomainen ja hänellä oli kiva mekko.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Ostin itselleni kukkia 2

Minulle tuli mieleen Eeva Kilven runo, jossa nainen hellii itseään saunalla, ajattelin, että mitä toisaalta tällaisen takia saunaa lämmittämään kuluu niin paljon energiaa ja ilmasto lämpenee. Menin suihkuun. Suunnittelin rasvaavani itseni sellaisella tyyriillä Lancomen rasvalla, mutta välttäähän se Pirkka yövoide meikäläiselle. Lämmitin eilistä ruokaa mikrossa, ostin viiniä, mutta mietin, että kannattaako pulloa yhden naisen takia avata, menee vielä etikkaiseksi. Ostin itselleni kukkia, aioin ostaa sellaisen kalliin kirjavan kimpun, mutta mietin sitten, että välttäähän sille halvempi ja vaatimattomampikin. On se vaan hyvä pitää itsestään huolta vaikka toisaalta tuolla on niin paljon irrallaan kulkemassa porukkaa, joista ei kukaan huolta pidä. On sitä vaan etuoikeutettu!

Ostin itselleni kukkia

Katselin Lapin kuvia ja huomasin miten kivasti märät retkeilyvaatteet liimautuvat iholle.

Tänään oli taas häpeän päivä. Kolumnini julkaistiin. Tulin kotiin Helsingistä ja kaivoin lehden eteisen lattialta varmana siitä, että olin lopullisesti munannut itseni. No ei se nyt sitten ollutkaan niin huono.

Minua vähän harmitti yksi juttu, joka tapahtui Helsingissä tai oikeastaan harmitti oma käytökseni. Noloa tarvita toisia ihmisiä tai toista.

Kotimatkalla ostin itselleni kukkakimpun ja sanoin painokkaasti: Heidi olet ihan hyvä tyyppi, tosin vähän nolo. Meinasin ostaa sellaisen komean kalliin kirjavan kimpun, mutta sitten mietin, että välttäähän sille vähän halvempi ja vaatimattomampikin.

torstai 8. lokakuuta 2009

Kaimalleni ystävyydellä, kuka lienetkin



Olen tehnyt 30. Pitänee ottaa muistitikulle, että en hävitä. Numerot vilistävät silmissä.

Yöllä valvoin ja mietin ystävän parisuhdetta. Tuo vatvominen varmaan auttaa kaikkia. Miksi muuten asiat, jotka yöllä näyttävät nelitonnisilta vuorilta ovat aamulla vain pikku mäkipahasia? Liittyykö se valon määrään? Toisaalta sama pätee kesät talvet.

Tässä yläpuolella on kuva Lapin reissulta. Kaveri lähetti, kuvat menivät myös ainakin yhdelle kaimalleni. Toivottavasti hän piti niistä. Kaima on muuten omituinen sana.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

350 jäljellä

Kyllä kannatti opiskella. Täällä napotan yksin kannettavani ääressä. Olen laittanut SPSS-ohjelmaan tänään 11 tutkimuspotilaan tiedot,olen istunut persiilläni 7 tuntia. Vähän olen muokannut tiedostoa muutenkin. Enää 350 jäljellä...Tällä erää on huominen vielä aikaa. Sitten aikojen päästä seuraa kirjoitusprojekti, tehdään monta muunnosta, jotka moni lukee. Palataan ensimmäiseen versioon. Juttua tarjotaan johonkin hyvään lehteen, seuraavaksi lehteen, joka on ihan hyvä ja sitten sanotaan, että on tärkeää tukea skandinaavista lehteä. Julkaistun jutun lukevat lähinnä kirjoittajat, muut vähän vilkaisevat. Työskentelen apurahalla, joka on noin puolet palkastani, eläkettä ei kerry siitä ollenkaan. Kaikesta huolimatta tämä on tosi mielenkiintoista.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Missä kaupungissa olet?

Olen taas Jyväskylässä. Siskoni kysyy usein minulta puhelimessa "Missä kaupungissa nyt olet?". Tarkoitus olisi tehdä tutkimushommaa, mutta aika menee taas esitelmää väsätessä. Perjantaina menen päiväseltään Helsinkiin. Lauantaina menen yhden ystävän kanssa kuuntelemaan (ja katselemaan) Metropolitan oopperan Toscaa elokuvateatteriin. Viikonloppuna on myös kirjoittajakoulutus. Yksin elämisessä on puolensa.

Katsoin pätkän Enbusken ohjelmaa. Siinä joku tyyppi sanoi, että aiemmin ihmisten ongelmat tulivat ulkoa päin: nälkä, kylmä ja katovuodet. Nyt ne ongelmat ovat enemmän pään sisäisiä kuten masennus. Lehdet ovat täynnä juttuja siitä, miten tulee tuntea ja millä intensiteetillä. Arvostettavaa on se, että ihminen hakee apua jos tunteet eivät ole laadultaan tai määrältään oikeanlaisia.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Onnea Tampere!

Tampere täyttää arvokkaat 230 vuotta. Osallistuin juhliin tutustumalla komeaan kaupungintaloon. Olisin saanut laittaa nimeni vieraskirjaan, jonka oli (Ruotsin?) kuningas aloittanut, en viitsinyt jonottaa. Annetaankohan kuninkaalle aina uusi vieraskirja. Kari Hotakainen kävi aikoinaan kylässä ystäväni luona ja kirjoitti vieraskirjaan ainoastaan kiitos tai jotain sinnepäin. Ymmärrän Hotakaista hyvin. Entisellä pomollani on taskussa tuloste jostain itämaisista viisauksista, ne käyvät mihin tilanteeseen vaan. No viisauksissa kehoitettiin nauttimaan vastakkaisen sukupuolen seurasta, ei ehkä sopisi hautajaisiin tai gay-tilaisuuksiin. Hän ihan oikeasti puhuu hyvin ja riittävän lyhyesti.

Tänään kävin Tampereen taidemuseossa. Sinne pääsi ilmaiseksi. Talo oli täynnä väkeä. Parhaat keinot saada museo täyteen on ilmainen sisäänpääsy, kummallinen aukioloaika (vrt. taiteiden yö tms. tapahtumat) tai Picasso-näyttely. Ihan kelvollinen näyttely, nuoria taiteilijoita.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Miksi?

Miksi aina humalassa lauletaan laulua "jos rakastat pieniä tyttöjä, pieniä tyttöjä pieniä poikia..."? Miksi vanhat miehet pitävät loputtoman pitkiä puheita?

Eilinen ilta oli odotusten vastaisesti hauska. Meitä lähti neljä innokasta Poppari- nimiseen ravintolaan, jossa oli "Blues Live"-tapahtuma. Koikkelehdimme tanssilattialla parinkin eri bändin tahdissa. Kävelimme syksyisessä yössä takaisin hotellille käsi kädessä laulaen.

perjantai 2. lokakuuta 2009

8 minuuttia

Coelholla on kirja nimeltään 11 minuuttia. Voisin luoda syvällisen menestysromaanin nimeltään 8 minuuttia. Tulin Jyväskylään pitämään 8 minuutin esitelmää. Nyt se on sitten pidetty. Istun hotellihuoneessa ja tuijottelen seinällä roikkuvaa ruman väristä grafiikan lehteä, joka koostuu eri asennoissa olevista neliöistä. Odottelen jäykkää tiedepiirin illallista, huomen aamulla lähden junalla kotiin. 8 minuutin esitelmän oheistoimintoihin kuluu siis matkustusta junalla n. 300 km, istumista luentosalissa kuuden tunnin ajan sekä illallinen. Aikaa kuluu kaikkiaan n. 27 tuntia noiden 8 minuutin tähden. En viitsi laskea mukaan valmistautumista noihin 8 minuuttiin, johon kuului luennon valmistelu, vaatetuksen miettiminen, ulkonäön saneeraaminen ja lieväasteinen hermoilu.

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Sivarin virkistysrahasto

Sivarimme kulkee mustassa hevaripaidassa. Ajoittain työtehtäviä on vaikea saada perille kuulokkeista kuuluvan hevin takia. Ihana sivarimme leipoo meille kakkuja. Kahvihuoneeseen on tuotu säästöpossu, jonka yläpuolella lukee "sivarin virkistysrahasto". Possu tuntuu mukavan painavalta. Istumme kahvipöydässä ja sivari nousee ylös lähteäkseen ja sanoo mennessään "tiedän miten tää juttu päättyy: miehet on sikoja". Tämä on jo kolmas sivari, jolta olemme kitkeneet kaikki romanttiset haihatukset koskien parisuhteita.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Retroa

Keskustelimme kirjoittajakoulutuksessa retrosanoista. Monikset, puhuuko kukaan enää moniksista. Silloin käytettiin sidevyötä, johon kiinitettiin Perfecta side. Päällinen oli sellaista harsoa, sisällä oli vanua. Systeemi ei pitänyt koskaan. Kaikki alusvaatteet ja osa päällysvaatteistakin oli täynnä rusehtavia tahroja, eivät lähteneet pois missään pesussa.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Strömsö

Rankka kirjoituskoulutus. Nukuin yön huonosti. Kirjoitusharjoituksissa kaikki ovat niin nopeita ja kirjoittavat hyvin. Tunnen huonommuutta. Aion paeta Strömsöhön.

lauantai 26. syyskuuta 2009

"Kirjailijat"

Ensimmäinen 4 tuntia Viita-akatemiassa. Meitä oli 13. Suurin osa on kirjallisuuden opiskelijoita. Mukana olimme me kaksi pakollista keski-ikäistä naista. Opettaja oli huumorintajuinen. Huoneessa on hyllyllinen entisten oppilaiden kirjoittamia romaaneja. Kirjallisuudenopiskelijat kävivät tupakalla. Keitimme kahvia, ostin maitoa lähikaupasta. Aloin touhuta kuin joku äiti-ihminen. Jospa sillä lunastaisin paikkani. Muut olivat kirjoittaneet päiväkodista lähtien. Suurin osa runoja. Minulle tuli tuskanhiki, jospa minunkin oletetaan niitä kirjoittavan. Ei kuulemma onneksi tarvitse jos en halua. Huomenna jatkamme harjoituksia vielä 4 tunnin ajan. On jotenkin positiivisella tavalla levoton olo.

Graaveja esimerkkejä naisen keski-ikäistymisestä

En lähtenyt eilen työpaikan pippaloihin. Ostin susia ja söin sitä yksin kotona. Ompelin ryijyä. Ryijy on seinävaate, jolla seiniä koristeltiin ammoisina aikoina.

Koen kotityöt medititiivisena nautinnollisena toimintana. Siivosin aamulla keittiön ja vessan. Olen ostanut pinkit siivoushanskat.

Pesin pyykkiä, heti kun kehtasin laittaa koneen päälle.

Kuuntelin kirjallisuusohjelmaa Ylen ykköseltä.

Kävin lenkillä Pyynikillä. Nautin näköalatornin kahvilassa munkkikahvit.

Olen ehtinyt tehdä kaiken edellä mainitun ennen puolta päivää.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Onnellisuustesti

Tein elämäpelissä onnellisuustestin. Olen onnellisempi kuin luulin.

Luin Jörn Donnerin haastattelun, jossa Donneria pyydettiin antamaan elämänohje, jota hän ei ole itse noudattanut. Jos minulta kysyttäisiin samaa:

Ajattele ihmisistä aina hyvää.
Älä sotkeudu naimisissa oleviin miehiin.
Poista aina ripsiväri ennen nukkumaan menoa.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Junassa

Vihdoin ymmärrän MP3-soittimen tarkoituksen, se ei ole musiikin kuuntelu vaan muun puhesaasteen esto.

Junassa istuu kuusikymppinen pyöreähkö nainen. Mukanaan hänellä on kaksi vedettävää matkalaukkua: isompi ja pienempi. Pian käy ilmi, että hän on menossa Lahteen, vaihtaa junaa Tikkurilassa (luojan kiitos). Äänen volyymi on selvästi yli suositusten

-tämä pätkii, olen junassa
-miten olet jaksellut
-juu sokeri on koholla
-syön silti makeaa, en vaaleaa pullaa
-rasvat on yhtä tärkeitä
-kolesteroli on taivaissa
-mene hyvä ihminen silmälääkäriin!!
-sokeus on kamala juttu
-sitä on suvussa
-aina on kuuma, talvipakkasellakin
-nivelet on tohjona
-voi kun on yleistä se nivelrikko
-minulla särkee joka paikkaa
-se hyvä lääkäri
-aina käyn sillä

Tässä vaiheessa kaivoin MP3-soittimen. Piti volyymi säätää yli kipurajan. Toisilla menee näkö meillä toisilla kuulo.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Saariselkää kännykkäkameralla


En ole pistänyt kiuruvetistä nenääni (Eräs ystäväni kutsui minua ja kiuruvedeltä kotoisin olevaa vaimoaan nimellä kiuruvetiset nenät, no yksi kurssikaveri sanoo minua aina säihkysääreksi, ei hänellä ole huono näkö, hän on nimittäin silmälääkäri) aurinkoiseen tamperelaisilmaan vaan tehnyt esitelmää, katsonut Frasieria, pakannut, surffannut netissä ja pessyt pyykkiä. Tässä todistuskappale siitä, että olen patikoinut Saariselällä, tosin hyvinvarustellusta kelokämpästä käsin ja turistikartan avulla valmiita kulkureittejä myöten ilman kompassia. Olen tehnyt sitä ihan oikeastikin joskus, rinkka selässä. Eräs henkilö sanoi, että en näytä ihmiseltä, joka niin tekisi. Tässä on jonkinlaista todistusaineistoa. Eikö ole söpöt popot.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Elokuvissa

Kävin katsomassa elokuvan "Taking Woodstock". Elokuva ei oikeastaan kerro rock-festivaaleista vaan sen liepeillä olevasta nuhruisesta motellista ja sen omistajista. Perheeseen kuuluu kammottava nalkuttava, ahne, pihi ja kova äiti, hiljainen isä ja taidemaalaripoika, joka on homoseksuaali. Kaipa kyse oli nuoren miehen irrottautumisesta vanhemmistaan, festivaalit toimivat vain jonkinlaisena taustana. Kummallinen elokuva.

Ei!

Lähden huomenna Jyväskylään ja keskiviikkona Hesaan. Torstaina on esitelmä, joka on vielä tekemättä. Jouduin siirtämään kampaajaa noiden matkojen takia. Yritin sopia uutta aikaa, eikä se meinannut mahtua mihinkään. Tuli ahdistava olo. Tähän asti, kun minulta on pyydetty jotain, olen aina sanonut, no ehkä, mahdollisesti, saattaisin ehtiä... Tämä tietysti tulkitaan myönteiseksi vataukseksi. Minun on vaikea kieltäytyä. Muut fiksummat ovat sen tehneet. Tästä lähtien sanon kaikkeen heti jyrkästi ei. Ei, ei ja ei!

maanantai 14. syyskuuta 2009

Paskareissu

Vajoan niin alas, että julkaisen tässä facebookin muistiinpanot:


1. Paskin bändi?
Sellainen leipääntynyt humppabändi. Lukee Ilta-Sanomia samalla kun soittaa.

2. Ällöin biisi?
Vielä on kesää jäljellä...

3. Yrjöttävin ruoka?
Sipatti. Tarjottiin savolaisessa koulussa joskus muinoin. Valkokastiketta, jossa on läskinpaloja.

4. Kamalin juoma?
Juoma nimeltä Kultalonkero. Väri ja maku ovat kyllä tuotteessa linjassa.

5. Alkoholijuoma, joka jättää pahimman jälkifiiliksen?
Väkevä Cordita viini, salaa ja lämpimänä nautittu.

6. Huonoin elokuva?
Pretty Woman. En tiedä miksi. Minun aivoistani puuttuu joku palikka.

7. Paskin suosittu tv-sarja?
Big Brother

8. Rumin väri?
70-luvun värit, niin rumia, että ovat söpöjä.

9. Ärsyttävin tunnettu henkilö?
Matti Vanhanen. Joudunkohan nyt vankilaan no sanotaan vaikka Lahnanen.

10. Törkein vaatekappale?
Salihousut.

11. Vittumaisin duunipaikka?
Työ kuin työ kun on liian kiire ja tulee jonkinlainen riitämättömyyden tunne.

12. Inhottavin elukka?
Rotta

13. Mulkuin kouluaine sillon aikoinaan?
Kansalaistaito. Muistelen, että silloin esihistoriallisella ajalla oli sellainen oppiaine.

14. Rumin rakennus?
Ehkäpä jotkut vaikkapa Tallinnan lähiön talot.

15. Turhin esine?
Shamppanjavispilä. Tai en ymmärrä sen tarkoitusta ja juon harvoin kyseistä juomaa.

16. Ärsyttävimmät luonteenpiirteet ihmisessä?
Jatkuva puhuminen ilman taukoja, taidan itsekin kyllä syyllistyä.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Lennä uneksi

Kotona ollaan taas vaikka olin totuttuun tapaan varma, että lentokone tippuu mennen tullen. Kuuntelin eilen kylpylähotellissa Tapani Kansaa ja jostain käsittämättömästä syystä hän oli ihana. Seisoin lavan reunalla miestä tapittamassa ja olin tyytyväinen katseesta ja hymystä. Näin alas on vajottu.

Meidän neljän naisen porukassa oli siis yllätyksekseni psykoanalyytikko. Aaamukahvipöydässä keskustelimme unista. Minä raukka en viikkoon saanut tiristettyä yhtään unta, kunnes viime yönä näin unen, jossa minulla oli kaksosvauvat. Jostain syystä imetin sitä parempikuntoista ja tuhdimpaa toisen heiveröisemmän parkuessa vieressä. En kaipaa selityksiä unelle, eikä kukaan uskaltanut sellaista tarjota.

perjantai 11. syyskuuta 2009

Husky Bar

Käväisimme Husky baarissa oluella. Karaokessa lauloi elämää nähneen oloinen nainen "Nauravaa kulkuria". Istuimme auringon paisteessa porontaljojen päällä. Pääsimme selville päivän pääuutisista: Ilta-Sanomissa Vesku Loiri kommentoi elämäänsä suurena rakastajana. Päivän matka jäi kymmeneen kilometriin.

Unien tulkintaa

Kävimme toissa iltana Tunturihotellilla. Siellä oli solistina vaalea nainen, joka on ollut kuulemma tangokuningatar.Yleisön keski-ikä oli tavattoman korkea verrattuna ravintola-asiakkaisiin noin yleensä. Baariin oli tuppautunut huomattava määrä tanssihaluisia naisia. Pääsin tanssimaan kolmesti. Tanssiminen tungoksessa oli hankalaa. Lähdimme nukkumaan ajoissa, jotenkin päivän liikuntasuoritukset väsyttävät.

Eilen patikoimme taas yli 20 km. Satoi vain hiukkasen. Tänä aamuna aamiaispöydässä kerroimme kummallisia uniamme. Ilmeni, että yksi joukostamme on psykoanalyytikko.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Huipulla tuulee

Kävimme Kiilopään huipulla, kokemukseen voi parhaiten eläytyä näin: nouset liukasta mäkeä ylös ja samalla joku kastelee sinua painepesurilla.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Lappalaiset riitit

Patikoin yksin 22 km. Otti tosi koville, minulla ei ollut mukana tarpeeksi eväitä. Kävely on ihanan rauhoittavaa kun ei mieti määränpäätä tai kohta tulevaa taukopaikkaa. Kun niitä alkaa ajatella se muuttuu sietämättömäksi. Kaikki energia menee odottamiseen. Muuten homma on silkkaa filosofiaa.

Eläkeläiset ovat huoletonta porukkaa. Kuukkelilammella oli heitä monta bussilastillista. He söivät lettuja, kuuntelivat Lintu-Antin jorinoita ja lauloivat maakuntalauluja. Kaikki tämä tapahtui kahvin voimalla.

Olen tällä reissulla oppinut tiibetiläiset riitit. Ne ovat viiden liikkeen sarja, joilla pitäisi olla vanhenemista estävä vaikutus. Miksi en tiennyt tätä jo 40-vuotiaana.

Rykimäsukka ja muita ruskailmiöitä

Neljäs päivä Saariselällä. Vettä on satanut lähes taukoamatta. Eilen patikoimme vesisateessa n.15 km. Repussa olleesta nenäliinasta sai vääntää vettä. Kävelimme kilometrin verran väärään suuntaan ja kaikki olivat äkäisiä. Miten voi neljä aikuista lukea viittaa väärin. Käväisimme kurkistamassa monotanssit ja viivyimme siellä viitisen minuuttia. Kukaan ei hakenut tanssimaan, mikä oli varsin ymmärrettävää. Vaellusasu oli likomärkä ja tukka littanassa. Monotanssinimitys on tällä hetkellä harhaanjohtava, kenelläkään ei ollut monoja. Täällä myydään kortsuja nimellä rykimäsukka. Muut lähtivät tänään bussilla Jäämeren retkelle, aion lähteä yksin patikoimaan, eli jos minusta ei mitään kuulu niin se ikkunalla oleva pronssipatsas on tadelainaamosta eikä sitä ole kokonaan maksettu. Viekään sinne takaisin.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Olen tänään onnellinen

Pääsin kolmivuotiseen kirjoittajakouluun Viita-akatemiaan. Olen niin onneliinen. Huomenna alan taas valittaa, että vahingossa minut ottivat, enkä osaa mitään. Tänään kuitenkin nautin valinnasta ja siitä, että sanottiin, että taso oli hyvä, mutta kärki erottui selvästi. Jippii!

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Lapissa

Ensimmäinen kokonainen päivä Saariselällä. Lentokoneessa istui vieressäni matkailuyrittäjä, joka opastaa turisteja kullan huuhdonnasta. Hän tuli siis lentäen tänne Hesasta. Söimme kalakeittoa meluisassa lähikuppilassa, ostimme ryöstöhintaiset eineet kaappiin, patikoimme n. 8 km ja saunan jälkeen kävimme nukkumaan klo 22. Hävitimme mökin avaimet, jotka sittemmin löytyivät roskiksesta. Nyt teemme lähtöä päivän patikkalenkille. Ei sada ainakaan kaatamalla.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Paljastuksia

Lähden huomenna Lappiin. Kävin Partiokaupassa tuhlaamassa tukun euroja, mutta nyt on niin hienot retkeilyvermeet, että kelpaa nuotiolla istuskella kahvia ryystämässä. Ostin vielä Aarikasta pinkin puisen Keisarinna-kynttiläjalan. Se sopii ihanasti olohuoneen ikkunalaudalle. Olen katsellut sitä jo vuoden ajan, enkä ole raaskinut aiemmin ostaa.

Luin kahvilassa juttua Lenita Airiston paljastuskirjasta. Lehdessä hän paljasti jo etukäteen ennen varsinaisia paljastuksia suhteensa Vesa-Matti Loiriin. Päätin 80-kymppisenä kirjoittaa kohumuistelmat eläkepäivieni huviksi ja saadakseni lisätienestejä laihaan eläkepussiini. Muistelmissa aion paljastan elämäni miehet. Tosin lista on kovin vaatimaton noin määrässä ja ehkä laadussakin verrattuna Lenitaan. Pelkään,ettei pienimuotoinen rakkauselämäni kuitenkaan kiinnosta kovin suurta yleisöä.

maanantai 31. elokuuta 2009

Hyödylliset harrastukset

Savolaisessa suvussani harrastaminen on aika uusi asia. Kun mummo kutoi sukkaa, hän ei harrastanut käsitöitä vaan vaari tarvitsi villasukat. Kun hän viljeli salaattia ja porkkanoita, hän ei todellakaan harrastanut puutarhanhoitoa. Sitäpaitsi me lapsenlapset kitkimme ja harvensimme porkkanapenkit. Salaatinlehdistä tehtiin salaattia, johon laitettiin keitettyä kananmunaa, sinappia ja kermavaahtoa. Sitä syötiin sunnuntain aterialla. Vaari ei ehtinyt tehdä mitään, jota nykyaikana voisi kutsua harrastukseksi. Unohdin kalastuksen, epäilen, että sitäkään hän ei olisi millään mieltänyt miksikään vapaa-ajanviettotavaksi vaan ravinnon hankinnaksi. Joutohetkiä ei siitä huolimatta ollut, paitsi ruoan jälkeen, jolloin hän torkahti hetken kovalla puisella penkillä. Vanhempieni sukupolvi jo harrasti, äiti meni pieni eteisen matto kainalossa kansalaisopiston joogatunnille ja isä kävi lenkillä. Nyt on suoranainen velvollisuus harrastaa, ei sitten pudota mätkähdä tyhjän päälle jos eläkeikään asti säilyy hengissä.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Kielipuoli

Olin eilen syömässä yhden kaverini luona. Hänella on kuubalainen mies. Minä ja illan emäntä olimme ainoat suomalaiset. Tylsää kun ei ymmärrä pöytäkeskustelusta mitään. Kuubalaiset osasivat kaikki vähän suomen kieltä. Juuri sen verran, ettei mitään mielenkiintoista keskustelua voi käydä. Yhteinen kieli on äärimmäisen tärkeä asia. Parasta on se kun saa puhua äidinkieltään jonkun toisen kanssa, jonka äidinkieli se myös on. Tässä ei ole mitään rasistista. Aion aloittaa espanjan opiskelun. Osaanhan jo kysyä mitä sinulle kuuluu. Ehkä vuoden päästä osaan ostaa lasin viiniä ja kysyä tietä postiin.

lauantai 29. elokuuta 2009

Morsiuskimpun metsästys

Katsoin netistä ystävän hääkuvat. Minä esiinnyn vain yhdessä kuvasarjassa. Kuvissa vapaat naiset yrittävät saada kiinni morsiammen heittämää morsiuskimppua. Minä seison varpaillani eturivissä kädet ojossa kun muut vielä töröttävät cooleina kädet sivuilla roikkuen.

Harrastusmania

On taas mopo karannut käsistä. Ilmoittauduin Kesä-yliopiston espanjan kielen kurssille (huom. pidetään talvella 5 op.) 3 tuntia joka keskiviikko, balettiopiston Jazz-tunnit ovat maanantaisin ja torstaisin on työväenopiston Astanga-jooga tunti, päälle salsat yms. En ole oikein realiteeteissa. Yksi psykiatriystäväni sanoi, että hän toivoisi, että joku järjestäisi hänet pikaisesti hoitoon jos hän ajautuisi maniaan. Olisiko nyt jonkun aika tehdä minulle tuo toimenpide. Toisaalta en ole alkanut ostella Mersuja tai käyttäytyä seksuaalisesti holtittomasti ja sitäpaitsi toistaiseksi nukun öisin. Maniani kohdistuu tyypilliseen syksyiseen tapaan kapea-alaisesti harrastustoimintaan.

perjantai 28. elokuuta 2009

Mies naisvoimistelijoissa

Olin eilen Tampereen naisvoimistelijoiden ulkojumpassa. Naisten sankassa joukossa voimisteli yksi mies. Jumppaajalla oli niin paksut viikset, ettei kyse voinut olla muutamasta ruokkoamattomasta ylähuulihaituvasta, joita etelämaalaisilla vanhemmilla rouvilla näkee. Saavatko siis naisvoimistelijoihin liittyä myös miehet? Vaatii varmasti melkoista pokkaa. Mies tuli yksin. Sanooko hän vaimolleen "Tänään on naisvoimistelijoiden viimeinen ulkojumppa, taidanpa lähteä. Joutuu sitten koko talven jumpaamaan sisätiloissa." Miksi mieskuoroilla on naistoimikunnat, miksi naiskuorolla ei ole koskaan miestoimikuntaa? Kysyn vaan.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Saksofonia soittava mies

Elokuvassa Piukat paikat Marilyn Monroe sanoo aina haksahtavansa saksofonin soittajiin. Minäkin haluaisin komean saksofonia soittavan miehen. Ei sen toisaalta tarvitsisi olla komea. Voisi se soittaa vaikka kitaraakin tai rumpuja. Ei sen tarvitsisi välttämättä osata soittaa, voisihan se vaikka opetella. Ostaisin sille saksofonin. Toisaalta taas se harjoittelun kuunteleminen on rasittavaa. Antaa olla.

maanantai 24. elokuuta 2009

Kameleonttinainen

Hain Viita-akatemiaan, joka on kolme vuotta kestävä luovan kirjoittamisen koulutus.Opetus tapahtuu viikonloppuisin. Hakijoita on kamalasti ja 15 otetaan kurssille. Hain sinne jo viime vuonna, sain vastaukseksi painetun lappusen, jossa sanottiin, että sinä vuonna tekstit olivat huonoja, ette tulleet valituksi siitäkään huolimatta ja kehoitettiin jatkamaan hyvää harrastusta. En siis ole kovin optimistinen. Sinne piti lähettää tekstinäyte, kirjoitin naisesta, joka yritti aina muuttua samanlaiseksi kuin joku toinen. Kuulostaa tutulta. Mietin nimeä novellille enkä keksinyt mitään järkevää. Olin laittamassa juttua kirjekuoreen ja mietin, mikä on sellainen, joka jatkuvasti muuttuu. Kameleontti, kameleonttinainen, melkein kuin kamelianainen.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Urheilijaparat

Järkyttävää kuunneltavaa nuo suomalaisten urheilijoiden haastattelut. "Olet nyt vuoden harjoitellut yötä päivää ja pieleen meni. Miltä tuntuu?".

Kanttarellit kastikkeessa

Aamulenkillä keräsin vielä pari litraa. Tein erinomaista kanttarellikastiketta. Hienoa päästä kaupunkiin, ei tarvitse kävellä maata tuijotellen ja keltaisia sieniryppäitä etsien.

lauantai 22. elokuuta 2009

Pari litraa kanttarelleja

Olen vanhempieni uudella mökillä. Pihalla on kanttarelleja. Keräsin onnessani pihapiiristä litran. Kävimme kävelyllä ja poimimme pari litraa. Sisko perheineen tuli syömään ja poimimme pari litraa. Ennen saunaa lähdin lenkille. Eikös noita keleen keltavahveroita ollut tienpientareet pullollaan. Ei tullut lenkkeilystä mitään. Onneksi taskussa oli iso muovipussi. Arvaatte varmaan, että keräsin pari litraa.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Eläköön syksy

Kuulun niihin omituisiin ihmisiin, jotka pitävät syksystä. Kun kirpeys hiipii ilmaan, alan taas elää. Kesässä on jotain piinallista. Siitä on pakollista nauttia, sille kasaantuvat kohtuuttomat odotukset, jotka harvoin täyttyvät. Syksy tuo ryhtiä ja säännöllisyyttä elämään. Ajatus kulkeutuu kaikkeen uuteen, jota voisi alkaa harrastaa ja jonka harrastamisen sitten marraskuussa lopettaa ja vaipuu turvalliseen pimeyteen. On lupa maata sohvalla ja valittaa räntäsateesta. Tuntee olevansa kuten muutkin. Kesällä ei uskalla olla tyytymätön ellei sada taukoamatta vähintään neljä viikkoa. Eläköön syksy.

tiistai 18. elokuuta 2009

Kahdet häät ja yksi Lundia-hylly

Olin lauantaina häissä. Näissä "aikuisten" häätilaisuuksissa on mukana lauma vihittävien murrosikäisiä lapsia, sukulaisia, vanhoja tuttuja ja parin uusia tuntemattomia ystäviä. Mukana kulkevat myös entisten puolisoiden haamut. Näitä avioliittoja ei solmita siitä tavallisesta syystä. Jälkikasvua ei ole tulossa. Joskus myöhemmin tulee lapsenlapsia, joilla onkin sitten liuta isovanhempia huomiosta tappelemassa. Juhlat olivat joka tapauksessa mukavat. Pääsi kaksi keski-ikäistä avioliiton auvoiseen turvalliseen satamaan.

Menin aikoinaan naimisiin sen jälkeen kun äiti oli asiasta rittävästi huomautellut. Raskauteni oli aika pitkällä. Vihkiminen tapahtui maistraatissa, minulla oli päälläni liikuttava halpa harmaa hame ja pusero. Jaloissa oli kiinantossut, sellaiset kankaiset jalkineet. Hääaamuna äiti soitti ja sanoi, että pitäisi olla hääkimppu. Sanoin Timolle, että osta sinisiä ja valkoisia kukkia. Ostarin kukkakaupassa järkyttyivät kun kuulivat häiden olevan parin tunnin kuluttua. Kimppuja käydään kuulemma suunnittelemassa yhdessä viikkoja etukäteen. Kukkalaitteeni oli kaunis. Tilaisuudessa olivat vanhempamme ja sisaruksemme sekä muutama ystävä. Kävimme syömässä ravintolassa ja joimme kakkukahvit vanhempieni luona. Saimme häälahjaksi Lundia-hyllyn ja kaksi kanaa Kielon ja Kanelin. Timo rakensi kanoille aitauksen ja ne munivat joka päivä kauniin munan. Lundia-hyllyä sitten yhdistimme ja purimme kahteen erilliseen osaan pariin otteeseen kunnes se jäi kokonaan minulle. Järkevä häälahja.

maanantai 17. elokuuta 2009

Marjanpoimijamies

Luin eilen jomman kumman iltalehden lööpistä, että Vappu Pimiä on eronnut. Kuka sitten lienee tämä Vappu Pimiä, on kuitenkin ilmeisesti ollut naimisissa kun nyt kertoo eronneensa. Lööpissä hän kertoo, ettei huoli mitään marjanpoimijaa. Mikä vika marjanpoimijassa on? Olisi niin söpöä saada pakastin täyteen mustikoita, vadelmia, puolukoita, karpaloita ja lakkoja. Marjanpomijamies varmaan vielä keittäisi mehut ja hillot. Kelpaisi sitten niitä talvella puuron kera nauttia. Siinä tulisi säästöä kun ei tarvitsisi kaupasta hankkia. Marjanpoimijamiehet: vaikka Vappu Pimiä ei teitä huoli, on suuri joukko naisihmisiä, jotka kernaasti teidät ottaa. Monella ystävälläni on marjanpoimijamies, on vaikea löytää uskollisempaa ja parempaa kumppania kuin nämä marjanpoimijat.

perjantai 14. elokuuta 2009

Pyöräilyanarkisti

Tyttäreni lähetti Facebookissa kutsun liittyä Critical Mass Tampere ryhmään. Sen logossa on nyrkin kuva. Vastasin myönteisesti. Olen nyt pyöräilyanarkisti. Aamulehdessä on useaan kertaa julkaistu juttuja siitä, kuinka pyöräilijät ajavat liikennesääntöjen vastaisesti. Jutuissa on ollut kuvia väärin pyöräilevistä henkilöistä. Suunnittelen vastaiskua. Alan kuvata pyörätielle pysäköityjä autoja. Oikeasti minua ärsyttää se, että kaikessa lähdetään aina siitä, että autolla liikkuminen on normi, jonka mukaan asiat suunnitellaan. Pyöräily on jonkinlaista marginaalista puuhastelua eikä tasa-arvoinen tapa liikkua paikasta toiseen.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Ajan kulku

Näinä päivinä tuttavat päivittelevät lasten tuloa kouluikään, lukioon siirtymistä ja opiskelemaan lähtöä. Kohta aletaan kummastella, mihin se työelämä meni. Sitten seurataan (jos hyvin käy) lastenlasten tarhaan/kouluun/yliopistoon/avioon menoa. Siinä se sitten oli, ei sen kummempaa.

tiistai 11. elokuuta 2009

Työtä tietsikan ääressä ja ulkona paistaa aurinko

Istun Jyväskylässä, käytössäni on pöydän kulma, johon olen asettanut kannettavan tietsikkani. Meitä on tässä huoneessa neljä. Eilen suunnittelimme sellaisia traktorin kuljettajan kuulosuojaimia ja ravihevosten silmälappuja, ettemme käyttäisi aikaamme puhumiseen vaan työntekoon. Huoneeessa on myös vastarakastunut pari, välillä saa kuunnella heidän sirkutustaan. Ovat ostaneet samanlaiset punaiset paidat. Lähden yöksi ystäväpariskunnan mökille. Ulkona paistaa aurinko.

torstai 6. elokuuta 2009

Choose your religion

Kävin Tampereen taidemuseossa katsomassa näyttelyn "Choosing my religion". Seuraavassa eri uskontojen viisauksia:

If you don't know where you're going, any road will take you there.
Talmud
A man becomes what he thinks.
Upanishads
By three methods we may learn wisdom: first, by reflection, which is noblest; second, by imitation, which is easiest; and third, by experience, which is the most bitter.
Confucius
The journey of a thousand miles begins with a step.
Lao Tze
Pain is inevitable. Suffering is optional.
Dalai Lama
It is the same life whether we spend it crying or laughing.
Japanese proverb
Let him who is without sin cast the first stone.
Jesus
Those who act kindly in this world will have kindness.
Koran
Heaven is not attained without good deeds.
Adi Granth

Jostain syystä monet kuulostavat englanniksi paremmilta kuin suomeksi. Kaunis näyttely, joka sai näyttelytilan näyttämään pyhätöltä. Tässä os. http://www.maritaliulia.com/

Uusi lavatanssikonsepti

Lavatansseja voisi kehittää suuntaan, joka toisi kaikille naisille mahdollisuuden kokea liitely perunajauhoisella lattialla humppabändin kiidättämänä. Ehdotan maksettuja tanssittajia. Nämä tanssittajat saunotettaisiin ensin perisuomalaiseen tapaan, hänelle syötettäisiin grillimakkaraa ja annettaisiin korkeintaan yksi pilsneri. Päälle laitettaisiin suorat housut, joissa on vähän liian lyhyet lahkeet sekä lyhythihainen kauluspaita havajilaiskuviolla tai rempseästi ruudullisena. Leukaan Mennen partavettä. Tällaisen komistuksen voisi vuokrata koko illaksi sopuhintaan. Olen kuullut, että jotkut naiset hakeutuvat Gambian rannoille rantapoikien perään. Tämä uusi humppamieskonsepti houkuttelisi tänne naisia koko EU:n alueelta ja mahdollisesti laajemmaltakin. Lama taittuisi nousukaudeksi, osa naisista jäisi pysyvästikin Suomeen. Suomalaiselle lavamiehille eivät mitkään Gambian pojat pärjää. Homman käynnistykseen voisi anoa EU-rahoitusta. Lavamiesten ammattikunta voisi talviaikaan tehdä yksinhuoltajaäideille pieniä puhdetöitä ja tarvittaessa maata sohvalla verkkareissa kotoisuutta tuomassa.

Lavatanssit

Itsetuntoni on riekaleina, kävin lavatansseissa Rönnin lavalla, eikä oikein käynyt flaksi. Nöyryyttävää se tyrkyllä seisominen kun ympäriltä joka puolelta kukkamekkoiset naiset hävisivät ja jäin siihen muutaman muun reppanan kanssa seisoskelemaan. Katsoin muita kelpaamattomia, eikä minusta heissä ollut mitään vikaa. Moni "rumempi" koikkelehti ehtimiseen tanssilattialla. Meissä oli joku lavatanssinegatiivinen aura. En edes pidä tanssimusiikista. Olisi pitänyt ottaa jotain luettavaa mukaan, aika olisi kulunut joutuisammin. Sieltä korven keskeltä ei päässyt kotiin, ennen kuin hikinen naurava jatkuvasti parketille viety autoileva ystävättäreni suostui lähtemään. Edellisessä lauseessa on havaittavissa syvää katkeruutta. Lavalla oli yksi entinen työkaverini, joka käy lavalla kaksi kertaa viikossa. Kuulemma naaman pitää tulla tutuksi.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Teatteria yliannosteltuna Tampereen teatterikesästä

Mopo on vähän karannut käsistä. Olen käynyt teatterissa eilen ja tänään, huomiselle ja perjantaille on vielä liput. Huomenna on vuorossa teatteria Sisiliasta, tekstitys suomeksi. Olen nähnyt Reko Lundanin Tarpeettomia ihmisiä Kajaanin kaupunginteatterin esityksenä ja näytelmän Kaaos Turun kaupunginteatterista. Molemmat olivat hyviä esityksiä. Jäin vaan miettimään, miksi se, että mies lyö naista on tragediaa ja nainen miestä komediaa. Jälkimmäisessä tapauksessa on kyse nyhveröstä peruskoulunopettajasta, joka tinttaa tuntematonta kahvilassa kännykkäänsä kailottavaa miestä. Vaikka en ole väkivallan puolustaja, lyönti tuntui hyvältä. Näytelmässä Tarpeettomia ihmisiä riitely tuntui ahdistavalta ja lyöminen todelliselta. Ehkä komediaa voisi tehdä siitä, että pieni hintelä mies löisi isoa voimakasta matroonaa. Niin pienestä se on kiinni ahdistavuus ja hauskuus.

maanantai 3. elokuuta 2009

Ikäraja

Ostin tänään uuden MP3 soittimen. Myyjä kysyi, minkä ikäiselle laite tulee. 53-vuotiaalle.

Räätälöityä mainontaa

Netissä voidaan tehdä räätälöityä mainontaa. Mitä pitäisi ajatella, kun minulle mainostetaan Facebook-sivustolla tuotetta nimeltään Hooda SuperSlim laastari, jolla kuulemma pääsee eroon ylimääräisistä kiloista sekä Tena Ladya. Minkäs teet. Ilmoitan tässä, että en kärsi virtsan karkailusta. Mainostamisen voi toistaiseksi lopettaa. Palataan asiaan myöhemmin.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

On hauska tarkkailla kanssaihmisiä

Olen tyytyvänen tamperelainen. Luin Hesarista Jyväskylän MM-ralleista ja mieleeni muistui tuo kammottava urheilutapahtuma. Rallien yleisö koostuu humalaisista miesjoukoista, jotka luulevat, että rallien VIP-kortti oikeuttaa kuseskelemaan keskelle jalkakäytävää. Ralliväki on on kohteliasta, naiset saavat kehuja ulkonäöstään: "hyvä perse" tai "hyvät tissit" ovat suosittuja kohteliaisuuksia.

Jonotin pari päivää sitten pankkiautomaatille. Taakseni oli asettumassa toinen ikäiseni nainen. Väliin kiilasi nuorehko mies, joka tyytyväisenä huudahti: "V-u kun olen nopee!". Tänään näin miehen kusella Hämeenpuistossa n. 10 metrin päässä yleisestä vessasta. No vessa olisi maksanut 20 senttiä.

Istuin Hämneepuistossa penkillä syömässä jäätelöä. Penkiltä näkyi kolme patsasta: Aamulehden patsas, sellainen graniittipallo, joka pyörii juoksevan veden päällä ja korkean paaden päällä oleva alaston mieshahmo, jolla on miekka kädessään. Keski-ikäinen pariskunta käyskenteli puistossa. Mies otti valokuvan rouvastaan jokaisen patsaan edessä. Sääli pariskunnan sukulaisia ja ystäviä lomamatkan loputtua.

lauantai 1. elokuuta 2009

Elokuun ilmiöitä

Keittiöni on täynnä pikkuruisia kärpäsiä. Tomaatit ovat minusta parempia, jos niitä ei laita jääkaappiin, samaten luumut. Nyt noiden mehevien tuotteiden ympärillä pyörii hyönteisparvi samaten biojätteiden, joissa on mansikan kantoja. Keittössä joutuu raivaamaan tiensä ruokapöytään, pitää varmaan muuttaa hotelliin kärpäsiä pakoon.

Kävin eilen syömässä yhden ystävän kanssa. Kävelin rauhallisesti kotiin kun sellainen nuori siistin ja fiksun näköinen mies änkäytyi viereeni. Iäksi arvelisin 20-25. Hän yritti iskeä minua. Haluatko kokea hetken nuoruutta. En halua, elämäni on jo elokuussa.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Rahaa liiveihin

Käsilaukku houkuttelee varkaita puoleensa. On keksittävä muita keinoja kuljettaa valuutta ja luottokortti. Ostin kätevän ranteesen pujotettavan joustavan nauhan, jonka sisällä on kukkaro. Kyllä kelpaa tanssia ja urheilla ilman mukana raahattavaa laukkua. Olen kuullut naisesta, joka poisti rintaliivien irtotoppaukset ja laittoi matkakassan tilalle. Rintavarustus latistui matkan edetessä. Juoksin aikoinaan puolimaratonin, juoksutrikoissa ei ollut taskuja, joten laitoin rahan rintaliiveihin. Menimme juoksun jälkeen uimahalliin, saunaan mennessä eräs nainen huomautti minulle tissiin liimautuneesta 20 markan setelistä.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Työtapaturma

Ostin työmatkalla mansikkaviineripitkon. Nousin rivakasti aamukahvipöydästä ja venäytin selkäni. Otin tulehduskipulääkettä, yliannoksella tietysti, mutta selkä on edelleen kipeä. Olen luullut olevani yli-ihminen, johon eivät tällaiset banaalit vaivat tule. Oletin, että minuun iskevät vain vaikeat sairaudet, jotka vievät sitten suoraan hautaan. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan vielä.

Muisti

Miksi ihmisen päässä on kaikkea turhaa ja monet tärkeä asiat eivät pysy siellä vaikka minkä tekisi. Minä muistan matematiikan lauseen: jos suljetulla joukolla on peite niin sillä on myös alipeite. Mitä minä tuolla tiedolla teen? Entäs lapsuudessa kuultu mainoslause: teepä pyykistä puhtahin askeleistasi iloisin...kiitos Tend automaticin (jätin osan pois teidän säästämiseksenne). Kun vedän viimeisiä hengenvetojani muistan vielä harmikseni kammottavan biisin sanat: on vielä kesää jäljellä...Mutta kun pitäisi muistaa joku vieraan kielen sana, jota on paukutettu päähän niin ei se p-kele tule sieltä ulos. Kadehdin ihmisiä, jotka muistavat tieteellisten artikkelien kirjoittajat, menetelmät ja tulokset ulkoa. Aloitin opiskelut jo -70 luvulla enkä vieläkään muista vaikkapa ranteiden luiden nimiä. Olen yrittänyt opetella niitä muutamaan otteeseen. No onko noilla niin väliä. Elokuvien katselu on piinaa, kun pitää muistella näyttelijöiden nimiä, heidän aiempia roolejaan, tutun kuuloisten musiikkikappaleiden esittäjiä ja nimiä ja niin edelleen.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Israel, Italia ja Suomi

Kävin elämäni kalleimmalla salsatunnilla: 25 e. En oppinut mitään, mutta oli hauskaa katsoa opettajan showta, vihjailevaa elehdintää, flirttailua kaikkien naisten kanssa, varsinkin eturivin kauneimpien ja nuorimpien. Kiitos komea notkealanteinen Israel! Eilen katsoin elokuvaa, jonka naispääosan roolinimi oli Italy. Muistan lapsuudesta rasittavan puheliaan remonttimiehen, jonka etunimi oli Suomi.

torstai 23. heinäkuuta 2009

Nainen ilman omaa tahtoa

Olen täysin tahdoton ihminen. Kun joku pyytää minua jonnekin sanon aina kyllä. Jos sanoisin ei, olisi sellainen vaara, ettei minusta tykättäisi. Kuka sitäpaitsi pyytää enää toista kertaa. Tämän taipumuksen seurauksena kalenterini on niin täynnä, että en ehdi pyykkiä pestä vaan täytyy ostaa aina uudet vaatteet. Ostin jo toisen pyykkikorin kun yhteen eivät likaiset vaatteet enää mahtuneet. Joudun pian ostamaan kolmannen.

Olen ateisti kun keskustelen ateistin kanssa ja uskovaisuuteen kallellaan uskovaisen kanssa, ainakin sellaisen kivan. Olen tavannut ihania ortodokseja ja yritin ihan tosissani tulla ortodoksiksi, huonolla menestyksellä. Se kumartelu ja seisominen kävi selän päälle.

Pidän vihreistä. Ovat monesti viehättävää älykästä joukkoa. Mainostan autottomuuttani, joka johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen surkea kuski ja haluan käyttää autorahat turhuuteen. Saan monta vihreyspistettä. Juoksen kuitenkin shoppailemassa vaikka kaapit roinaa pursuilevat sekä lentelen Atlannin yli edestakaisin.

On minulla omiakin mielipiteitä, mutta en kerro niitä teille, jos vaikka olette eri mieltä ja lopetatte tämän blogin tilaamisen.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Burn out

Kärsin burn outista: ensin oli ne viheliäiset Suomi POP festivaalit, sitten delfinaario, nyt on salsafestivaalit (tänään 4 salsa tuntia, sama toistuu tiistaina ja keskiviikkona), torstaina menen Pyynikille kesäteatteriin, perjantaina ja lauantaina on salsabändejä klubilla ja sunnuntaina Kuuban reaggeaton bändi nro 1(liput kuuluvat tanssikurssin hintaan, ranteessani killuu violetti ranneke). Ensi viikoksi on tiketit musiikkiteatteri Palatsin esitykseen Piukat paikat ja sitten alkaakin Tampereen teatterikesä. Yksi kaveri pyysi Kuopioon ja vakuutti, ettei mitään kulttuuria ole tarjolla. Harkitsen tarjousta vakavasti. Tähän ähkyyn on kaksi hoitomahdollisuutta: ryyppääminen (ei suositeltavaa) tai sohva ja tuhti annos kesäuusintoja (hääohjelmia, ohjelmia, joissa 20 nuorta naista tappelee yhdestä miehestä, huippumalli haussa, kaikki versiot aiheesta kelpaavat). Hoitotulokset ovat kohtalaiset, mutta hoito on pitkä ja raskas.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Eläin- ja ihmiskulttuuria

Minua on petetty, kyseessä ei ollut rockfestivaali vaan Suomi POP festivaali. Lahkeet eivät kuraantuneet, tilaisuus pidettiin asfalttialustalla. Minulla oli varmuuden vuoksi kaprihousut. Kesto sopi meille reppanoille viisikymppisille, soitto loppui klo 22.

Koin eilen huikean kulttuurielämyksen. Kävin delfinaariossa. Esitys oli hieno. Olen vieläkin hämmästynyt. Tippa tuli tälle kyynikolle silmään. En olisi uskonut vetisteleväni moisessa kulttuuririennossa. Eläinsuojelulliset seikat tulivat tietysti myös mieleen. Pakko delfiinien on hommasta tykätä tai ainakin silakoista. Näin on itselleen vakuuteltava. Delfiineiltä kun ei voi kysyä.

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Festivaalitunnelmissa

Olen töissä ja lähtökuopissa. Matkustan kolmen junalla Jyväskylään rockfestivaaleille. Siellä esiintty Paula Koivuniemi ja muut nuorison suosikit. Mitenkäs sinne festivaalialueelle saikaan kuljetettua salaa sitä kaljaa. Huomenna tulen sitten väsyneenä ja housunlahkeet kurassa kotiin.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Se ainoa oikea

Kävin katsomassa pienen sympaattisen elokuvan: Lars ja se ainoa oikea. Idea tuntui höhlältä, mies joka tilaa oikean kokoisen naisnuken ja käyttäytyy kuin olisi kyse elävästä ihmisestä. Mielenkiintoisinta oli seurata pikkukaupungin asukkaiden ja sukulaisten reaktioita kun mies tälläsi "tyttöystävän" pyörätuoliin ja vei katsomaan itselleen tärkeitä paikkoja. Tosielämässä mies suljettaisiin laitokseen ja lääkittäissiin niin, että moiset kotkotukset jäisivät. Onneksi elokuvissa voi käydä toisin.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Festarit ja muuta kärttyisen naisen voivottelua

Mihin käytimmekään aiemmin sen ajan, joka menee Facebookissa kun hyödynnämme sovellutusta: mikä kissa/koira/kukka olet? tai mikä on jännittävin paikka, jossa olet rakastellut? tai mikä Muumien/Tuntemattoman sotilaan/Aku Ankan henkilö olet? Mikäköhän muuten saa minut kuvittelemaan, että jotakuta kiinnostaa, että olen käynyt ostoksilla.

Olimme eilen syömässä Koskipuistossa sijaitsevassa remontoidussa Rossossa. Kaupunki oli täynnä festarikansaa tai muuten vain ihmisiä, jotka ajattelevat, että festarit ovat oiva tilaisuus humaltua. Eihän festarilippuja välttättä tarvitse ostaa, voi senkin rahan käyttää alkoholiin. Ravintolan ikkunasta sai seurata humalaisten parveilua, kaatuilua ja kuseskelua aivan ikkunan alle. Ravintolassa nainen talutti toista vessaan, luulin, että kyse on poloisesta näkövammaisesta, kunnes huomasin, ettei nainen osannut yksin kulkea vahvan humalatilan vuoksi. Päätin heti ryhtyä absolutistiksi.

Eräs kollega kertoi, kuinka kardiologikongressissa New Orleansissa eräs suomalainen meni kuselle porttikongiin. Poliisit veivät hänet siitä hyvästä putkaan. Hänen vapauttamisekseen tarvittiin oikein asianajaja.

Aamuyöstä heräsin klassikko yhteislauluesitykseen "Päivänsäde ja menninkäinen", perinteiseen tapaan epävireisesti esitettynä. Huomatkaa, että tämä on katkeroituneen takapäivystäjän tekstiä. Tänään on onneksi jo vapaata.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Silikoni

Leivoin taas kakun. Siitä tulee tapa. Kiitos silikonivuoalle tai sen antajille, jotka saattavat lukea tämän. Inhosin vuoan voitelua ja varsinkin korppujauhotusta. Vieläkin pelkään liivatelehtiä, tytär kyllä sanoo, ettei tarvitse pelätä.

Huijaus

Suunnitelin eilen aamulla illan aktivitetteja. Päätin nauttia kulttuurista ja sivistää itseäni katsomalla elokuvateatteri Niagarassa elokuvaklassikon Seitsämän samuraita. Kaikki näytti hyvältä. Pääsin ajoissa töistä, kaikki edellytykset onnistuneelle kulttuuri-illalle oli olemassa. Ruoan jälkeen heittäydyin hetkeksi sohvalle. Heräsin samaan aikaan kuin elokuva olisi alkanut. Toisaalta liikunta tekisi hyvää. Reipas lenkki aurinkoisessa säässä oli mielessäni. Vaivalloista pukea lenkkivaatteet päälle. Päätin tehdä vain reippaan kävelyn. Reippailin korttelin päähän Hämeenpuistoon, ostin jäätelötötterön ja istahdin penkille. Siinä sitten nuoleskelin jäätelöäni. Viereisellä penkillä nukkuin alkoholin suurkuluttaja. Katselin ohikulkevia ihmisiä ja terassin kaljanjuojia. Syötyäni jäätelön kävelin kotiin. Olin onnistuneesti huijannut itseäni.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Kätilöt

Katsoin pari minuuttia Kätilöt ohjelmaa. Vesi alkoi refleksinomaisesti valua silmistäni. Timo vei minut aikoinaan synnyttämään rupisella Tippa-Rellulla. Minut siirrettiin synnytyssalilta osastolle, koska vaikutti siltä, ettei synnytys edistynyt. Osatolla sitten itkeskelin yksin. Sattui niin kamalasti, yritin seistä suihkussa, se lievitti hiukan kipua. Kävin anelemassa hoitajilta apua, sanoivat, että täällä supistukset unohdetaan. He kyllästyivät lopulta jankutukseeni ja kutsuivat lääkärin, joka oli tietysti tuttu mieslääkäri, joka oli juuri aloittanut homman harjoittelun. Minut siirrettiin takaisin synnytyssaliin ja tytär syntyi pian. Olin suunnattoman onnellinen. Kurssikaverit juhlivat tapahtumaa ja kävivät osastolla seuraavana aamuna krapulaisina minua katsomassa. Lapsen isä haisi kamalalta. Kun poika sitten pari vuotta myöhemmin syntyi, olin viisaampi ja sinnittelin kotona viime tippaan saakka. Katsoimme videolta Hohtoa, kauhuelokuva sai lisämaustetta supistuksista. Kun vihdoin astuimme synnytyshuoneeseen Timo istahti keinutuoliin ja alkoi lukea Suomen Kuvalehteä. Ei lukenut pitkään.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Englanti Suomen viralliseksi kieleksi

Olimme Helsingissä yötä hienohkossa hotellissa. Kesäviikonloput ovat edullisia. Hotellihuoneessa kaikki informaatio oli englanniksi. Aamiaisella tarjoilija puhui englantia. Suomessa ei tule enää toimeen suomen kielellä. Eikö olisi järkevintä vaihtaa kotimaamme virallinen kieli englanniksi. Käännöksiä ei enää tarvittaisi ja englantia puhuvien turistien olisi leppoisaa matkailla karussa ja kauniissa maassamme. Ulotetaan tämä muutos koko EU:n alueelle. Eurot ja suorat kurkut olisivat vain alkua tällä laajemman yhtenäisyyden tiellä.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Elämä on täynnä vääriä valintoja, mutta on pakko silti valita

Teen lähtöä junaan. Olen menossa ystävän 50-vuotis päiville Helsingin seudulle. Tänään olisi ollut myös toisen ystävän synttärit Jyväskylässä, valitsen tilaisuuden, johon tuli kutsu ensimmäiseksi. Elämä on täynnä vääriä valintoja, mutta on pakko silti valita (Tuo äskeinen ei ollut kenenkään suuren ajattelijan aforismi vaan minun äsken kirjoittamani, kuten arvasittekin).Etsin jotain henkevää kirjoitettavaa korttiin. Minulla on yksi ainoa aforismikirja, sen on kirjoittanut Torsti Lehtinen, jonka fani muuten olen. Olen ollut nimittäin luovan kirjoittamisen kurssilla, jossa hän oli opettajana. Tässä muutama aforismi:

Ihminen tekee virheet, virheet tekevät ihmisen.

Vain niille kannattaa selittää, joille ei tarvitse.

Ei meistä ole aikuisikisi. On valittava, minkä lapsiksi rupeamme.

Elämä on lyhyt:emme ehdi tehdä kaikkia niitä virheitä, jotka haluaisimme.

Keksikää itse lisää.