Mekkoni menee illallisille

 

Nääshallilla käy mies, joka pukeutuu treenatessaan paitaan, jossa lukee Rahola. Viimeksi Rahola-mies kaiveli nenäänsä treenin aikana. Myöhemmin hän otti käsipaperin, roikotti sitä kymmenen sentin päässä nenästään, painoi toisen sieraimen sormellaan tukkoon ja puhalsi toisen läpi useaan kertaan. Ei tullut mieleen mennä huomauttamaan asiasta. 

Kirjoittaa uskallan, sillä epäilen, ettei Rahola-mies lue blogiani. 

Eurokankaassa saa leikkautettua pyjamahousutyyppiset housut kymmenen euron hintaan. Kangas on hankittava kyseisestä liikkeestä. Ostin hyvin ohutta punaista samettia ja ompelin itselleni housut. Viimeiset siksakit vetäisin tänä aamuna klo 7.30. Naapurit varmasti ilahtuivat. Kävin uusissa housuissani lounaalla. 

Eräs kirjailija lainaa mekkoani WSOY:n säätiön kirjalijaillallisille. Melkein kuin itse pääsisin valkoliinaisen pöydän ääreen keskustelemaan henkeviä. 

Heli Laaksonen on ilmoittanut, ettei hän osallistu Helsingin kirjamessuille (syyksi hän mainitsee sen, ettei kirjailijoille makseta esiintymisestä, joka on ihan hyvä syy sekin). Minäkin ilmoitan, etten osallistu tänä vuonna kirjamessuille (minua ei ole kutsuttu esiintymään missään).   Saatatte aavistaa minussa pientä kateutta ja katkeruutta. Tässä kohtaa kuuluu sanoa, ettei se ole minulta pois, vaikka siltä ihan pikkuisen tuntuisikin.  

Aloita keskeltä

Uusimmassa Parnassossa  kirjotetaan performatiivisesta lukemisesta. Tarkoitukseen sopivat vaikeatajuiset klassikkokirjat. Lukeminen tapahtuu niin, että kaikki varmasti näkevät. Ehkä Parnassoakin voisi lukea performatiivisesti. 

Suomessa järjestettiin ensimmäiset performatiivisen lukemisen SM -kisat huhtikuussa. Ne pidettiin Rosebud -kirjakaupan syrjäyttäneessä ruotsalaisessa Rusta-halpakaupassa. Kilpailun voitti Miki Liukkoseksi pukeutunut Oxi Koskelainen, joka luki Miki Liukkosen romaania Elämä: Esipuhe. Olisiko oikea Liukkonen lukenut tilaisuudessa omaa romaaniaan? Ehkä hänen käsissään olisi ollut joku David Foster Wallacen romaani.

Kanadalainen Anne Carson sai kirjallisuuden Nobelin. Kuulin somessa lyhyen pätkän hänen vanhaa haastatteluaan, jossa häneltä kysyttiin, mitä tämän vuoden kirjaa hän suosittelisi. Hän vastasi, ettei lue uusia kirjoja vaan 500 vuotta eKr. kirjoitettuja teoksia. Häneltä kysyttiin myös, mikä on tärkein kirjoitusneuvo, jonka hän on saanut. Carson sanoi, ettei tarvitse kenenkään neuvoja. Kun häneltä kysyttiin minkä neuvon hän antaisi kirjoittajille, hän kehotti aloittamaan keskeltä.  Ryhdyin pohtimaan, että mitä hän tarkoitti. Aloitan nimittäin aina alusta ja etenen loppua kohti sivuilleni vilkuilematta. 

En ole lukenut Carsonin kirjoja. Onhan valinta hieno asia pienen Poesia-kustantamon kannalta. 

Naputtelen tätä Cafe Metsossa ja äsken eräs kirjailija kävi juttelemassa. Pahoitteli, jos häiritsi.  Arveli, että kirjoitin juuri maailmankirjallisuutta (vitsi, vitsi).  Hän tietää hyvin minkälaisia juttuja kirjoitan. 

Jos näen jonkun lukevan kirjaa, minua kiinnostaa, mitä hän lukee. Harvoin enää näkee julkilukemista.  Minulle on yhdentekevää, mitä ihminen puhelimellaan tekee.  

Kuva on otettu Finlaysonin palatsin pihalta. 

Italian presidentti

Olin kivoilla synttäreillä. Oli ruokaa, juomaa, mukavia ihmisiä ja bändi. 

Pidettiin puuduttavia puheita. Pöydässämme mietittiin, että miten synttäripuheet eroavat hautajaispuheista. Eivät juuri mitenkään. Puheiden viisasta ja lempeää olentoa ei ole olemassakaan, sillä kukaan ei voi olla täydellinen.  

Youtubessa on julkaistu Pirkkalaiskirjailijoiden lyhyitä puheenvuoroja otsikolla Kirjailijavartti. Minun vuoroni on muistaakseni 24.10. En muista, mitä tuli sanottua, sillä videoinnista on jo aikaa. Stressaa. Ei niitä tosin kukaan katso. 

Jostain syystä puhujat näyttävät videoilla siltä kuin heidän hemoglobiininsa olisi neljänkymmenen kieppeissä. Kalmankalpeilta. 

Näin eilen Paolo Sorrentinon elokuvan La Grazia (tarkoittaa suomeksi armoa). Elokuva kertoo kuvitteellisesta Italian presidentistä Mariano de Santiksesta, jota näyttelee loistava Toni Servillo. Presidentillä on puoli vuotta kautta jäljellä ja hänen pitäisi päättää allekirjoittaako hän eutanasialain sekä ratkaista pari armahdusanomusta. 

De Santis kaipaa kuollutta vaimoaan, eikä ole päässyt irti siitä, että vaimo petti häntä neljäkymmentä vuotta sitten. Presidentti käy tyttäreltään salaa tupakalla (toinen keuhko on jo poistettu, ehkä syövän takia). 

Pidän yllätyksistä, mutta vain elokuvissa. La Craziassa musiikki yllättää. Ja välillä presidentti leijuu painottomassa tilassa avaruusasemalla. Tykkään siitäkin, että paavi on musta mies. 

La Grazia on hieno elokuva vanhenemisesta ja vallasta. Elokuvassa on erikoinen kohtaus, jossa iäkäs Portugalin presidentti joutuu hirmumyrskyn riepottelemaksi tullessaan tapaamaan Mariano de Santasta.  Tuuli repii punaista mattoa, sataa vettä ja rakeita. Turvamiehen sateenvarjo kääntyy nurin.

Mietin,  kuka onkaan Italian presidentti (hänen nimensä on Sergio Mattarella). Tuntuu, etten ole koskaan kuullutkaan hänestä.  

 

Ällöttävä koiranpentu

Istuin Metso-kirjaston kahvilassa juomassa teetä ja kirjoittamassa tai teeskentelemässä itselleni, että saan muka jotain aikaiseksi. Kirjoittelen usein Cafe Metsossa, oikeastaan useammin kuin kirjaston hiljaisissa tiloissa.  Tarkkailen asiakastilannetta ja kun pöydät alkavat täyttyä, lähden pois. 

Iäkäs nainen istui viereisessä pöydässä kahvikuppinsa kanssa, kunnes ponkaisi pystyyn ja hävisi jonnekin. Hän oli unohtanut rollaattorinsa tai rollinsa, kuten hän apuvälinettä nimitti, kirjaston lukusaliin. Naisen ystävätär istui samaan pöytään ja kertoi unohtavansa keppinsä milloin mihinkin. Minäkin olen hukannut lukuisia sateenvarjoja. Toivottavasti en tule lähivuosina tarvitsemaan apuvälineitä.

Kaupunki kilpailutti kirjaston kahvilapalvelut ja kilpailutuksen voitti kansainvälinen pörssiyhtiö.  Yli 10 000 ihmistä on allekirjoittanut adressin nykyisen yrittäjän puolesta. Juttelin kahvilan pomon kanssa tilanteesta ja minua alkoi itkettää. Minä kun en itkenyt edes äitini hautajaisissa. 

Kävin eilen G Livelabissa kuuntelemassa yhdysvaltalaista laulajaa Becca Stevensiä ja UMOa. Stevens lauloi säveltämiään ja sanoittamiaan biisejä ja soitti akustista ja sähkökitaraa sekä ukulelea. UMO on melko suuri kokoonpano, jossa soittaa mustiin pukuihin pukeutuneita ilmeettömiä miehiä. Ei yhtään naismuusikkoa. Tykkäsin kyllä keikasta. 

Vieressäni istui mies, joka oli kuullut solistin laulavan Snarky Puppy -nimisen bändin kanssa. Mies oli bändin fani ja hänellä oli Snarky Puppy -paita yllään. Bändin nimi on suomeksi Ällöttävä (koiran)pentu (korjatkaa, jos teillä on parempaa tietoa asiasta).  Ällöttävä koiranpentu soittaa jatsia. 

Kävin G Livelabin vessassa ja eräs mies kuiskasi minulle "Tämä on miesten vessa". Ei muuten ollut, sillä siellä on yhteinen vessa miehille ja naisille. Vessaan kuuluu erillinen pisuaaripuoli, joka oli tällä kertaa suljettu. Miehetkin pääsivät jonottamaan. 

Istuin eturivissä ja pelkäsin kuuloni puolesta. Kävin ostamassa narikasta korvatulpat kahdella eurolla.  

Toisinaan tekee hyvää poistua omasta kodistaan.

Vasemmalla kädellä

Sara Hildenillä on esillä newyorkilaisen  Martha Diamondin (1944-2023) maalauksia. Taiteilija taisi asua koko ikänsä New Yorkin Boweryllä (Bowery on katu Manhattanilla, jos joku ei sitä tiedä). Monet maalaukset kuvaavat pilvenpiirtäjiä. Kookkaat työt ovat värikkäitä, ja maalauksissa voi nähdä liikettä, vaikka pilvenpiirtäjät törröttävät paikoillaan. 

Opin näyttelystä, että oikeakätinen Diamond suti öljyväriä kankaalle vasemmalla kädellään. Minunkin pitäisi kirjoittaa "vasemmalla kädellä", pitäisi uskaltaa epäonnistua. Olen usein onnistunut epäonnistumaan, vaikka pelkään epäonnistumista. Pitäisi lopettaa pelkääminen. Miten se tapahtuu?

Tilasin tapetit olohuoneen seiniä varten. Nyt jännittää. Ehkä olohuoneesta tulee kamala. Tapeteissa on eläinten kuvia. Entä jos menen yöllä olohuoneeseen ja pelästyn pupuja, kettuja ja hirviä. Tapetti ei eläinhahmoista huolimatta näytä lastenhuoneen tapetilta. On tapetissa puitakin. 

Luin Hesarista tuholaistorjujasta, joka toimii välillä lutikkasyöttinä. Nyt toimittaja vietti yön lutikoita houkuttelemassa. Lutikkasyötti nukkuu metallijalkaisesta askeettisessa sängyssä, jonka jalat seisovat kupeissa, joista lutikka ei pääse etenemään syötin kimppuun vaan jää kuppiin. Jos ansoihin ryömii lutikoita, voidaan päätellä, että torjuntatoimia on jatkettava. Ihmissyötti nukkuu makuupussissa, joka ei saa roikkua lattialla. Myöskään latauksessa olevaa puhelinta ei saa ottaa sänkyyn. 

Tuholaistorjuja sanoi, että luteeseen pitää suhtautua kuin hyttyseen, molemmat hyönteiset tarvitsevat veriateriansa. Pyydän anteeksi kauhunsekaista suhtautumistani luteisiin, vaikka hyttyset jotenkin hyväksyn. 

Isäni lapsuudessa perhe lähti talvipakkasella sukulaisreissulle ja talo jätettiin kylmilleen, jolloin epätoivotut eläinasukkaat kuolivat. Sitä voisi kutsua ekologiseksi tuholaistorjunnaksi.

Homeinen leipä ei paahtamalla parane

Moni tuntuu remontoivan kotiaan väsymättömästi. Vanhemmillani oli aikoinaan jatkuvasti joku kodinvaihtoprojekti tai pieni pintaremontti meneillään, jolleivat sitten rakentaneet uutta taloa tai mökkiä. 

Olen suunnitellut kylppäriremonttia monta vuotta ja suunnittelen edelleen. Taloon tulee lähivuosina putkiremontti, joten ehkä asialla ei ole kiirettä. Sen sijaan keksin, että olohuoneen voisi tapetoida. 

Kävin tapettikaupassa ja kannoin kotiini tapettimalleja, joita sovittelin seinälleni. Tapetit olivat somia, mutta taulut eivät oikein sovi kirjavalle taustalle. 

Kokeilin tapetin valintaan tekoälyä ja jälkeenpäin koin huonoa omatuntoa. AI kuluttaa suuret määrät energiaa ja pahentaa ilmastonmuutosta, vie työt ja tappaa luovuuden. Rakennetaan digikeskuksia ja kaadetaan metsää energiasyöppöjen laitosten alta.

Tavallaan tekoäyly toimi tässä tapettihommassa, mutta kun katsoin kuvia tarkemmin, se oli siirrellyt huonekalujani, siivonnut sohvapöydältä villapaitaneulomuksen, lisännyt pöydälle maljakon kukkineen ja palavan kynttilän. Se oli heitellyt sohvalle uusia tyynyjä ja kolmen euron kirppislöytöviltti oli vaihtunut shaaliin. Tekoäly oli tuunannut taulujani: lehtipuusta oli tullut kuusi (maalaus oli myös kaventunut ja siitä oli hävinnyt kaksi lintua), Kirsi Neuvosen grafiikanlehden alaston naishahmo oli liuennut näkymättömiin ja uusiakin tauluja tekoäly oli tehnyt. 

N kommentoi, että tekoälykuvat ovat aina kusenkeltaisia. Ainakin toistaiseksi tekoälykuvat erottaa aidoista.

Pelottavaa joka tapauksessa. 

Kuulin eilen uuden sanonnan: Homeinen leipä ei paahtamalla parane.  Aion ottaa sanonnan arkikäyttööni.

Kuva on luotu tekoälyllä, teksti on omaani, eikä siihen ole paljon älyä tarvittu.