lauantai 31. tammikuuta 2009
Kärpäsen surinaa
Kärvistelen pienessä morkkiksessa. Miksi en opi mitään, vuodet näytä tuovan viisautta. Jospa joskus saavutan kypsyyden ja viisauden. Siihen asti yritän antaa itselleni anteeksi ja muistaa, että omat pienet hölmöilyt eivät ole edes kärpäsen surinaa maailman korvissa.
perjantai 30. tammikuuta 2009
Ruokaa yhdelle, kiitos
Eron jälkeen vietin välillä aikaa yksin kun lapset olivat isänsä luona. En kehdannut ostaa kaupasta yhtä pihviä tai lohimedaljonkia. Minusta se oli jotenkin niin säälittävää. Ostin aina kaikkea vähintään kaksi kappaletta. Jauhelihaakin ostin puoli kiloa, ettei myyjä ajattelisi, että tuo reppana laittaa ruokaa vain itselleen. Leikkeleitä ostin vähintään 200 g, "ei haittaa jos tulee vähän yli" sanoin reippaasti hymyillen, vihjaten siihen, että aamiaispöydässä istuu useampia henkilöitä. Ei se mitään jos ruoka pilaantui kunhan ei vaan kukaan kuvittele, ettei tuo raukka ole saanut seuraa. Nyt ostan ruokaa sen verran kuin tarvitsen, laitan itselleni hyvää ruokaa ja katan pöydän kauniisti.
torstai 29. tammikuuta 2009
Heinolassa jyrää
Lähden tänään Heinolaan, joka on haastava ja inspiroiva kaupunki, tunnettu löylynheiton MM kisoista ja Heinolassa jyrää tapahtumastaan. Olen kerran eksynyt Heinolassa. Paikkakuntalaiset pitivät eksymistä mahdottomana. Vastaan alkoi tulla yhä epäilyttävämpiä ja vaarallisempia slummialueita. Onneksi tapasin sauvakävelyllä olevan vanhemman kiltin naisihmisen, joka osasi neuvoa minut turvallisemmille seuduille. Selvisin kotiin ehjin nahoin. Nyt uusi vierailu jännittää näiden traumaattisten kokemusten jälkeen.
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Magic finger
Kuinka paljon rajallista aikaamme kuluukaan tietotekniikkaongelmia ratkoessa. Tuhrautuvana aikana olisin kirjoittanut tiiliskiviromaanin, ehkä on parempi, että aika on kulunut muuhun. Olen tutkimushommissa tarvinnut sellaista ohjelmaa kuin SPSS. Ensinnäkin sen lisenssi oli mennyt vanhaksi, soitin ATK miehelle, joka käski tuoda tietsikkani hänelle uuden lisenssin asentamista varten. Hän asensi ohjelman uuden version ja virustorjuntaohjelman päivitetyn version. Palasin työpöytäni ääreen, ohjelma ei auennut. Soitin taas Antille (näin tuttavalliseksi ovat välimme käyneet), nyt hän tuli luokseni teki ihan samat asiat kuin minä, mutta jostain syystä ohjelma aukesi. Seuraavan päivänä lähdin tilastomiehen luo, siellä ohjelma ei auennut. Palattuani otin taas Anttiin yhteyttä ja menin hänen luokseen, ohjelma aukesi ilman minkäänlaista ongelmaa. Antti katsoi minua vähän pitkään. Ajatteli varmaan, että yrittääkö tuo reppana tehdä tuttavuutta tällä verukkeella. Hän sanoi, että hänellä on magic finger, joka saa ohjelmat pelaamaan. Sen jälkeen ei minullakaan ole enää ollut ongelmia...tuon ohjelman kanssa.
lauantai 24. tammikuuta 2009
Nettiradiot
Olen löytänyt uuden maailman, kun olen kuunnellut nettiradioita. Käsittämätöntä, että voin kunnella vaikkapa radio-ohjelmia Australiasta tai eri Afrikan maista. Istun kuulokkeet korvissa, enkä malta kuunella pitkään yhtä asemaa kun tarjontaa on niin paljon. Eksyn näille radiokanaville aina kun pitäisi tehdä esitelmää tai muuta tähdellistä.
Aivokalvontulehdus
Minulla oli korkea kuume. Lääkäri tuli kotiin minua katsomaan. Minut vietiin sairaalaan. Hoitajat pitivät minusta kiinni ja lääkäri pisti piikin selkään. Jouduin olemaan yksin huoneeseessa, minua pelotti. Hyllyllä oli harakka. Kutsuin kellolla hoitajan, joka sanoi, ettei hyllyllä ollut harakkaa. Isä ja äiti saivat katsoa minua vain ulkoa ikkunan läpi. Eräänä iltana ikkunan takana oli kauriita. Kutsuin taas hoitajan, joka ei nänyt niitä. Olin surkea kun kuulin hoitajalta, että muut lapset olivat samassa huoneessa ja minun piti olla yksin tartuntavaaran takia. Vappuna sängyn päähän oli kiinnitetty punainen ilmapallo. Pääsin vihdoin kotiin.
perjantai 23. tammikuuta 2009
Menneisyys roskikseen
Kirjoitin facebookiin: Heidi on taas Tampereella seikkailtuaan Keski-Suomessa. Jospa joku tarttuisi syöttiin ja luulisi, että Jyväskylän reissu oli seikkailu. Kaikkihan ajattelevat, että yksin elävän naisen elämä on täynnä seikkailuja. No ehkä eivät enää näin viisikymppisenä. Montakohan vihjailevaa kysymystä olen näinä vuosina kuullut. Olen muuten varmalta taholta kuullut, että olen muuttanut Tampereelle jonkun miehen takia.
Olen taas kuullut kuinka useat tutut ovat eronneet. Jätetyt suhtautuvat eroon eri tavoin. Jättäjä on sika. Hankin asianajajan, joka kynii sen rentun. Yksi tapa on julkinen sureminen, eron kaikki yksityiskohdat käydään läpi moneen kertaan kahvipöydässä. Uhma, kyllä minulla ottajia on, kohta on uuden paremmat timangit nimettömässä, sitten on sen typerän myöhäistä katua. Hillitön uuden suhteen etsiminen on yksi tapa selviytyä. Ja täytyyhän markkina-arvo käydä testaamassa eri kuppiloissa. Itsesyytökset, en huomioinut toista tarpeeksi. Itse taisin käydä kaikki nuo vaiheet läpi. Hiljattain luin päiväkirjojani tuolta ajalta. Hitto kun on hyvä olla siihen verrattuna. Revin kirjojen sivut ja laitoin roskikseen.
Olen taas kuullut kuinka useat tutut ovat eronneet. Jätetyt suhtautuvat eroon eri tavoin. Jättäjä on sika. Hankin asianajajan, joka kynii sen rentun. Yksi tapa on julkinen sureminen, eron kaikki yksityiskohdat käydään läpi moneen kertaan kahvipöydässä. Uhma, kyllä minulla ottajia on, kohta on uuden paremmat timangit nimettömässä, sitten on sen typerän myöhäistä katua. Hillitön uuden suhteen etsiminen on yksi tapa selviytyä. Ja täytyyhän markkina-arvo käydä testaamassa eri kuppiloissa. Itsesyytökset, en huomioinut toista tarpeeksi. Itse taisin käydä kaikki nuo vaiheet läpi. Hiljattain luin päiväkirjojani tuolta ajalta. Hitto kun on hyvä olla siihen verrattuna. Revin kirjojen sivut ja laitoin roskikseen.
torstai 22. tammikuuta 2009
Suklaata näytöllä
Olen tutkimusvapaalla ja kaikki suunnitelmat ovat menneet puihin. Ajoin tunnin matkan tapaamaan tilastomiestä, joimme kahvit ja juttelimme niitä näitä. Sen jälkeen mietimme miten tehdä homma, joka oli suunntelmissamme ja huomasimme, ettei mitenkään. Mies putsasi kannettavan tietsikkani näytön jollain ihmeaineella. Näytöllä oli suklaatahroja ja pölyä. Nyt tietsikkani hohtaa puhtautta. Kannatti mennä ammattilaisen luo.
maanantai 19. tammikuuta 2009
En ole VR:n miehiä, minut on vaan tilattu tänne
Aiemmin minulla oli tapana hermostua pienistä vastoinkäymisistä. Nyt ymmärrän, että kaikesta saa materiaalia blogiin. Täten olin ilahtunut kun Pendolino juna ei eilen laitevian vuoksi voinut kuljettaa minua Tampereelta Jyväskylään. Aseman taululla luki "Pieksämäki korva" tästähän kaikki kansallisuudet osaavat päätellä, ettei junaa tule vaan se on korvattu kahdella linja-autolla. Ensin matkatavarat laitetaan toiseen bussiin ja istutaan paikoillemme jonka jälkeen kuljettaja kuuluttaa, että toinen bussi menee pysähtymättä Jyväskylään saakka. Melkein kaikki matkustajat ryntäävät ulos, ottavat bussin alaosan matkatavaraosiosta laukkunsa ja yrittävät ahtautua toiseen bussiin, johon ei tietenkään enää mahdu ketään. Tämän jälkeen palaamme takaisin ja laitamme taas kaikki matkatavaramme siihen ensimmäiseen bussiin ja menemme sisälle. Mahdumme juuri ja juuri. Kuljettaja ei tiedä mistään mitään "En ole VR:n miehiä, minut on vaan tilattu tänne". Saavumme Jyväskylään tunnin verran myöhässä.
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
Latteuksia maailmarauhasta
Latteuksien puhuminen on haukotuttavaa. Tarkoitan ihmisiä, jotka sanovat, että maailmanrauha on minulle tärkeää ja ihmissuhteiden eteen on tehtävä työtä. Katsoin eilen Uutisvuotoa. Televisio oli pakko laittaa kiinni kun yksi osallistuja (kansanedustaja) alkoi paasata siitä kuinka rikastuttavia kielelle murteet ovat, no totta h...ssä ovat kaikkihan sen tietävät. Olisi paljon mielenkiitoisempaa jos joku sanoisi, että murteiden puhuminen on turmiollista ja se pitää viimeistään koulussa kitkeä ja että olisi parempi, että kaikki maailman ihmiset puhuisivat vaikka inkeroista tai kamassia ja täten ymmärtäisivät toisiaan. Ihmissuhteiden eteen on tehtävä työtä... Miksi? Ainahan voi vaihtaa jos juttu ei toimi, vaikka viikon välein. Lapset tietysti voivat vähän kärsiä. Entäpä jos se onkin heille rikastuttava kokemus, tutustuvat aina uusiin ihmisiin. Maailmanrauhaa en uskalla asettaa kyseenalaiseksi, toisaalta onko se edes mahdollinen jos oma kolkka pysyy rauhallisena riittääkö se. Yritän välttää lattauksien laukomista, mutta huomaan toistuvasti latelevani niitä itsekin.
lauantai 17. tammikuuta 2009
Baarissa
Ettei nyt tule sellaista kuvaa, että vietän kaiken aikani kotona ihaillen uutta sänkyäni pitää kertoa, että olin eilen baarissa. Baariin ei ollut jonoja. Kun kerran puhuin työkaverilleni siitä kuinka vähän porukkaa tammikuussa kaupungilla liikkuu hän totesi, että maaliskuussa ne alkavat kollitkin vasta mouruamaan. Baari oli sellainen kuin nykyisin tuppaavat olemaan, siinä oli kolme kerrosta. Ylimmässä humalaiset nuoret hoilasivat nuotin vierestä karaokea. Keskimmäisessä tanssittiin ja siellä soitti bändi, joka haaveilee todennäköisesti HIMin tyyppisestä menestyksestä. Elkeet olivat ainakin kuin suurilla tähdillä ja biisit tuttuja. Meitä oli suuri naisporukka, laitoimme käsilaukut pinoon tanssilattialle ja tanssimme niiden ympärillä. Teimme samoin kouluaikana, tunnelma oli siis suorastaan nostalginen. Juomien saaminen baaritiskiltä kesti niin kauan, ettei ollut mitään riskiä humaltua. Alakerran osioon en käynyt tutustumassa. Ennen baariin menoa olin kuokkavieraana yhdessä tilaisuudessa, jonka lopussa tanssimme salsaa Kuubalaisten miesten opastamana. Havaintoni mukaan kuubalaiset miehet liikkuvat usein neljän hengen ryhmissä. Eilisen liikuntasuoritus tuli siis toteutettua tanssin merkeissä.
Satiinilakanat
Ostin siis uuden sängyn. Alkoi tuntua, että vanha peitto on vähän nuhjuinen ja liian ohut. Tänään ostin uuden peiton. Kaupassa epäröin uuden tyynyn kohdalla, en viitsinyt lähteä sitä kuitenkaan raahaamaan. Todennäköisesti ostan uuden tyynyn, seuraavaksi kaikki vanhat lakanat ovat kelvottomia niin hienoon sänkyyn. Entäs päiväpeitto, vanha Anttilasta ostettu, voitte arvata jatkon. Viikko tolkulla raportoin vuodevaatteiden hankintaa. Elämäni seuraaminen on varmasti mielenkiintoista. Vuodevaatteiden uusimisen jälkeen on syytä vaihtaa joku mielenkiintoisempi henkilö satiinilakanoiden väliin.
perjantai 16. tammikuuta 2009
Uusi sänkyni
Minulla on uusi sänky. Sellainen kapea malli on kuulemma säälittävä. Nyt levys on 120 cm. Mahtuvat hyvin kirjat ja lehdet viereeni sänkyyn. Hoikahko mies mahtuisi myös. Taidan ostaa vielä ylellisen lämpimän paksun peiton, kun tämä asuntoni on viileä. Voisinkohan mennä jo nukkumaan (kello on 17.30).
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Kasvokirja
Olen mennyt tukka putkella kaikenlaisiin nykyajan kotkotuksiin eli pidän kynsin hampain kiinni jo menetetystä nuoruudestani. Menin Facebookiin. Ensin oli kivaa, jäin suoraan sanoen koukkuun tähän uuteen villitykseen ja kommentoin joka päivä tilaani tyyliin "Heidi nukkui päiväunet sohvalla" ja "Heidi keitti kaurapuuroa". Kaverini olivat varmasti hyvin kiinnostuneita. Nyt sitten on alkanut ilmaantua kaveripyyntöjä, joita en haluaisi ottaa vastaan. Miten toimin?
maanantai 12. tammikuuta 2009
Viileä asunto
Minulla on siis viileä asunto. Mittasin lämpötilan: 19 astetta. Lattiat ovat kylmät. Päätän joka päivä soittaa isännöitsijälle. En saa sitä tehtyä. Pidän villasukkia, paksua villatakkia ja vietän aikaani sohvalla torkkupeiton alla. Ilalla livahdan nopeasti peiton alle. Huomenna soitan isännöitsijälle. Ihan varmasti soitan.
ET
Olen otettu teistä lukijat. Anteeksi, että en ota haasteita vastaan. Haasteet alkavat yleensä sanoilla linkitä tähän blogiin. Linkitä, miten pirussa sellainen tehdään. Anteeksi karski kielenkäyttöni.
Nyt alkaa ahdistaa mahdollinen lukijoiden kaikkoaminen. Alan laskelmoida. Pyrin kirjoittamaan siitä mistä oletan muiden haluavan lukea. Kirjoitan ikäviä juttuja sukulaisista, varastan kiinnostavia elämänkohtaloita muilta, kopioin juttuja Elämä Takana lehdestä ja keksin olemattomia romansseja kokoomuspoliitikkojen kanssa. Luon mielikuvaa julmasta piikkikorkoisesta syöjättärestä.
Oikeasti istun parhaat päivänsä kokeneessa nojatuolissa kannettava tietsikka sylissä ja villasukat jalassa. Silti varpaat palelevat sillä lattiani ovat kylmät.
Nyt alkaa ahdistaa mahdollinen lukijoiden kaikkoaminen. Alan laskelmoida. Pyrin kirjoittamaan siitä mistä oletan muiden haluavan lukea. Kirjoitan ikäviä juttuja sukulaisista, varastan kiinnostavia elämänkohtaloita muilta, kopioin juttuja Elämä Takana lehdestä ja keksin olemattomia romansseja kokoomuspoliitikkojen kanssa. Luon mielikuvaa julmasta piikkikorkoisesta syöjättärestä.
Oikeasti istun parhaat päivänsä kokeneessa nojatuolissa kannettava tietsikka sylissä ja villasukat jalassa. Silti varpaat palelevat sillä lattiani ovat kylmät.
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Kuntourheiluhullu
Naistenlehdet ovat tammikuussa täynnä "aloita uusi elämä" juttuja. Otin homman vähän liian tosissani eli mopo karkasi käsistä. Kävin aamulla lenkillä, välillä myös juosta jolkotin. Kävin kyllä Pyynikin harjun kahvilassa munkkikahvilla, mutta ei kerrota kenellekään. Klo 17 hakeuduin pumppi nimiseen kidutukseen Wolf kuntokeskukseen, jossa miesten habitus muistuttaa jääkaappipakastinyhdistelmää. Nyt jalat tärisevät, eikä voileipä meinannut pysyä hyppysissä. Jos nyt alan laihtua se johtuu siitä, että en pysty nostamaan ruoka-annosta suuhuni asti.
Viruksista viis
Minulla oli ongelmia tietokoneen kanssa. Se toimi hitaasti. Laitoin kannettavaan virran ja ehdin imuroida ennen kuin Windows aukesi. Kun odottelin sähköpostiohjelman aukeamista ehdin tyhjentää astianpesukoneen. Sillä aikaa kun viestit aukesivat ehdin laittaa pyykinpesukoneen päälle. Kotityöt tulivat hyvin tehdyksi. Poikani oli kylässä ja katsoi kannettavaani. Olin ladannut koneeseen virustorjuntaohjelman, joka aiheutti nämä hankaluudet. Poikani sanoi, että kannattaa mieluummin ottaa ne virukset. Hän asensi uuden ohjelman ja nyt homma sujuu taas hienosti. Nyt en tosin saa kotiaskareita tehtyä.
Viiden sääntö
Jos olisin 5 cm pidempi, 5 kg kevyempi ja 2 x 5 vuotta nuorempi, sopisi se alennusmyynnistä löytämäni mekko minulle ihanasti.
perjantai 9. tammikuuta 2009
112
Kävelin tänä aamuna bussipysäkille ja näin kuinka mies otti rautaisen rappurallin ja rikkoi sillä porraskäytävän lasin. Se jälkeen hän irrotteli lasinpaloja niin, että sai työnnettyä käden sisälle ja avattua oven. Mies häipyi sisälle. Mietin, pitäisikö soittaa johonkin. En tiennyt muuta kuin hätänumeron. Ajattelin, ettei sinne kehtaa soittaa kun ei ole suuri hätä. Menin bussiin ja töihin. Avasin töissä tietsikan ja etsin poliisiaseman numeron, siellä pyöri nauha, jossa kerrottiin, että numero vastaa kello 8. Menin kahville ja pohdin työkavereiden kanssa, että pitäisikö soittaa johonkin. Kaikilla oli kokemuksia siitä miten turhaa tuollainen soittelu on. Yritin kuitenkin soittaa poliisiasemalle, numero ei vastannut. Lopulta soitin hätänumeroon ja valittelin kun näin pienestä soittelen, aikaa oli kulunut vajaa kaksi tuntia siitä kun mies tunkeutui väkivalloin sinne rappukäytävään. Hätänumerossa olivat närkästyneitä viiveestä. Minähän toimin kuitenkin niin nopeasti kuin suinkin pystyin.
torstai 8. tammikuuta 2009
Sininen enkeli
Luokkabileet olivat Pekan mökillä. Vanhasta kahvipannusta kaadettin valkovenäläistä muovimukeihin. Juoma oli maitokahvin väristä ja siinä uiskenteli jääpaloja. Kitalakeen jäi tahmea tunne. Vajassa soitettiin Barry Whitea. Kerjäsin turhaan huomiota pojalta, joka oli jäänyt luokalleen. Pojalla oli leveät hartiat ja valkoinen tukka. Hänen vanhempansa olivat kuolleet ja hän sai rahaa holhoojalta.
Isä sanoi, ettei lähde koululle ylioppilasjuhliin. Äiti itki. Isä tuli kuitenkin, en oikeastaan uskonut ettei tulisi. Pojilla oli puvut ja kukikkaat paidat. Paidoissa oli isot kaulukset, melkein kaikilla pojilla tukka ulottui takaa kauluksen päälle. Illalla juotiin ravintolassa lahjarahoilla sinisiä enkeleitä.
Isä sanoi, ettei lähde koululle ylioppilasjuhliin. Äiti itki. Isä tuli kuitenkin, en oikeastaan uskonut ettei tulisi. Pojilla oli puvut ja kukikkaat paidat. Paidoissa oli isot kaulukset, melkein kaikilla pojilla tukka ulottui takaa kauluksen päälle. Illalla juotiin ravintolassa lahjarahoilla sinisiä enkeleitä.
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
Tunti valokuvamallina
Vaikka kuinka pyrkimykseni on ollut tulla syvälliseksi ihmiseksi tulevat pinnalliset aiheet mieleeni. Sauli meni naimisiin. Tuore vaimo on lähes 30 vuotta Saulia nuorempi. Jos tästä tulee yleinen trendi ainoa mahdollisuuteni on talutella alttarille kahdeksankymppinen papparainen. Sen ikäisistä miehistä on kova pula, joten jään kyllä todennäköisemmin ilman.
Valokuvaaja kävi eilen kuvaamassa minua. Piti kääntyillä oikealle ja vasemmalle, heilutella käsiä, kallistella päätä ja vaihdella painoa jalalta toiselle. Parhaaksi kuvaksi hän valitsi sen, jossa teennäisesti pidin vasemman jalan varpaita ylöspäin ja minulla oli kynä kädessä. Asennossa oikea jalka puutui ikävästi. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin kiitollinen siitä, ettei minulla ollut edellytyksiä valokuvamallin uralle.
Valokuvaaja kävi eilen kuvaamassa minua. Piti kääntyillä oikealle ja vasemmalle, heilutella käsiä, kallistella päätä ja vaihdella painoa jalalta toiselle. Parhaaksi kuvaksi hän valitsi sen, jossa teennäisesti pidin vasemman jalan varpaita ylöspäin ja minulla oli kynä kädessä. Asennossa oikea jalka puutui ikävästi. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin kiitollinen siitä, ettei minulla ollut edellytyksiä valokuvamallin uralle.
maanantai 5. tammikuuta 2009
Päivystävä kosmetologi
Sain yllättäin pitää tänään vapaapäivän. Mietin, että mitä tällainen ihminen nyt vapaapäivällä tekee. Ensin ylimääräinen vapaapäivä, sitten viikko ja kohta nimeä ei enää löydä listoista.
Kävin päivällä elokuvissa. Tuntui erilaiselta kuin illalla (virkeältä). Katsoin elokuvan Australia. Pidin siitä, se oli hyvin vanhanaikainen elokuva. Aikuisten satu ja lännenelokuva. Päänäyttelijöiden välillä oli selvästi kemiaa.
Valokuvaaja tulee kuvaamaan minut huomenna sitä kolumnijuttua varten. En ehdi millään laiduttaa, en saanut päivystysaikaa kosmetologille, enkä enää ehtisi toipua kauneuskirurgiasta. Sisko käski välttää suolaa ja nukkumaan selällään.
Kävin päivällä elokuvissa. Tuntui erilaiselta kuin illalla (virkeältä). Katsoin elokuvan Australia. Pidin siitä, se oli hyvin vanhanaikainen elokuva. Aikuisten satu ja lännenelokuva. Päänäyttelijöiden välillä oli selvästi kemiaa.
Valokuvaaja tulee kuvaamaan minut huomenna sitä kolumnijuttua varten. En ehdi millään laiduttaa, en saanut päivystysaikaa kosmetologille, enkä enää ehtisi toipua kauneuskirurgiasta. Sisko käski välttää suolaa ja nukkumaan selällään.
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Suhisevat stereot
Kävin eilen katsomassa elokuvan "Putoavia enkeleitä". Jos joku ei satu tietämään filmi kertoo Aila Meriluodon ja Lauri Viidan avioliitosta tyttären silmin. Lauri Viita ei sano elokuvassa ainoatakaan järjellistä lausetta. Komea Lauri nousee järvestä uimasta ja alkaa suoltaa runoa, jota sitten hänen viimeisillän raskaana oleva vaimonsa yrittää kirjoittaa paperille. Vasta siinä vaiheessa kun Lauri melkein pudottaa työkalun vauvan päähän saa Aila tarpeekseen. Sitä ennen tämä runoilijanero on repinyt sähköjohdot seinistä. Avioliitto ei vaikuttanut kovin seesteiseltä.
Tänään kävimme tyttären kanssa katsomassa Sorin sirkusta. Ihanaa modernia sirkusta energisten nuorten voimalla. Mahtavaa!
Ostin uudet stereot. Kokosin laitteiston ja aloitin musiikin kuuntelun. Mielestäni masiina suhisi. Sotin ensin pojalleni ja sitten Giganttiin. Mies sanoi, että tuuletin voi pitää pientä ääntä. Mies varmaan ajatteli, että taas yksi hullu akka. Sen jälkeen soitin vielä siskolleni suhinasta. Tänään mínulla kävi ruokavieraita, jotka korva kiinni masiinassa yrittivät kuunnella suhiseeko se. Ei kuulemma suhise.
Tänään kävimme tyttären kanssa katsomassa Sorin sirkusta. Ihanaa modernia sirkusta energisten nuorten voimalla. Mahtavaa!
Ostin uudet stereot. Kokosin laitteiston ja aloitin musiikin kuuntelun. Mielestäni masiina suhisi. Sotin ensin pojalleni ja sitten Giganttiin. Mies sanoi, että tuuletin voi pitää pientä ääntä. Mies varmaan ajatteli, että taas yksi hullu akka. Sen jälkeen soitin vielä siskolleni suhinasta. Tänään mínulla kävi ruokavieraita, jotka korva kiinni masiinassa yrittivät kuunnella suhiseeko se. Ei kuulemma suhise.
lauantai 3. tammikuuta 2009
Vuoden parhaat
Joka lehdykässä viisaat ihmiset arvioivat edellisen vuoden kulttuurikokemuksiaan. Ei auta kuin tehdä samaa. Muistakaa, että vielä viime vuonna en ollut ruvennut syvälliseksi ihmiseksi.
Eniten minua viihdytti elokuva Mamma Mia. Päätin lähteä Kreikkaan, pitää siellä majataloa ja olla aurinkoinen ihminen. Tietyt realiteetit saivat minut pysymään Tampereella ja tulemaan sen sijaan syvälliseksi ja veistokselliseksi ihmiseksi. Eniten minua viime vuonna itketti elokuva Leijapoika. Puseron rinnukset olivat elokuvan jälkeen märät. Vuoden paras elokuva oli ehkä Happy-Go-Lucky. Pidin myös elokuvasta Kaksi päivää Pariisissa. Jostain syystä viimeisin Woody Allen ei sytyttänyt, vaikka esim elokuvan Hannah and sisters voisin katsoa vaikka kerran kuussa.
Vuoden kirja oli ehdottomasti Paul Austerin "Sattumuksia Brooklynissa". Sen ei olisi halunnut koskaan loppuvan. Voiskohan Paul kirjoittaa jatko-osan. Kirjaa ei olisi voinut kirjoittaa kukaan nuori häiskä.
Parhaat näytelmät olivat ehkä musikaali Patukkaooppera ja sitten tuo jo hieman kulunut Amadeus. Alan olla kyllästynyt genreen suomalainen tragikomedia. Viimeisin näkemäni oli Madaamit, joka kyllä nauratti, mutta jätti yhdentekevän olon.
Televisio-ohjelmista pidin Pölösen sarjasta "Karjalan kunnailla". Ottakaa huomioon, että olen itä-suomalainen maalainen. Sarjassa vanhat juopotkin olivat sympaattisia vaikka oikeasti he ovat vain rasittavia.
Moni on varmaan eri mieltä. Saa olla, minä olen kuitenkin oikeassa. Ihan jokaista elokuvaa en kyllä viime vuonna nähnyt ja saattoi joku kirja jäädä lukematta ja ohjelma näkemättä.
Eniten minua viihdytti elokuva Mamma Mia. Päätin lähteä Kreikkaan, pitää siellä majataloa ja olla aurinkoinen ihminen. Tietyt realiteetit saivat minut pysymään Tampereella ja tulemaan sen sijaan syvälliseksi ja veistokselliseksi ihmiseksi. Eniten minua viime vuonna itketti elokuva Leijapoika. Puseron rinnukset olivat elokuvan jälkeen märät. Vuoden paras elokuva oli ehkä Happy-Go-Lucky. Pidin myös elokuvasta Kaksi päivää Pariisissa. Jostain syystä viimeisin Woody Allen ei sytyttänyt, vaikka esim elokuvan Hannah and sisters voisin katsoa vaikka kerran kuussa.
Vuoden kirja oli ehdottomasti Paul Austerin "Sattumuksia Brooklynissa". Sen ei olisi halunnut koskaan loppuvan. Voiskohan Paul kirjoittaa jatko-osan. Kirjaa ei olisi voinut kirjoittaa kukaan nuori häiskä.
Parhaat näytelmät olivat ehkä musikaali Patukkaooppera ja sitten tuo jo hieman kulunut Amadeus. Alan olla kyllästynyt genreen suomalainen tragikomedia. Viimeisin näkemäni oli Madaamit, joka kyllä nauratti, mutta jätti yhdentekevän olon.
Televisio-ohjelmista pidin Pölösen sarjasta "Karjalan kunnailla". Ottakaa huomioon, että olen itä-suomalainen maalainen. Sarjassa vanhat juopotkin olivat sympaattisia vaikka oikeasti he ovat vain rasittavia.
Moni on varmaan eri mieltä. Saa olla, minä olen kuitenkin oikeassa. Ihan jokaista elokuvaa en kyllä viime vuonna nähnyt ja saattoi joku kirja jäädä lukematta ja ohjelma näkemättä.
perjantai 2. tammikuuta 2009
Pientä säätöä
Se miesjuttu, johon sotkeennuin on siis jo mennyttä. Näillä vuosilla on raportoitava kaikki pienikin, ettei ajatella, ettei sillä keski-ikäisellä reppanalla ole mitään vientiä.
torstai 1. tammikuuta 2009
Syvällinen analyysi
Päihtyneenä ei pitäisi mennä tietokoneelle. Jos tietty henkilö lukee tämän, sanoisin, että olen pahoillani. Tällaisessa tapauksessa ymmärtää taas lauseen tehtyä ei saa tekemättömäksi. Koska olen tänä vuonna syvällinen ihminen, selviä tästäkin.
Teen tässä syvällisen analyysin viime vuodesta.
Muutin ikäänkuin pysyväisemmin Tampereelle. Ostin asunnon, jossa on kylmät lattiat. Olen pariin kertaa sanonut moro. Alan sulautua paikkakuntalaisiin. Ymmärrän yksinkertaisia lauseita tampereeksi.
Sain akateemisen oppiarvon. Väittelin englanniksi, eikä kukaan nauranut väärissä kohdissa. Pahvilaatikossa makuuhuoneen nurkassa olisi väitöskirjoja, jos joku sellaisen haluaisi.
Olen sotkeutunut miessuhteeseen, johon minun ei pitänyt sotkeentua. Syvällisenä ihmisenä otan sen kasvattavana kokemuksena.
Kävin Kuubassa. En tuonut nuorta kuubalaista miestä tuliaisena kotiini.
Teen tässä syvällisen analyysin viime vuodesta.
Muutin ikäänkuin pysyväisemmin Tampereelle. Ostin asunnon, jossa on kylmät lattiat. Olen pariin kertaa sanonut moro. Alan sulautua paikkakuntalaisiin. Ymmärrän yksinkertaisia lauseita tampereeksi.
Sain akateemisen oppiarvon. Väittelin englanniksi, eikä kukaan nauranut väärissä kohdissa. Pahvilaatikossa makuuhuoneen nurkassa olisi väitöskirjoja, jos joku sellaisen haluaisi.
Olen sotkeutunut miessuhteeseen, johon minun ei pitänyt sotkeentua. Syvällisenä ihmisenä otan sen kasvattavana kokemuksena.
Kävin Kuubassa. En tuonut nuorta kuubalaista miestä tuliaisena kotiini.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)