Kolossaalinen kukkakimppu

Elän romaanin julkaisun jälkeistä itsekeskeisyyden täyttämää aikaa. Minä, kirja, minä, kirja.  

Sain Lääketieteen sanakirjan julkaisupäivänä Lind & Co:n väeltä kolossaalisen kukkakimpun, josta tuli tosi hyvä mieli. En ole koskaan aiemmin saanut kustantamolta kukkalähetystä. 

Editointivaihde on jäänyt pahasti päälle. Kumpi on pahempi, editoiti- vai juomaputki? Ehkä on kuitenkin parempi kärsiä editoinnista kuin alkoholismista. Yritin lukea runoja, mutta päädyin poistamaan niistä sanoja, jotka olivat mielestäni turhia.

Luen Elli Salon kehuttua esikoisromaania Keräilijät, jossa pyöritään syrjäisellä kainuulaisella leirintäalueella.  Siinä Ljudmila huutaa kasvimaalla "Hahaa!" ja nostaa ensimmäisen kypsän perunan ilmaan. Olisipa helppoa, jos perunat kypsyisivät mullassa, eikä niitä tarvitsisi keittää. 

Nyt alan epäröidä, kutsutaanko niitä nostovalmiita perunoita kypsiksi. Pidän Salon romaanista, tykkäsin hänen Muistopäivä -näytelmästäänkin. 

Kävin Pyynikillä kävelemässä ja Pyhäjärvestä oli lähtenyt jäät. Jääpalat kalisivat ja kolisivat rantavedessä toisiaan vasten. 

Pulahdin eilen koskeen uimaan. Pulahtaminen taitaa olla väärä sana, sillä vesi ei ulottunut edes vyötäröön saakka. Veden lämpötila oli noussut 1.7 asteeseen. Mittari oli pitkään vedenpinnan yläpuolella, emmekä voineet keskustella veden lämpötilasta. Veden lämpötilan eksaktin arvon puuttuminen laimensi uintikokemusta.

 

Äänikirjaa pukkaa

Lääketieteen sanakirjan julkaisuun liittyvät postaukset jatkuvat. Voit jättää lukematta, jos kyllästyttää. Blogin lukeminen on muutenkin melko vapaaehtoista toimintaa.

Äänikirja julkaistiin tänään. Heräsin viime yönä  kolmelta ja kuuntelin romaanini ensimmäisen luvun ja pätkän toista lukua. Otin ihan tätä tarkoitusta varten Storytelin. Romaanin lukee Kaija Pakarinen. 

Kuuntelun jälkeen en meinannut saada unta. Kun vihdoin nukahdin, näin unen, jossa kampaajani lopetti hiusteni leikkaamisen kesken kaiken. Hän sanoi, ettei voi saksia kuontaloani enää, sillä se on kiellettyä. Hiukseni jäivät puolitekoisiksi. Ikään kuin kampaajani olisi ammattiautoilija, jolla on lakimääräiset tauot. Toisaalta kyllä kampaajatkin ansaitsevat taukonsa, terävien saksien kanssa heiluva väsynyt kampaaja voi olla vaarallinen. 

Olen voivotellut romaaniani somessa ja saanut useamman palautteen, että pitäisi kehua itseään ja teostaan. No ei se huonokaan ole (savolainen kehu). 

Kustantamo sanoi sitä valloittavaksi, lempeäksi ja viisaaksi.  Kiitos Lind & Co!

 

Sisäinen kiroilija

Kirjat tuotiin keskiviikkona. Sitä ennen ne ehtivät käydä kertaalleen täällä Tampereella ja siinä välissä Helsingissä. 

Jännä, miten sitä odottaa päivää, jolloin saa romaanin käsiinsä, eikä se sitten tunnu oikein miltään, korkeintaan vähän häpeälliseltä. Kuljetuslaatikko oli hieman vahingoittunut ja parin kirjan kansi lievästi tärveltynyt, mutta sehän sopi tunnelmaani erinomaisesti. 

Pelottaa, sillä Lääketieteen sanakirjaa eivät ole lukeneet kokonaan muut kuin minä ja kustannustoimittaja, kustantamon väki ja tietysti ne muiden kustantamojen työntekijät, jotka ovat aiemmin sen hylänneet. Voi olla, että he ovat vilkaisseet muutamaa ensimmäistä sivua ja ajatelleet, että v-ttu mitä paskaa. Anteeksi kiroiluni, en oikeastaan kiroile koskaan ääneen tai korkeintaan silloin kun olen yksin ja lyön varpaani kynnykseen. Olen sisäinen kiroilija, ihan kuin romaanihenkilöni Hilppa.

Mieleni tekisi julistaa joka paikassa, että en ole kuitenkaan romaanin Hilppa. Nyt sitten joku ajattelee, että minun täytyy olla Hilppa, sillä vakuuttelen, etten ole. Olen Hilppa, Helmi, Usva, Ville, Armi ja Hannu. Olen jopa Hynylä.  

Maanantaina tulee äänikirja, jonka lukee Kaija Pakarinen. Tai luultavammin hän on jo lukenut sen. Lisään hänet tuohon lukijoiden listaan. 

Paperikirjaa on tilattu muutamaan kirjastoon ja varauksiakin näyttää olevan. Rakkaaseen omaan Piki-kirjastooni sitä ei ole ainakaan vielä tilattu, vaikka poikani laati hankitaehdotuksen. Tuntui, ettei itse voi sellaista tehdä.  Rakastan kirjastoja ja siksi haluaisin Lääketieteen sanakirjan jokaiseen niistä.

Kuten huomaatte kärsin työn valmistumiseen liittyvästä pahanlaatuisesta  tyhjyydestä, häpeästä ja alakulosta.  

Lääketieteen sanakirjan matka

Olen huvittuneena seurannut romaanini tekijänkappaleiden reissua (lue alhaalta ylöspäin):

11.03.2026 7:54	Matkalla Tuontiskannaus Helsinki, Finland
10.03.2026 20:15	Saapunut toimipaikkaan Helsinki, Finland
10.03.2026 18:00	Lähtenyt toimipaikasta Tampere, Finland
10.03.2026 17:00	Käsittelyssä UPS:n toimipaikassa Tampere, Finland
09.03.2026 13:13	Käsittelyssä UPS:n toimipaikassa Tampere, Finland
09.03.2026 11:30	Käsittelyssä UPS:n toimipaikassa Tampere, Finland
09.03.2026 11:00	Saapunut toimipaikkaan Tampere, Finland
09.03.2026 9:23	Paketti siirretään määränpääkaupungin UPS:n toimipaikkaan. Helsinki, Finland
09.03.2026 9:23	Paketti siirretään määränpääkaupungin UPS:n toimipaikkaan. Tampere, Finland
09.03.2026 9:00	Lähtenyt toimipaikasta Helsinki, Finland
09.03.2026 5:08	Tuontiskannaus Helsinki, Finland
09.03.2026 1:00	Saapunut toimipaikkaan Helsinki, Finland
06.03.2026 23:55	Lähtenyt toimipaikasta Glostrup, Denmark
05.03.2026 16:30	Saapunut toimipaikkaan Glostrup, Denmark
05.03.2026 7:45	Lähtenyt toimipaikasta Langenhagen, Germany
04.03.2026 22:57	Saapunut toimipaikkaan Langenhagen, Germany
04.03.2026 19:08	Lähtenyt toimipaikasta Eichenzell, Germany
04.03.2026 18:08	Pakettisi on meillä Saapunut toimipaikkaan Eichenzell, Germany
04.03.2026 16:00	Rahtikirja luotu Lähettäjä on laatinut rahtikirjan, UPS ei ole vielä vastaanottanut pakettia. Germany

Paketti on matkustanut takaisin Helsinkiin. Ensin tuli ilmoitus, että saan kirjat maanantaina 9.3, myöhemmässä ilmoituksessa saapumispäivä  siirtyi seuraavan viikon maanantaille, tämänaamuisessa sähköpostissa  paketin mainittiin saapuvankin jo tänään. Eiköhän saapumispäivä vielä muutu.  Seuraan jännityksellä.  

Punnitsemattomia ajatuksia

Filkkarit ovat ohitse (virallisesti Tampere Film Festival). Palkituissa elokuvissa oli paljon surullisia aiheita raakuista Palestiinaan ja Altajoen patoamisesta kinkkisiin perhesuhteisiin. 

Kaiken kaikkiaan hieno festivaali, tykkään kovasti siitä ihmisten parveilusta elokuvateatterin tiloissa. Pidän myös siitä, ettei koskaan voi olla ihan varma, mitä seuraavaksi tulee näkemään. Nautin myös hienoista elokuvista. Toisaalta jos elokuva on paska, tietää että kärsimystä kestää korkeintaan parikymmentä minuuttia.

Miksi elokuvissa näytetään niin usein suihkussa seisovaa naista (miestä harvemmin)? Nainen seisoo veden alla, muttei pese hiuksiaan tai peseydy muutenkaan. Hän ei käytä saippuaa, suihkuvaahtoa tai shampoota. 

Minulla on uusi harrastus. Lähi-Lidlissäni myydään usein vihanneksia valmiissa pakkauksissa, joiden päällä lukee tuotteen paino. Vihanneshyllyn viereen on sijoitettu vaaka ja niinpä olen ryhtynyt punnitsemaan pakattuja elintarvikkeita. Niiden paino on aina vähän suurempi kuin pakkauksen päällä ilmoitetaan. 

Ostan kalliita tomaatteja, joiden painoksi on merkitty 300 g, mutta paino voi vaihdella 310-380 g.  Olen saamassa hieman originellin maineen. 

Filkkarit ja ilkeät vanhat naiset

Nyt on filkkariaika eli Tampereella järjestetään Tampere Film Festival -tapahtuma. Lyhytelokuvat kilpailevat kansallisessa ja kansallisessa sarjassa ja festivaalien ohjelmaan kuuluu erilaisia teemanäytöksiä. 

Näin eilen Ulla Heikkilän retrospektiivin ja minua harmitti, sillä en ole nähnyt hänen pitkiä elokuviaan. Pidin huumorista hänen lyhäreissään. Yksi niistä oli feministinen elokuva naistutkijasta, jonka päälle miehet puhuivat, muut kertoivat ystävyydestä ja perheestä. 

Näytöksen jälkeen Saara Särmä haastatteli ohjaajaa. Ulla Heikkilä kertoi, että kun hän oli menossa opiskelemaan elokuvaa, hän oli niin arrogantti, ettei katsonut kotimaisia elokuvia. Eivät katsoneet muutkaan. Kun sitten he pääsivät tekemään omia elokuviaan, he ruinasivat töilleen katsojia. 

Olen jo pitempään miettinyt yhtä asiaa: Somesta saa usein lukea, että keski-ikäiset ja vanhemmat naiset ovat ilkeitä. Me kuulemma ojennamme tuntemattomia nuoria naisia siitä miten he hoitavat lapsiaan, huomauttelemme lastenvaunujen kanssa liikkuville äideille kännykän käytöstä ja pöyristymme nuorten naisten pukeutumisesta. Tönimme muita pois tieltämme. Kai sen pitää sitten olla totta, kun siitä saa niin usein lukea.  

Aika hiljattain ikäistäni vanhempi nainen sanoi bussissa "Miksi nuoret aina seisovat niin lähellä ovea? Eivätkö ne ole maksaneet lippuaan? Jne." Oven lähellä tosiaan seisoskeli nuori mies, joka sai kuulla tätä jaarittelua monen pysäkinvälin ajan.  Nainen piti kyllä huolen, että hänen äänensä kantautui nuoren miehen korviin.

Mistä moinen ilkeys johtuu? Onko se nuoruuden kadehtimista? En tiedä. Teen uuden vuoden lupauksen vaikka onkin jo maaliskuu: Yritän kannustaa nuoria naisia ja miehiä. 

Kuvassa Saara Särmä haastattelee Ulla Heikkilää