Rakkaudesta sähköön ilman puhetta

Tampereen teatteri myi alennuslippuja näytelmään Rakkaudesta sähköön ja minä tietysti sorruin tarjoukseen, vaikka olin juuri pari päivää aiemmin käynyt teatterissa. 

Rakkaudesta sähköön oli lähes sanatonta teatteria, tosin kuulimme esityksessä Tanjalotta Räikän laulua. Räikällä oli mahtavan yliampuva esiintymisasu, peruukki ja meikki.  

Rakkaudesta sähköön -näytelmän päähenkilöä esittävä Marc Gassot ei sanonut sanaakaan. Olen aiemmin nähnyt hänen esityksensä Tampereen teatterikesässä, eikä siinäkään näytelmässä ollut vuorosanoja. Luulin, ettei hän puhu suomea ja on siksi päätynyt klovneriaan ja mimiikkaan, mutta loppukiitoksissa hän puhui täydellistä suomen kieltä. Wikipediassa kerrotaan, että hän on syntynyt Kuopiossa! Hänen ensimmäinen kielensä ei kuitenkaan ollut savon murre vaan ranska. 

Rakastin Marc Gassot'n epätoivoista yritystä päästä sisälle (omaan tai jonkun toisen) asuntoon. Ehkä se oli oma, sillä hän kaiveli ensin pitkään taskujaan, etsi ilmeisesti avaimiaan. Pystyin samaistumaan viinapullon avaamisen vaikeuteen, vaikka minulla sen viinapullon tilalla on hillo- tai oliivipurkki tai korkeintaan viinipullo. Näytelmässä käytettiin luovasti juoksumattoa ja harrastettiin pesäpalloa. Pidin mustasta huumorista. Näytelmän mies yritti tehdä sen epätoivoisen lopulliseen ratkaisun. Miksi muuten käytin tässä itsemurhan tilalla kiertoilmaisua?  

Näytelmässä osallistutettiin muutamia katsojia, varsinkin eturivissä istuvaa miestä. Sitten poimittiin katsomosta pari tyyppiä lyömään palloa pesäpallomailalla. Sellaiseen tilanteeseen joutuminen olisi ollut noloa, sillä en osu palloon. 

Esityksen oli ohjannut klovni Aitor Basauri brittiläisestä Spymonkey-teatterista. 

Olin tällä kertaa tyytyväinen siihen, että vaihdoin sohvamakoilun kulttuurielämykseen. 

Kuva: Tampereen teatteri, Mitro Härkönen 

Lokki ja villalanka

 

Pohdin usein, mistä ideat näytelmien esityksiin tulevat. Pääasiassa ohjaajalta luulisin. Anton Tšehovin Lokissa (Tampereen teatteri, Frenckell, vierailunäytös) Nina antaa rakastamalleen Trigorinille riipuksen, joka on pätkä vaaleansinistä villalankaa. Lanka on solmittu rinkulaksi. Me katsojat uskottelimme itsellemme, että se oli koru. Teatterilavan katosta roikkuu epämääräinen pumpulimöykky, jossa saattoi nähdä flyygelin muotoisen pilven ja näkikin, kun se meille sanottiin.

Lokki on alunperin ollut komedia, mutta kovin surullinen komedia. Nyt sitä komediallista puolta haluttiin korostaa. Ella Mettänen ja Eero Ojala ovat esittäneet Lokkia yli kymmenen vuotta eri puolilla Suomea. Ensi-ilta oli aikoinaan teatteri Jurkassa. Näytelmän on ohjannut Henri Tuulasjärvi.

Nyt joku Tšehovin näytelmän nähnyt ihmettelee, miten näyttelijöitä voi olla vain kaksi, sillä näytelmässä on useampia henkilöitä. Se onnistuu siten, että näyttämöllä on maisemataulu, joka kuvaa järveä ja soutuveneitä sen rannalla, ja näyttelijät kyykistyvät maalauksen taakse ja muuttuvat toisiksi henkilöiksi. Konstantin näyttää heinänuhasta kärsivältä ja Dorn nostaa kävellessään jalkojaan korkealle jne. Molemmat näyttelijät esiintyvät koko näytelmän ajan samoissa yksinkertaisissa mustissa vaatteissa. 

Lavastus koostuu maalauksen lisäksi parista tuolista, pöydästä ja hymypoikapatsaasta.

Näyttelmässä Nina rakastaa ensin aloittelevaa kirjailijaa Konstantinia, kunnes kuuluisa kirjailija Trigorin ilmestyy maisemiin  ja Nina tietysti rakastuu häneen. Konstantinin äiti (näyttelijä) rakastaa Trigorinia. Nina taas on wannabe -näyttelijä. 

Lokissa puhutaan paljon kirjailijuudesta, muistelen, että Trigorin sanoo kirjailijan ammatin olevan sietämistä, eikä kuuluisuutta. Trigorin nauttii enemmän kalastamisesta kuin kirjoittamisesta.

Näytelmän henkilöt ovat itsekkyydessään ihan nykyihmisten veroisia. Lokissa on se klassinen juttu, että jos näytät näytelmän alussa aseen, jossain vaiheessa sitä tulee käyttää. 

Lokki on symboli, en tiedä symboloiko se vapautta ja mitä kuollut lokki symboloi.  Ehkä se symboloi tunkkaista itsekkyyttä.

Ella Mettänen ja Eero Ojala ovat käsittämättömän taitavia. Kiitos!

Kuva on kähvelletty netistä, ei saisi, en löytänyt näytelmän mediakuvia. Kuvaajan nimeä en tiedä.  

 

Kolossaalinen kukkakimppu

Elän romaanin julkaisun jälkeistä itsekeskeisyyden täyttämää aikaa. Minä, kirja, minä, kirja.  

Sain Lääketieteen sanakirjan julkaisupäivänä Lind & Co:n väeltä kolossaalisen kukkakimpun, josta tuli tosi hyvä mieli. En ole koskaan aiemmin saanut kustantamolta kukkalähetystä. 

Editointivaihde on jäänyt pahasti päälle. Kumpi on pahempi, editoiti- vai juomaputki? Ehkä on kuitenkin parempi kärsiä editoinnista kuin alkoholismista. Yritin lukea runoja, mutta päädyin poistamaan niistä sanoja, jotka olivat mielestäni turhia.

Luen Elli Salon kehuttua esikoisromaania Keräilijät, jossa pyöritään syrjäisellä kainuulaisella leirintäalueella.  Siinä Ljudmila huutaa kasvimaalla "Hahaa!" ja nostaa ensimmäisen kypsän perunan ilmaan. Olisipa helppoa, jos perunat kypsyisivät mullassa, eikä niitä tarvitsisi keittää. 

Nyt alan epäröidä, kutsutaanko niitä nostovalmiita perunoita kypsiksi. Pidän Salon romaanista, tykkäsin hänen Muistopäivä -näytelmästäänkin. 

Kävin Pyynikillä kävelemässä ja Pyhäjärvestä oli lähtenyt jäät. Jääpalat kalisivat ja kolisivat rantavedessä toisiaan vasten. 

Pulahdin eilen koskeen uimaan. Pulahtaminen taitaa olla väärä sana, sillä vesi ei ulottunut edes vyötäröön saakka. Veden lämpötila oli noussut 1.7 asteeseen. Mittari oli pitkään vedenpinnan yläpuolella, emmekä voineet keskustella veden lämpötilasta. Veden lämpötilan eksaktin arvon puuttuminen laimensi uintikokemusta.

 

Äänikirjaa pukkaa

Lääketieteen sanakirjan julkaisuun liittyvät postaukset jatkuvat. Voit jättää lukematta, jos kyllästyttää. Blogin lukeminen on muutenkin melko vapaaehtoista toimintaa.

Äänikirja julkaistiin tänään. Heräsin viime yönä  kolmelta ja kuuntelin romaanini ensimmäisen luvun ja pätkän toista lukua. Otin ihan tätä tarkoitusta varten Storytelin. Romaanin lukee Kaija Pakarinen. 

Kuuntelun jälkeen en meinannut saada unta. Kun vihdoin nukahdin, näin unen, jossa kampaajani lopetti hiusteni leikkaamisen kesken kaiken. Hän sanoi, ettei voi saksia kuontaloani enää, sillä se on kiellettyä. Hiukseni jäivät puolitekoisiksi. Ikään kuin kampaajani olisi ammattiautoilija, jolla on lakimääräiset tauot. Toisaalta kyllä kampaajatkin ansaitsevat taukonsa, terävien saksien kanssa heiluva väsynyt kampaaja voi olla vaarallinen. 

Olen voivotellut romaaniani somessa ja saanut useamman palautteen, että pitäisi kehua itseään ja teostaan. No ei se huonokaan ole (savolainen kehu). 

Kustantamo sanoi sitä valloittavaksi, lempeäksi ja viisaaksi.  Kiitos Lind & Co!

 

Sisäinen kiroilija

Kirjat tuotiin keskiviikkona. Sitä ennen ne ehtivät käydä kertaalleen täällä Tampereella ja siinä välissä Helsingissä. 

Jännä, miten sitä odottaa päivää, jolloin saa romaanin käsiinsä, eikä se sitten tunnu oikein miltään, korkeintaan vähän häpeälliseltä. Kuljetuslaatikko oli hieman vahingoittunut ja parin kirjan kansi lievästi tärveltynyt, mutta sehän sopi tunnelmaani erinomaisesti. 

Pelottaa, sillä Lääketieteen sanakirjaa eivät ole lukeneet kokonaan muut kuin minä ja kustannustoimittaja, kustantamon väki ja tietysti ne muiden kustantamojen työntekijät, jotka ovat aiemmin sen hylänneet. Voi olla, että he ovat vilkaisseet muutamaa ensimmäistä sivua ja ajatelleet, että v-ttu mitä paskaa. Anteeksi kiroiluni, en oikeastaan kiroile koskaan ääneen tai korkeintaan silloin kun olen yksin ja lyön varpaani kynnykseen. Olen sisäinen kiroilija, ihan kuin romaanihenkilöni Hilppa.

Mieleni tekisi julistaa joka paikassa, että en ole kuitenkaan romaanin Hilppa. Nyt sitten joku ajattelee, että minun täytyy olla Hilppa, sillä vakuuttelen, etten ole. Olen Hilppa, Helmi, Usva, Ville, Armi ja Hannu. Olen jopa Hynylä.  

Maanantaina tulee äänikirja, jonka lukee Kaija Pakarinen. Tai luultavammin hän on jo lukenut sen. Lisään hänet tuohon lukijoiden listaan. 

Paperikirjaa on tilattu muutamaan kirjastoon ja varauksiakin näyttää olevan. Rakkaaseen omaan Piki-kirjastooni sitä ei ole ainakaan vielä tilattu, vaikka poikani laati hankitaehdotuksen. Tuntui, ettei itse voi sellaista tehdä.  Rakastan kirjastoja ja siksi haluaisin Lääketieteen sanakirjan jokaiseen niistä.

Kuten huomaatte kärsin työn valmistumiseen liittyvästä pahanlaatuisesta  tyhjyydestä, häpeästä ja alakulosta.  

Lääketieteen sanakirjan matka

Olen huvittuneena seurannut romaanini tekijänkappaleiden reissua (lue alhaalta ylöspäin):

11.03.2026 7:54	Matkalla Tuontiskannaus Helsinki, Finland
10.03.2026 20:15	Saapunut toimipaikkaan Helsinki, Finland
10.03.2026 18:00	Lähtenyt toimipaikasta Tampere, Finland
10.03.2026 17:00	Käsittelyssä UPS:n toimipaikassa Tampere, Finland
09.03.2026 13:13	Käsittelyssä UPS:n toimipaikassa Tampere, Finland
09.03.2026 11:30	Käsittelyssä UPS:n toimipaikassa Tampere, Finland
09.03.2026 11:00	Saapunut toimipaikkaan Tampere, Finland
09.03.2026 9:23	Paketti siirretään määränpääkaupungin UPS:n toimipaikkaan. Helsinki, Finland
09.03.2026 9:23	Paketti siirretään määränpääkaupungin UPS:n toimipaikkaan. Tampere, Finland
09.03.2026 9:00	Lähtenyt toimipaikasta Helsinki, Finland
09.03.2026 5:08	Tuontiskannaus Helsinki, Finland
09.03.2026 1:00	Saapunut toimipaikkaan Helsinki, Finland
06.03.2026 23:55	Lähtenyt toimipaikasta Glostrup, Denmark
05.03.2026 16:30	Saapunut toimipaikkaan Glostrup, Denmark
05.03.2026 7:45	Lähtenyt toimipaikasta Langenhagen, Germany
04.03.2026 22:57	Saapunut toimipaikkaan Langenhagen, Germany
04.03.2026 19:08	Lähtenyt toimipaikasta Eichenzell, Germany
04.03.2026 18:08	Pakettisi on meillä Saapunut toimipaikkaan Eichenzell, Germany
04.03.2026 16:00	Rahtikirja luotu Lähettäjä on laatinut rahtikirjan, UPS ei ole vielä vastaanottanut pakettia. Germany

Paketti on matkustanut takaisin Helsinkiin. Ensin tuli ilmoitus, että saan kirjat maanantaina 9.3, myöhemmässä ilmoituksessa saapumispäivä  siirtyi seuraavan viikon maanantaille, tämänaamuisessa sähköpostissa  paketin mainittiin saapuvankin jo tänään. Eiköhän saapumispäivä vielä muutu.  Seuraan jännityksellä.