Kalliit silmälasit

Sain maanantaina ikäviä uutisia.  Uutiset koskivat terveydentilaani. No ei se mitään ihan kamalaa ollut, mutta kuitenkin ikävää. Ensin ei tuntunut miltään.

Sitten loikin silmälasiliikkeeseen ja ostin liian kalliit silmälasit. Jo samana iltana kaduin ostostani ja itkin. Seuraavana aamuna minulla oli turta olo. Soitin ystävälle ja kollegalle ja kysyin neuvoa. Toinen ystäväkollega kirjoitti minulle reseptin (en ole saanut uutta VRK-korttiani toimimaan, joten en voinut sitä tehdä itse). Laitoin viestin kolmannelle kollegalle, joka lupasi kirjoittaa lähetteen erääseen tutkimukseen. Laitoin terveyskeskukseen viestin, että toivoisin laboratoriokokeita ja sain vastauksen, että minulle on tehty lähete laboratorioon. Hain lääkkeet apteekista. Kävelin kymmenen kilometriä. Otin HBO maxin. Toiminta helpotti oloani.

Kävin parissa päivässä läpi uhman, typerän käytöksen (liian kalliit silmälasit ja HBO max), itkun, turtumuksen, toiminnan ja asettunut uuteen normaaliin.

Jos joku kertoo sinulle muutoksista terveydentilassaan (ne ovat harvoin positiivisia), niin voisin antaa pari neuvoa (vaikka et niitä pyydäkään). Kuuntele. Älä anna neuvoja, ellei toinen niitä erikseen pyydä. Älä kerro tuttavistasi, ystävistäsi tai työkavereistasi, joilla on samoja terveysongelmia. Anna apua, jos sitä pyydetään. Älä hylkää, vaikka tästä ihmisestä tulee hetkeksi ikävää seuraa. En ole noudattanut näitä ohjeita, ikävä kyllä.

Olen kertonut tämän aiemminkin, mutta ei se mitään. Potilaat kertoivat aikoinaan lääkäristä, jonka sukunimi oli Tamminen. Kun Tammiselle meni valittamaan jotain vaivaa, hän sanoi kärsivänsä samasta ongelmasta ja jos kyseessä oli naistenvaiva, hänen vaimollaan oli ollut se sama. Potilaat kutsuivat lääkäriä tuhannen taudin Tammiseksi. 

P.S. Olen nyt saanut paljon myötätuntoa. Kiitos! Pitää sanoa, etten ole tässä kuolemassa vaan terveen urheilullisen ihmisen kehonkuvani on rikkoutunut. Ei mitään hätää. En halua avata tätä asiaa sen paremmin.

Imartelevat farkut

Fingerpori on muokannut aivojani pysyvästi. Näin Hesarissa mainoksen "imartelevista" kevätfarkuista. "Olet älykäs, kaunis, seksikäs ja kirjoitat hyvin", voisivat farkut kannustaa minua. Sellaiset kevätfarkut haluaisin. Kevätfarkut saavat valehdella!

Yritin asentaa uutta VRK-korttia läppärilleni siinä onnistumatta. Tarvitsen korttia, kun kirjoitan tai uusin reseptejä. Omistan kahdeksan vuotta vanhan MacBook Airin, joka toimii sinänsä erinomaisesti, mutta VRK-kortin asentamiseen tarvittavaa ohjelmaa en saa enää toimimaan. Turhauttavaa. 

Olen saanut jonkinlaista mielen tyyneyttä, sillä en enää raivostu moisesta. Ooom. Menen apteekkiin ja teen "puhelinreseptin". 

Katsoin eilen pari osaa suomalaista ihan kelvollista televisiosarjaa Mieheni vaimo. Onko olemassa joku musiikkipankki, josta näiden sarjojen melankolinen tunnusmusiikki kaivellaan?  Kyse ei siis ole vain suomalaissarjojen musiikista vaan samaan joukkoon kuuluvat amerikkalaiset ja pohjoismaiset tummat rikossarjat. Pidin kyllä musiikista, jonka tekijöitä en löytänyt googlaamalla enkä myöskään sarjan lopputeksteistä. Välillä voisi olla reipasta käyttää vaikka suomalaista hevimusiikkia. 

Aluevaalit on käyty. Olen iloinen siitä, ettei "bensan hinta, maahanmuutto ja liian kunnianhimoinen ilmastopolitiikka" -populismi voittanut. Ikävää, että tällä vaalisysteemillä joku kunta saattoi jäädä kokonaan ilman omaa edustajaa. 

Tästä tuli jonkinlainen salaatti. Mitä jääkaapista sattui näin korona-ajan maanantaina löytymään.

Tosielämää

Suunnittelen päivän ulkoiluannoksen nauttimista ja istun keittiössäni merinovillakerrasto ylläni. Kirkasvalolampun loiste valaisee kasvojani. Äänestysvelvollisuus on suoritettu jo etukäteen, joten ei tarvitse vaivata päätään ajatuksilla siitä, ketä äänestää ja mistä oikein on kyse.

Areenasta löytyy kahdeksanosainen tositelevisosarja (I väntan på dig), jossa seurataan neljän äidin raskausaikaa ja synnytystä. Raskauteen näyttää kuuluvan raskausvalokuvaus, jota varten tuleva äiti meikataan, puetaan paras mekko päälle ja äitikandidaatti kaappaa raskausvatsan halaukseensa. Raskausajasta täytetään kirjaa. Synnytyksessä hengitetään ilokaasua ja pistetään epiduraali. 

Kun synnytin ensimmäisen lapseni, olin lääketieteen opiskelija ja suorittanut jaksoni synnytysosastolla, joten minulla oli jonkinlainen kuva hommasta. Kätilöt olivat pelottavia. Seurasin yksihuoltajaäidin synnytystä. Kun kätilö ompeli episiotomiahaavaa, nuori äiti valitti vienosti. Kätilö sanoi "Haluatko sinä, että tämä ommellaan, vai et".

Koska tahdoin antaa itsestäni vahvan ja vaivattoman synnyttäjän kuvan, en vaatinut synnytyksessä mitään, tosin silloin epiduraalin saaminen olisi ollut vaikeampaa kuin nykyään.  Kun toinen lapseni syntyi, olin jo valmis lääkäri. Odottelin pitkään kotona, istuin keinutuolissa ja katsoimme videolta Stanley Kubrickin Hohtoa. Ilman epiduraaleja ja ilokaasuja mentiin nytkin. Synnytyskipu on voimakkain kipu, jota voin edes kuvitella. On upeaa, että sitä hoidetaan.

Sarjassa esiintyy nuori peruskoulua lopetteleva tyttö, joka odottaa lasta yhtä aikaa äitinsä kanssa. Äiti ehtii saada yhdennentoista jälkeläisensä ennen tyttärensä esikoista. Äiti on mukana, kun nuoren naisen lapsi syntyy. Serkkuni oli aikoinaan raskaana samaan aikaan lapsensa kanssa. En voisi kuvitella, että edes keskustelisin äitini kanssa synnytyksestä. 

Lapseni ovat jo aikuisia. Heillä on oma elämä, puolisot ja vakituinen saunavuoro. 

Kiinteistönhoitaja

Eilen urheilukelloni suositteli leikittelemään nopeuksilla. Leikittelin liikkumalla rauhallisesti lumituiskun keskellä. 

Luen taas kerran romaania, jonka päähenkilö muistuttaa kovasti sen kirjoittajaa (Anja Snellman, Kaikki minun isäni). 

Kuinkahan monta romaania kirjailijoista onkaan kirjoitettu? Onko muita ammatteja? Missä ovat asesepät, betonilaborantit, floristit tai eräoppaat? Eikö pitäisi vihdoin kirjoittaa kirja kiinteistönhoitajasta? Kiinteistönhoitajasta on huomattavasti enemmän hyötyä kuin kirjailijasta ja hänen työpäivänsä on vaihtelevampi.

Naapuristani purettiin kerrostalo. Tilalle rakennetaan uusi, ehompi ja korkeampi rakennus. Kun uutta pytinkiä paalutettiin, sohvani tärisi pelottavasti. Nyt näen ikkunastani nostokurjen, joka kurottelee kohti taivaita. 

Pirkka-merkillä on tarjolla vegaanisia pakastepullia! Aion käyttää niitä laskiaispullien materiaalina. Ostan vielä vegaanista kermaa muistuttavaa nestemäistä ainetta, jonka saa vaahdotettua ja jolla pullan puoliskot voi liimata yhteen. 

Olen juonut aamukahvit ja ripittäytynyt teille. Päiväni murmelina voi alkaa.

Kokeile eri nopeuksia

En ole aikoihin raportoinut hiipuvasta urheilukellostani. Kello vaatii jatkuvia latauksia, vaikka en käytä sitä urheilusuoritusten mittaamiseen vaan mittaan aikaa. 

Kellonajan alapuolelle ilmaantuu päivittäin joku pienellä präntillä kirjoitettu teksti, jota en näe. Yhtenä iltana, kun makasin jo sängyssäni, kello osoitti elonmerkkejä ja oli pakko katsoa mitä sanottavaa sillä oli. Kellotaulun alaosassa luki Kokeile eri nopeuksia. 

Olen viime aikoina lukenut kaksi kirjaa, joiden henkilöistä yksi tai useampi on ollut aktiivisia kristittyjä: Jonathan Franzenin Crossroads ja Sally Rooneyn Kaunis maailma, missä olet. Näissä romaaneissa uskonto toimii henkilöiden lohtuna ja moraalisena tukena. Ei  pedofiilipappeja tai muuta epämiellyttävää. Tosin Crossroadsin pappi kuolaa sievän seurakuntalaisen perään. 

Olen seurannut Instassa hauskaa naispappia. Kun kohta kaikki ovat eronneet kirkosta, tuntuisi ajatus kirkkoon liittymisestä suorastaan radikaalilta teolta. Sanna Marin kehottaa Instassa ihmisiä olemaan armollisia itselleen. Tosin kyse ei ole Jumalan armosta, jota naispapin mukaan ei tarvitse ansaita. 

Urheilukelloni ei tunne armoa. Nyt se suosittaa intervalliharjoituksia. 

Etäjumppa

Tein Työväenopiston Kehon liikkuvuus ja voima -jumpan videolta. Suoritusta varten asettelin padini valokuvatelineeseen makuuhuoneen lipaston päälle. 

Ohjaaja aloitti jumpan varastolta näyttävässä tilassa ja jumpan loppuosa oli kuvattu ohjaajan olohuoneessa. Olohuoneen sisustus oli haalea ja hieman persoonaton. Vaalea matto ja verhot, valkoiset seinät ja televisiotaso. 

Itse jumppasin makuuhuoneen lattialla. Kattolamppu sai pari osumaa pään yläpuolella heiluvista käsistäni, lattialiikkeissä vasen käsi ei mahtunut tekemään täyttä liikerataa vaan pysähtyi sängynjalkaan. Huomasin, että pitäisi imuroida. 

Opin uuden liikkeen: Leveä kuminauha asetellaan takaraivolle, kuminauhaa vedetään molemmilla käsillä ja samalla takaraivoa painetaan kuminauhaa vasten. Vahvistaa niskan alueen syviä lihaksia. Liikeen jälkeen hiukset olivat sähköiset ja leijuvat ilmassa kuin painovoimaa ei olisikaan.