maanantai 8. elokuuta 2022

Rikkaruohoja

Tampereen teatterikesä on ohi. Sain järjestäjältä neljä lippua pääohjelmistoa varten, esitykset valitsin itse. 

Sokea piste, Farm Fatale, Bolla ja Lou Salomé olivat kaikki katsomisen arvoisia, enkä olisi nähnyt niitä ilman tapahtumaa. Jännä muuten miten ne ilmaiseksi saadut liput jotenkin vaikuttavat ihmiseen niin, että hänellä on taipumus positiivisempiin arvioihin kuin itse ostettujen lippujen kohdalla. Pientä itsesensuuria esiintyi. Silti rakastan tuollaista yltäkylläistä teatteriviikkoa. Kuuntelin, kun eräs mies sanoi katsovansa lauantaina kolme esitystä ja sunnuntaina kaksi. Oli ehkä teatterialan ammattilainen.

Kävin lisäksi kuuntelemassa Anneli Saaristoa Glivelabissa, jossa laulaja esiintyi yhdessä pianistin kanssa. Yleisö tuntui lakoavan hänen "nöyrän" karismansa edessä. Pyydän anteeksi lainausmerkkejä. Saaristo oli hyvä.

Itseäni laulajan ryssäpuheet vaivasivat. En pitänyt niistä vaikka vihaan sitä, että venäläiset aloittivat järjettömän sodan Ukrainaa vastaan.  Luultavammin yleisön joukossa oli joku venäläistaustainen, joka ei ole syyllinen tähän tilanteeseen. 

Siirryn muihin aiheisiin. Olen koukuttunut Instagramiin. Olen huomannut, että moni influensseri kouluttautuu seksuaalineuvojaksi. Tai sitten vaan seuraan seksuaalineuvojia. Kohta meillä kaikilla on oma seksuaalineuvoja, jonka luona voi käydä samalla kun laitatuttaa kyntensä ja pistätyttää botoxia Sibelius-ryppyihin. 

Kiitos ja anteeksi. Ajatukseni ovat ajatuksiani. Heittelen niitä tähän kuin auringonkukan siemeniä, joista kasvaakin rikkaruohoja.

sunnuntai 7. elokuuta 2022

Sokea piste, Tampereen teatterikesä


Susanna Kuparisen ja Jari Hanskan näytelmää Sokea piste on ensimmäinen kunnallispolitiikasta kertova näytelmä, jonka olen nähnyt. Sokeaa pistettä katsoessa tulee heti mieleen, että saako tällaista esittää. Jan Vapaavuoren kiillottamassa golf-mailojaan ja raivoamassa, kun joku on juonut hänen kahvimaitonsa. Poliitikot vetämässä huumeita ja viinaa. Päättäjät kaunistelemassa leikkaukset resurssien lisäämiseksi. 

Sokeassa pisteessä homma on vedetty niin yli, että katsoja ymmärtää, että kyse on teatterista, mutta että lapsiin kohdennettuja resursseja oikeasti vähennetään ja on vähennetty. Luokkien ryhmäkokoja lisätään. Toimintaa tehostetaan sekä lasten että opettajien kustannuksella. 

Näytelmässä on käytetty hyväksi poliitikkojen haastatteluja ja kokouspöytäkirjoja. Kaikkia puolueita rökitetään aika tasapuolisesti. Vasemmistoliitto pääsee hieman vähemmällä. 

Näytelmässä on metataso, sillä Kuparista kaivelemassa valtuuston päätöksiä esittää näytelmässä Noora Dadu (hyvin esittääkin). Kuparinen repii jatkuvasti hiuksiaan, eikä ihme. 

Kuparisen lasta esittää luuranko. Lapsi on suuri motivaatio näytelmän Kuparisen toiminnalle ja lapsen ajatukset tuovat pehmeän vastavoiman politiikan kovalle kielelle. 

Näyttelijät häviävät välillä lämpiöön ja heitä kuvataan. Minua vaivaa pieni viive, joka muodostuu kuvan ja puheen välille.

Näyttelijöistä voisi mainita Vihreiden Hannu Oksalaa esittävän Joonas Heikkisen hikisen raivoisan monologin, joka on hillitön. Kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestarina Pia Pakarisena Pirjo Määttä on mainio. Matti Onnismaa ei minusta oikein tuntunut Jan Vapaavuorelta, jonka olen mieltänyt toisenlaiseksi. Vapaavuori on inhokkini. 

Seuraavaksi Kuparinen ja Hanska voisivat tehdä näytelmän sotesta. Olen vuosia seurannut, miten terveydenhuoltoa tehostetaan, vuodepaikkoja vähennetään ja otetaan käyttöön paskoja potilastietojärjestelmiä. Odotan milloin koko homma leviää käsiin tai ehkä nyt on jo käynyt niin. 

Sokea piste on viihdyttävää ja ajatuksia herättävää teatteria. 

Kannattaa muuten liittää näytelmän loppuun rytmikästä musiikkia niin saa taatusti napakat ja innokkaat aplodit!

Kuva: Mitro Härkönen, Tampereen teatterikesä

lauantai 6. elokuuta 2022

Farm Fatale, Tampereen teatterikesä


Työviksen suurella näyttämöllä seisoo viisi variksenpelätintä, jotka heräävät hiljalleen eloon. Liikkuvat jäykästi, kuten variksenpelättimien kuuluukin. Eletään tulevaisuudessa, jossa näitä tyyppejä ei enää tarvita, sillä eihän lintujakaan juuri ole ja suurin osa hyönteisistä on hävinnyt. 

Variksenpelättimet pitävät omaa radioasemaansa, vaalivat väriä hohtavia arvokkaita munia, soittavat musiikkia ja tarkkailevat naapurissa toimivaa teollista sikalaa. 

He haastattelevat mehiläistä, joka osaa vain sveitsinsaksaa. Mikrofoni on kiinnitetty talikkoon. Mehiläinen ei pidä siitä, että häneltä kysytään hyönteisen beesexualitystä (sanaleikki ei oikein käänny suomeksi). 

Esitys oli melko hitaasti käynnistyvä, mutta kun variksenpelättimien maailmaan pääsi, sieltä ei olisi halunnut pois. Liikutuin ja huvituin. 

Esitys tapahtui pääasiassa englanniksi ja siihen oli suomenkielinen käännös. Toisaalta kieli ei ollut tässä tärkeintä. Teatterikesän ohjelmassa sanotaan, että esitys on neljättä kertaa tapahtumassa vierailevan Philippe Quesnen teos. Farm Fatale näyttää vierailleen monilla festivaaleilla. 

Lopussa tapahtui se, mikä teatterissa on oikeastaan liikuttavinta. Naamiot riisuttiin ja hikiset näyttelijät kävivät kumartamassa. Me katsojat läpsytimme käsiämme. 

Kuva: Martin Argyroglo, Tampereen teatterikesä

torstai 4. elokuuta 2022

Bolla, Tampereen teatterikesä

 

Luin aikoinaan Patjim Statovcin Bollan, eikä se ollut mikään "kiva" kirja, vaan rankka kokemus. Tiesin siis mitä odottaa kun menin katsomaan romaanin pohjalta dramatisoidun Helsingin kaupunginteatterin näytelmän. Ystävä oli ylistänyt esitystä.

Bollassa eletään 1990-luvun Kosovossa. Albaanit ja serbit ovat toistensa vihollisia. Naimisissa oleva albaanimies rakastuu serbimieheen. Molemmat ovat opiskelijoita, albaani Arsim haaveilee kirjailijan ammatista ja Miloš opiskelee lääkäriksi. Hänellä on tapana seistä peilin edessä ja sanoa "Minusta tulee lääkäri". Miehet kohtaavat kahvilassa, onko tilanne sattumaa vai sovittu? Tästä ei voi seurata mitään hyvää.

Seuraavassa kohtauksessa he jo harrastavat seksiä, joka tuntuu ihan todelta. Luin, että seksikohtaukseen on käytetty asiaan perehtynyttä koreografia. 

Näytelmän henkilöt eivät ole sympaattisia ja samaistuttavia. Toki he ovat vaikeassa tilanteessa, rakkaus on kiellettyä ja maassa soditaan. Ainoa sympaattisen tuntuinen tyyppi on vanginvartija. Arsimin vaimo tuntuu vaivaannuttavan alistuvalta. Mies lyö raskaana olevaa vaimoaan. 

Romaanista on saatu aikaiseksi vahva ja ahdistavakin näytelmä. Tykkään onnellisista lopuista, mutta sitä en saanut. Ei kai niitä ole elämässäkään. Joku sanoi, että jos haluaa onnellisen lopun, on tarina lopetettava oikeassa kohdassa. 

Ihmiset kärsivät yksinäisyydestä, eivätkä kohtaa toisiaan aidosti. Tälläkin hetkellä soditaan. 

Milja Sarkola on ohjaajana tehnyt hyvää työtä. Mikko Kauppilan Miloš oli hieno! Rakastan hänen näyttelijäntyötään. 

Kävin esityksen jälkeen ostamassa suklaata. Olisin mennyt viinilasilliselle, jos olisi löytänyt sopivaa seuraa.

Kuva: Tampereen teatterikesä, Ilkka Saastamoinen

keskiviikko 3. elokuuta 2022

Lou Salomé, Tampereen teatterikesä


Tampereen teatterikesässä on mahdollisuus nähdä hienoa teatteria yhdessä kaupungissa. Kävellä esityksestä toiseen. Aloitin Kom-teatterin näytelmällä Lou Salomé, joka esitettiin Eino Salmelaisen näyttämöllä. Näytelmä on mahdollista nähdä vielä tänäänkin. 

Lou Salomé oli kirjailija, filosofi ja teki vielä uran psykoanalyytikkona oltuaan sitä ennen Sigmund Freudin opissa. Salomé syntyi Pietarissa 1861 ja kuoli 1937 Göttingenissä. Naisen ystäväpiiri kuhisi tärkeitä henkilöitä kuten Nietzsche, Rainer Maria Rilke ja Paul Rée. Jotkut heistä olivat Salomén rakastajia. Salomé ei halunnut mennä naimisiin vaan opiskella ja sitä hän tekikin innolla.

Päätyi hän naimisiinkin, vaikka vannoi muuta. Aviomies, orientalisti Friedrich Carl Andeas, oli kasvissyöjä ja pariskunta samoili luonnossa paljain jaloin. Aviomies sai lapsen palvelijan kanssa. Avioliitto rajoittui askeettisiin harjoitteisiin ja kirjoittamiseen, tai mistä minä sen tiedän. Kyllä Salomé sitten rakastuikin, mutta ei aviomieheensä.

Jos Lou Salomé ei olisi elänyt, hänet olisi pitänyt keksiä. Tuntuu oudolta, että hänet unohdettiin. 

Kom-teatterin hersyvässä näytelmässä Vilma Melasniemi esitti Saloméa jotenkin hyvin herkästi ja luonnollisesti. Miesroolit olivat enemmänkin karikatyyrejä, mutta hauskoja sellaisia, samaten mainion Ella Mettäsen esittämä äiti, femisnistiystävä, miehen sisko, palvelija Marie ja rouva Freud. Miiko Toiviainen oli tulehduttanut äänihuulensa, joten hänen roolinsa paikattiin, mutta ei se plaria lukeva näyttelijä minua haitannut. Hyvin meni. 

Näytelmän kirjoittaja, Aina Bergroth tutustui Saloméen kuuluisien miesten kautta ja kiinnostui naisesta. Näytelmän esitteen mukaan hän ajatteli "Onpa jännä miesmaku". Onneksi hän kiinnostui. 

Riikka Oksanen oli ohjannut näytelmän oivaltavasti ja vetävästi. 

Lavastuksesta tulivat mieleen lastenkirjat, joissa sivua kääntämällä ponnahtaa pystyyn talo, metsä ja pupu. Pidin sen runsaudesta. 

Musiikista vastasi Eeva Louhivuori. Välillä kirjoituskoneetkin säestivät soittajaa.

Teatteriviikko alkoi innostavasti. Liput sain tapahtuman järjestäjiltä.

Kuva: Tampereen teatterikesä Noora Geagea


sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Rappiolla

Kärsin lieväasteisesta FOMO:sta. Muut osallistuivat eilen keski-ikäisten yhteiseen kokoontumiseen Ratinan stadionilla. Minäkin olen aikoinaan hyppinyt Hassisen koneen tahdissa ja julistanut että Rappiolla on hyvä olla. Aamulla olivat pää ja jalat kipeät.

Julia Thuren kehottaa mainostamaan ekologisia hyveitä. Täältä pesee. En omista autoa. En ole sattuneesta syystä lentänyt muutamaan vuoteen. Haaveilen junamatkasta Keski-Eurooppaan. En syö lihaa ja syön muutenkin lähes vegaanisesti. Yritän välttää turhia ostoksia, mutta vaatteet ovat heikkouteni. Asunnossani on viileää, joten käytän villasukkia melkein ympäri vuoden. Asunnon lämpötila ei ole minun ansiotani, joten en voi kutsua matalaa huonelämpötilaa hyveeksi. Mainostus suoritettu. Ripittäydyin samalla.

Miksi nopeusrajoituksia ei tiukenneta, se vähentäisi päästöjä, polttoaineiden kulutusta ja tekisi liikenteestä turvallisempaa. Nyt saan tappouhkauksia.

Tänään järjestetään lukupiiri. Lukupiirikirjana on Pirjo Hassisen Toisella tavalla onnellinen. En sano mitään kirjailijan kahdeksannestatoista romaanista, vaan keskustelemme kirjasta vasta illalla. Hassinen aloitti kirjoittajan uransa kirjoittamalla romanttisia novelleja lehtiin. 

Olen asunut Jyväskylässä ja näin Hassista usein Sokoksen ruokaosastolla. Hänet tunnisti helposti.

Yhdellä lukupiiriläisellä on korona, joten kokoonnumme pienemmällä porukalla. Itse vasta odottelen koronaosumaa.