keskiviikko 5. elokuuta 2026

Cowboy försvunnen (Tampereen teatterikesä)

 

Olen nähnyt Otto Sandqvistin kirjoittaman näytelmän Flamingonpunainen unelma Teatteri Jurkassa. Näytelmässä ei ollut perinteistä juonta vaan jonkinlaista elokuvallista lyhytproosaa teatterin pikkuruisella näyttämöllä. Kiva oli katsoa, vaikka en ymmärtänyt paljonkaan. 

Sandqvistin Viirus-teatterille käsikirjoittama ja ohjaama Cowboy försvunnen oli myös melko juonivapaa. Näytelmän esittelyssä mainitaan, että se kertoo maniasta, masennuksesta, vieraantumisesta ja yksinäisyydestä. Ehkä sitten, kun kerran näin kirjoitetaan. 

Näytelmää esitettiin Teatterimontussa Tampereen yliopistolla. Olen havainnut, että tilaan pääsevät ne radikaaleimmat produktiot. Katsomoon lasketaan vasta tasalta ja penkit ovat kovat. Niiden rinnalla Työviksen istuimet ovat Kruunukalusteen nojatuoleja. Kuvittelen, että ennen esitystä tilassa vallitsee kaaos ja anarkia. Näyttelijät ja ohjaaja itkevät, eikä lavasteita löydy mistään. 

Cowboy förvsunnen pläjäyttää eteemme kolme cowboy-asuista tyyppiä (Tom Rejström, Mikko Kauppila ja Emilia Jansson). Valkoiset kalsarit,  hihattomat paidat, chapsit ja nahkavyöt. Tulee mieleen homoerotiikka. Varsinaista eroottista sisältöä ei kuitenkaan nähdä. Kaksi lehmipoikaa ja yksi tyttö tanssivat rivitanssia ja kertovat kummallisia lyhyitä tarinoita. 

Eräs tarina kertoo koiraksi pukeutuneesta urheilujoukkueen huoltajasta, toinen lännenelokuvan kadonneesta tähdestä ja yksi turhautuneesta työntekijästä, joka menee työkaverinsa repulle, ottaa sieltä alushousut ja vaihtaa omansa tilalle. Voi olla, että oli muutakin, mutta tällä hetkellä en muista. 

Näytelmä esitettiin ruotsiksi ja englanniksi. Ruotsin kielen suhteen olen epävarma, joten kokeilin äppiä, jolla sai suomenkielisen tekstin, ja se toimi todella hyvin. 

Kun on tullut tähän ikään ja nähnyt niin paljon teatteria, minua on vaikea yllättää. Tätä en ollut ennen kokenut, ja sitä voi pitää kehuna. 

On virkistävää nähdä monta hyvin erilaista kuratoitua esitystä yhdessä samassa kaupungissa.  

Kuva: Marthe Nycoll, Tampereen teatterikesä


 

 

 

Haapajärven Elvis (Tampereen teatterikesä)


Luin Hesarista, että helsinkiläiset täyttävät Lahden kaupunginteatterin katsomot. En ihmettele, sillä Lahdessa tehdään hyvää teatteria. Tampereen teatterikesään pääsykin on osoitus siitä. Jonkilainen laatutakuu. 

Olin vähällä kävellä teatterionneni ohitse, sillä luulin Lahden kaupunginteatterin näytelmän Haapajärven Elvis -esityksen olevan Työviksellä, mutta ei, sehän olikin Tampereen teatterilla. Onneksi huomasin ajoissa. 

Lauri Maijala on käyttänyt Katariina Vuoren true crime-kirjaa Erään tapon tarina näytelmän käsikirjoituksen pohjana.  Haapajärven Elvis on kuitenkin fiktiota, ja tavallaan sen taustalla on monta kertomusta, sillä lähisuhdeväkivalta on Suomessa yleistä. 

Nuorena terveyskeskuslääkärinä minäkin kohtasin useita hakattuja naisia. Minulla ei ollut valmiuksia noihin kohtaamisiin. 

Ulla (Anna Pitkämäki) ja Esko (Tapani Kalliomäki) tutustuvat jo nuorena ja Asko  (Vilma Kinnunen) syntyy kun Ulla on vasta 17-vuotias.  Alkuun kaikki menee hyvin, mutta sitten Eskon elämään ryömii alkoholi ja myöhemmin huumeet ja vankilareissut. Esko alkaa hakata Ullaa ja sittemmin myös Askoa. Avioerokaan ei äitiä ja poikaa pelasta. Esko jatkaa häiriköintiään ja lyömistään. Ullalla ja Askolla on varalla valmiiksi suunnitellut pakoreitit. 

Kyläläiset tietävät miten perheen asiat ovat, mutta eivät puutu. Ovat kuitenkin uteliaita. Kun isä hakkaa vaimoaan, naapureilla on asiaa pihalle mattoja tamppaamaan.

Askon pakopaikat ovat Elviksen musiikki ja mummola. Vilma Kinnunen on uskottava ja liikuttava pojan roolissa. 

Karusta tarinasta huolimatta Haapajärven Elvis ei ole raskasta katsottavaa, näytelmää keventää huumori, musiikki, Askon ja hänen ainoan ystävänsä Kimmon (Jari-Pekka Rautiainen)  touhut ja jutut, välittävä opettaja (Aki Raiskio) ja mummola. 

Esko on pelottava varjo kulahtaneessa nojatuolissaan. Hän nousee välillä mätkimään Ullaa tai Askoa. Kun mies on vankilassa elämä on helpompaa.  

Mummo Helvi (Lumikki Väinämö) välittää ja rakastaa. Laittaa ruokaa. Pilkkoo ja paistaa sipulia. Käristetyn sipulin kodikas tuoksu ulottuu takapermannolle. 

Kun Esko ja Asko istuvat "saunassa", Esko istuu oikeasti nojatuolissa ja Asko keittiön tuolilla ja kuvitteellinen kiuas rähisee. Esko piinaa poikaansa kovilla löylyillä. Samalla kun kiuas hohkaa, kattolampun valo voimistuu. Sitä uskoo siihen saunajuttuun, vaikka mitään saunaa ei ole.  

Välillä Elvis  (Teemu Palosaari) ilmaantuu hohtavassa puvussaan laulamaan. 

Asko ja Kimmo laskevat mäkeä. Koulussa askarrellaan isänpäiväkortit. Kylällä pelataan bingoa.

Näytelmän ohjannut, käsikirjoittanut ja lavastanut Lauri Maijala sanoi muistaakseni jossain lehtihaastattelussa , että näytelmässä on kyse dostojevskiläisestä moraalikysymyksestä: Onko tappaminen joskus oikeutettua? Sen joutuu katsoja ratkaisemaan itse.

Haapajärven Elvis kertoo tärkeän tarinan, antaa ajattelemisen aihetta, se on rankka, hauska ja koskettava näytelmä, johon on valittu mainiot näyttelijät ja hieno toteutus. Minä jotenkin rakastin sitä. Menkää ihmeessä katsomaan, tänään olisi siihen vielä mahdollisuus.

Kuva: Janne Vasama, Tampereen teatterikesä 

 

tiistai 4. elokuuta 2026

AntiG- Traaginen painirunoelma yhdelle naisruumiille (Tampereen teatterikesä)


Käynnistin henkilökohtaisen teatterikesäni Teatteri Takomon versiolla Sofokleen tragediasta, joka sijoittuu Thebaan. En ollut edes kuullut Antigonesta Oidipuksen tyttärestä, joka on näytelmän päähenkilö. Osa sukulaissuhteista menee minulla muutenkin sekaisin. 

Oidipuksellahan oli käsittääkseni poika oman äitinsä kanssa. Sellaisia olivat tragediat antiikin aikaan.

Thebassa hallitsee hirmuhallitsija Kreon, jolle ei ole vaikea keksiä vastineita nykyajasta. Oidipuksen pojat Eteokles ja Polyneikes ovat kuolleet sodassa toistensa surmaamina. Kreon on kieltänyt Polyneikesin hautaamisen rangaistuksena hyökkäyksestä kaupunkiin. 

Polyneikesin ruumis makaa siis haaskalintujen ja mätänemisen armoilla. Antigonelle tämä ei käy, joten hän päättää haudata veljensä, vaikka Kreon uhkaa hautaajaa kuolemalla.  Kreonin poika on rakastunut Antigoneen, joten onhan tämä sotku. 

Näytelmä esitetään tällä kertaa Hällässä, joka on oikein sopiva näyttämö esitykselle. Lavalle on viritetty kehä, jossa Hanna Raiskinmäki pyörii koko esityksen ajan. Taustalla seisoo kaksi miestä erotuomareiden asuissa (Sami Nieminen ja Onni Pirkola), toinen soittaa ja toinen korvaa kokonaisen kuoron.  

Hanna Raiskinmäki on loistava. Hän on ketterä ja vahva. Laulaa hienosti (pidin näytelmän musiikista). Kun Raiskinmäki näyttelee tappelua, ei edes vastustajaa tarvita. 

Kun kaikki kolme tulivat lopussa näyttämölle kumartamaan, Raiskinmäki näytti kärpässarjalaiselta kahden raskaansarjalaisen körilään keskellä. 

Näytelmän oli dramatisoinut, ohjannut ja puvustanut Pauliina Hulkko, valo- ja tilasuunnittelun oli tehnyt Mikko Hynninen ja äänisuunnittelun Onni Pirkola.  

Tultuani kotiin teatterista päätin kantaa vanhan olohuoneen maton sekajätteisiin. Se painoi niin paljon, että mietin miten joku voi kääriä ruumiin mattoon ja kantaa pois. Pelkkä matto oli niin painava, että minulla oli vaikeuksia. Tämä ruumisajatus saattoi liittyä illan teatterielämykseen, vaikka eihän esityksessä nähty mattoa, pelkkä mustunut ruumis vain.  

Kuva: Mitro Härkönen, Tampereen teatterikesä 

torstai 30. heinäkuuta 2026

Teatteriblogi


Ensi viikko on kesän paras viikko, sillä  Tampereen teatterikesä alkaa ja tämä blogi muuttuu teatteriblogiksi. Olen noutanut päivittäiset teatterilippuni ja ihaillut niitä. 

Tervetuloa teatteriblogin lukijaksi!

Ehkä Tampereella on muitakin tapahtumia, sillä hotellihuone maksaa kuulemma ensi viikolla noin kolmesataa euroa/ yö. Ravintola, johon olisimme halunneet mennä syömään, oli täyteen varattu. Lähdemme siis Pispalaan pitseriaan.  

Näin Kuninkaankadulla lokin poikasen, joka oli sotkeutunut johonkin mustaan lankaan. Lanka ympäröi linnun molempia nilkkoja ja yhdisti sen jalat. Lokin askel oli lyhyt ja se huusi hädissään. Emo tiiraili tuikeana tilannetta viereiseltä katokselta. Eräs nainen kertoi soittaneensa hätäkeskukseen. Joku tulisi kuulemma auttamaan, ehkä poliisi. Emo antoi meidän seistä kunnioittavan etäisyyden päässä poikasesta. Mietin lokkipoloista vielä nukkumaan mennessäni. 

Ostin olohuoneeseeni käytetyn maton Wanhasta Wiljamista. Olohuoneen matossa oli Kertun kynsien jättämiä jälkiä ja poispestyjä kissanoksennuksia. Villamatto tuntuu jalkapohjissa pehmeältä kuin nurmikko.  Toivon, että maton entinen omistaja on hengissä, eikä luopumisen syynä ole sairaus, kuolema  tai joku muu ikävä tapaus.  Parhaassa tapauksessa maton omistaja on rakastunut ja muuttanut yhteen jonkun sellaisen kanssa, jolla on jopa liikaa mattoja.   

Imuroin sohvatyynyjen aluset ja löysin kasan silmukkamerkkejä, neulan, puisen viivottimen, hammastikkuja, karkkipaperin ja pähkinöitä.  

sunnuntai 26. heinäkuuta 2026

Esilääkitys


Tänä aamuna heräsin epämääräiseen onnen tunteeseen. Tunteen täytyi johtua sateesta ja ilman kylmenemisestä. Olen jo aiemmin kertonut, etten ole kesäihminen, vaikka kaikki muut ovat (yleensä yritän uida valtavirran mukana). Tästä on vaikea edes puhua julkisesti. Mieluummin puhun vaikka paksusuolen tähystyksestä. Kesä on liian vaativa vuodenaika minulle. Pitäisi jatkuvasti nauttia. 

Kun puhun kolonoskopiasta, tiedän mistä puhun, sillä kävin hiljattain kyseisessä tutkimuksessa. 

Tyhjennysjuoma valmistettiin valuttamalla valkoista jauhoa noin kymmenen sentin kerros kannuun ja sitten vettä päälle. En ole juonut mitään niin ällöttävää. Ei siitä sen enempää.

Tutkimus kesti tunnin ja vartin. Mukana oli kaksi harmaahiuksista hoitajaa ja nuori nainen, jota luulin opiskelijaksi, mutta joka osoittautui lääkäriksi. Puhuin ensin niille vanhemmille naisille, joista toisen arvelin olevan skopisti. Kaikilla kolmella oli yllään ne sairaalan pyjamamaiset työasut. Hoitajat välillä melkein makasivat vatsani päällä, "ettei skooppi menisi solmuun". 

Sain esilääkitykseksi fentanyylitabletin, joka ei auttanut kipuun. Hoitaja kysyi millä menen kotiin ja vastasin että taksilla, vaikka tietysti kävelin. Hän sanoi, ettei sinä päivänä saa tehdä tärkeitä ratkaisuja, enkä tehnyt. 

Luulin, ettei fentanyyli vaikuttanut minuun mitenkään, mutta ehkä kuitenkin, sillä raahasin heti kolonoskopian jälkeen täkit ja tyynyt Ratinaan itsepalvelupesulaan.  Jos totta puhutaan sain autokyydin, mutta palasin kotiin kävellen ja puhtaita petivaatteita kantaen. 

Kolonoskopia oli normaali.  

Kuva on Uittotunnelin kahvilasta (kävin siellä tänään). Uittotunnelin kahvila ei sijaitse enää Uittotunnelin päässä vaan Santalahdessa. 

torstai 23. heinäkuuta 2026

Venäläinen kyykkyohjelma


Teksti sisältää mainoksen.

Kävin tänään Nääshallilla. On olemassa sellaisia kehonrakennusliikkeitä kuin venäläinen kyykkyohjelma, venäläinen kierto ja turkkilainen ylösnousu kahdella kahvakuulalla. Googlasin venäläisen kierron ja sitä olen tietämättäni tehnytkin. Olisi vaikea kuvitella ranskalaista tai ruotsalaista kyykkyohjelmaa. Ranskalaisista ja ruotsalaisista puuttuu joku kuvitteellinen karskiusefekti, joka saa lihakset turpoamaan. Edit. On olemassa ranskalainen punnerrus!

Eräs nainen sanoi Mältinrannassa, että hänen ohitseen ui kaskelotti. Epäilin, ettei niitä tavata Näsijärvessä. Huojennuksekseni luin, että tämä maailman suurimpiin kuuluva hammasvalas asustaa vain merissä. Jotkuthan pitävät Näsijärveä melkein merenä. Uroskaskelotti saattaa kasvaa kunnioitettavaan kuudentoista metrin pituuteen.  Saattaisin säikähtää, jos sellainen hipaisisi kylkeäni ohittaessaan minua. 

Olen seurannut Instassa kahta tyyppiä, jotka pyöräilevät Saharan autiomaassa, jossa näyttää kulkevan asfalttitie. Siellä keskellä hiekka-aavikkoa lojuu valtavat määrät muoviroskaa. On siellä hiekan keskellä harvakseltaan huoltoasemiakin, kauppoja ja jonkinlaisia ravintoloita. Pyöräilijöiden välipaloja maustaa hiekka, joka tunkeutuu kaikkialle.  

Onko yhtään maailman kolkkaa, jossa ei olisi muoviroskaa?

Jos pidätte blogistani, saatatte pitää kirjoistanikin: Lääketieteen sanakirja (tämä on romaani, ei tietokirja, Lind&Co 2026), Kuura ja karkaileva isomummo (ainoa lastenkirjani, Karisto 2023), Ei saa elvyttää (Karisto 2020) ja Ei saa mennä ulos saunaiholla (Karisto 2016). Kuunnelkaa lukuaikapalveluista tai lukekaa ihan kirjoina!