Jutun juurilla

Osallistuin tiistaina Pirkkalaiskirjailijoiden järjestämään Jutun juurilla-tapahtumaan, jossa parveili kirjailijoita ja toimittajia, pääasiassa kirjailijoita. Molemmat edellä mainitut ammattiryhmät kirjoittavat, mutta ensin mainitut toivoisivat, että jälkimmäiset riipustaisivat nimenomaan kirjailijoista ja kirjoista. Mieluiten vielä niitä kritiikkejä. 

Alkuun järjestettiin paneeli, johon osallistui mm. Aamulehden päätoimittaja Sanna Keskinen. Hän sanoi, että alan digitalisoinnin myötä heille on selvinnyt, etteivät suuret joukot lue (=klikkaa) kirjakritiikkejä. Lukijat pitävät teatteriesitysten kritiikeistä (Tampere on teatterikaupunki, sanotaan) ja arkkitehtuurikin on nousussa (tarkoittanee lähinnä kuvia taloista ja tyylikkäistä sisustuksista), mutta eivät välitä kirjakritiikeistä.

Kirja-arvion vääntäminen vie paljon aikaa: ensin pitää lukea kirja (lukemiseen saattaa tärväytyä monta päivää) ja sitten täytyy vielä kirjoittaa arvio, jota suuret joukot eivät edes lue. Aamulehti ei siis enää julkaise kirjakritiikkejä, vaikka monet maakuntalehdet niitä edelleen tekevät. Turun sanomissakin on kirjakritiikkejä. Eikö Turussa seurata klikkauksia? 

Tapahtuman alussa kirjailijoille jaettiin siniset ja toimittajille keltaiset nimilaput ja kahvitauolla annettiin tehtäväksi puhua niiden kanssa, joiden rinnuksessa roikkui erivärinen nimikyltti. Ajauduin ihan tuokioksi Aamulehden päätoimittajan kanssa saman korkean pöydän ääreen. Hän näytti stressaantuneelta ja sanoin hänelle, että ymmärrän häntä. On pakko ajatella suuria lukijajoukkoja. Jälkeenpäin mietin, että miksi ihmeessä menin sanomaan niin. Kuin tehtäväni olisi ollut toimia rauhanvälittäjänä kirjailijoiden ja päätoimittajan välillä. Luulin olevani jonkinlainen amatööritason Martti Ahtisaari. 

Anna Elina Isoaro esitteli ansiokkaasti kaikki tämän kevään Pirkkalaiskirjailijoiden kirjat, joita oli peräti 57, esillä oli myös minun maaliskuussa julkaistu romaanini Lääketieteen sanakirja, jonka suosittelen lukemaan, sillä se on minun kirjoittamani. Ei kai sen kummempaa syytä lukemiseen tarvita. 

Jutun juurilla oli hyvin järjestetty tapahtuma, jolle annan arvosanaksi 9 1/2. Itselleni annan verkostoitumisesta arvosanaksi 6-.  

Messi vai Ronaldo

Lauantaina järjestettiin Kirjailijaliiton kevätkokous ja -juhlat Kulttuurikasarmilla Helsingissä.  'Liiton puheenjohtaja Ville Hytönen piti alkupuheen.

Tilaisuudessa Virpi Hämeen-Anttila ja JP Koskinen saivat liiton kunniajäsenyyden. Kirjailijoissa on muuten yliedustus miehistä, joiden etunimien kirjainlyhenne on JP. Nykyään erotan heidät toisistaan. JP Koskinen (tätä muotoa hänen nimestään usein käytetään) luki Virpi Hämeen-Anttilan puheen, sillä Hämeen-Anttila oli matkoilla. 

Rax Rinnekangas sai Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon. Miehen päätä peitti tyylikäs taiteilijapipo. Olen mieltänyt Rinnekankaan enemmän elokuvaohjaajaksi kuin kirjailijaksi, mutta hän on näköjään julkaissut useita kirjojakin. Rinnekangas on joka tapauksessa oikea taiteilija. Hän puhui pienten kirjakauppojen ja löytämisen puolesta. Ei siis pidä tehdä kuten minä teen, bongaan Hesarista uutuuksia ja lainaan nimenomaan niitä. Hesari päättää mitä luen, jos saa liioitella ja saahan sitä.  

Jukka-Pekka (huomaa JP) Palviainen eli Jukkis palkittiin Tirlittan -palkinnolla hänen työstään lasten- ja nuortenkirjailijana. Jukkis kertoi, että kouluvierailuilla häneltä kysytään aina, että Messi vai Ronaldo. Muistaakseni hän vastaa Messi. Olin tosi iloinen hänen palkinnostaan. Molemmat (raha)palkinnot olivat 10 000 euroa, lisäksi niihin kuuluivat kukat, kunniakirjat ja glooria, ovathan palkitut kirjailijoiden itsensä valitsemia.  Tirlittan -palkintoon kuului myös okariina-soitin. 

Kirjailijoiden puheet ovat tavallista laadukkaampia. Joskus liian pitkiä, mutta ei tällä kertaa.  

Kirjailija Pirkko Arhippa oli testamentannut ihan merkittävän summan Kirjailijaliitolle.  

Saatiin kaksi drinkkilippua, syötiin, juotiin ja tanssittiin. Pöydässä vasemmalla puolellani istui Anita Konkka, joka on Wikipedian mukaan julkaissut 15 romaania, ensimmäisen 1970 ja viimeisimmän 2014. Hänkin on saanut hienoja palkintoja . Päätin heti lainata jonkun Konkan kirjan kirjastosta. Kahvipöydässä Marja-Leena Mikkola kertoili juopoista suomalaisista mieskirjailijoista kuten Pentti Saarikoskesta ja Henrik Tikkasesta. 

Kymmeneltä tamperelaiset riensivät junaan. Kotimatka kului rattoisasti ravintolavaunussa.  

Kolmas elämä

Eilisessä 60+ jumpassa eräs nainen kysyi minulta olenko entinen urheilija. Näytän kuulemma niin urheilulliselta. Eikö monen entisen urheilijan elämä mennyt myöhemmin piloille? 

Olin kouluaikaan huono liikunnassa, en osunut palloon, olin pienikokoinen, enkä halunnut ottaa Cooperin testiä tosissani. Joku antoi kaikkensa ja oksensi testin loputtua. 

Kävin eilen haastattelussa, joka on myöhemmin kuultavissa joissain paikallisradioissa, en tiedä missä ja milloin. On tarkoitus haastatella vuorotellen kaikki halukkaat Pirkkalaiskirjailijat. Jännä, että mietin etukäteen, että mitä en ainakaan sano ja tietenkin sanoin juuri sen. 

Haastattelun jälkeen puhettani ja kuvaani tallennettiin Kirjailijavarttia varten. Istua tönötin ja puhuin kirjoistani. Kuvauksia on tehty vuodesta 2024 ja niitä on kertynyt muistaakseni seitsemisenkymmentä.  Omani tulee Youtubeen vasta elokuussa.  

Menen tänään käymään työpaikallani ja vien sinne muutaman kirjani ja pullaa tietysti (ilman pullaa en uskaltaisi mennä). En usko, että ihmisiä kiinnostavat eläkeläiset. Täytyy olla tosi karismaattinen tai outo tyyppi, että jaksetaan muistella enää läksiäispuheiden jälkeen. Nimeni säilyy korkeintaan sairauskertomusteksteissä ja eikä niissäkään loputtomiin. 

Eläkkeelle jäädessäsi moni unohtaa sinut, ja ei se mitään, eläköityminen on hyvää harjoitusta kuolemaa varten. 

Tällä viikolla ystävä tarjosi minulle Aperol Spritzin tulevien synttäreiden kunniaksi. Tuntui hauskalta istua lähes tyhjässä baarissa keskellä päivää, ja katsoa ikkunasta kun ruuhkavuosi-ihmiset kiirehtivät johonkin. Kyllä tämä kolmas elämä on usein kivaakin. 

Teeskentelen kevätihmistä

 

Joudun näyttelemään, että kevät on ihana asia. Kuulun siihen pieneen vähän ymmärrystä saavaan ihmisjoukkoon, jolle kevät merkitsee lievää alakuloa. Minäkin sanon ihan varmuuden vuoksi "Ihana auringonpaiste" etten erottuisi joukosta. Teeskentelen kevätihmistä. 

Tilannetta ei helpota kirjan julkaisun jälkeinen tyhjyyden tunne. Se etteivät kaikki huomaa kirjaa ja vaikka huomaisivatkin, eivät sano mitään. Vähän kuin naamassa olisi joku kamala tahra, mutta kukaan ei viitsi huomauttaa siitä. 

Olen saanut ihanaa palautetta, mutta palautteen nostava vaikutus jää lyhytkestoiseksi. Uskon positiiviseen palautteeseen enemmän kuin negatiiviseen. Palkitseminen toimii koirien koulutuksessakin. Sanomalehtikritiikit ovat sitten eri juttu. Huonokin Hesarin kritiikki parantaa kirjan asemaa. En tietenkään edes odota sanomalehtikritiikkejä. Ensimmäisen romaanin kohdalla niitä odotin ja sainkin. 

Kävin eilen Lukulaarissa kuuntelemassa kolmea erilaista runoilijaa, Anna Elina Isoaroa, Pekka Kytömäkeä ja Mikko Nenosta. Kuulijoita oli vain kourallinen. Runoilijat esiintyivät silti täysillä ja tilaisuudesta jäi hyvä mieli. On hienoa, että runoja julkaistaan, vaikka niiden kirjoittaminen ja julkaiseminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. 

Ostin Anna Elina Isoaron ihanan lastenrunokirjan, josta löytyy mm. runo Seitsemästä nettiriippuvaisesta veljeksestä. En jaksanut kopioida sitä, joten tässä tämmöinen pieni runo. Runo on selvästi tarkoitettu minunlaisilleni kännykkäriippuvaisille. Kaikki kirjan runot eivät ole todellakaan opettavaisia, vaikka tämä on:
. 

Kännykän takapuolella / höystetty insinöörin huolella / merkitty pinkillä nuolella: / VAROITUS! /

Jos hiplaat liikaa ruutua / silmät voivat puutua / ja tahmaantua näyttö. / Siis muista kohtuukäyttö! 

P.S. Kuva on otettu runoillasta. Olen saanut lastenrunon julkaisuun runoilijan luvan.  

 

 

 

Vierotus

 

Ruutuaikani on kasvanut yli neljään tuntiin. Tarkastan noin viisikymmentä kertaa päivässä onko Lääketieteen sanakirja saanut lisää arvioita lukuaikapalveluissa. Ei ole saanut. Mökötän. Siihen mökötykseen ei auta mikään järkipuhe.  

Lääketieteen sanakirja laskee Bookbeatin feelgood-kirjojen listalla. En tosin tiedä miten ne listat tehdään. 

Kumpa joku tulisi sulkemaan minulta kaikki nettiyhteydet. 

Kaverini oli bongannnut Lääketieteen sanakirjan Rosebudista, vaikka kustantamoni ei kauppaa kirjoja kirjakauppoihin vaan niitä voi tilata netistä ja lukea tai kuunnella lukuaikapalveluissa. 

Torstaina kuvataan Pirkkalaiskirjailijoiden tilassa Kirjailijavartti ja on minun vuoroni esiintyä. Olen kirjoitellut ylös, mitä haluan sanoa. Harva niitä jaksaa katsoa. Kirjailijavartit löytyvät Youtubesta. Pitäisi keksiä alkuun jotain oikein koukuttavaa. Antelias kaula-aukko ei taida enää tepsiä, voisi tietty kokeilla.

Nuoriso kävi eilen ja keskustelimme tekoälystä. Siskoni teki minulle tekoälyllä matkasuunnitelman ja pyysi karttaa reitistä. Tekoäly sijoitti Oulun Suomen itärajalle. Luottamus tekoälyn taitoihin karisi. Kun pyysin karttaa, Tamperekin oli muuttanut ihan itärajan kylkeen. 

Puhuimme kahvia juodessamme  siitä, että opettajat voivat teettää opiskelijoiden arviot tekoälyllä. Kohta olemme pisteessä, jossa oppilaat tekevät työt tekoälyllä, jotka opettajat puolestaan arvioivat tekoälyllä. 

 

Sano murmeli

Asun vanhassa kerrostalossa, jonka kellari on käyttökiellossa, sillä sen yhdessä seinässä on halkeama. Seinä ei onneksi ole kantava rakenne, joten talo ei ole ihan lähipäivinä luhistumassa (sitäkin ehdin pelätä).  Minun silmiini kellari näyttää olevan totaalisesti vinksallaan, mutta ammattilaiset ovat tutkineet sen ja vakuuttavat talon pysyvän pystyssä. Kotitalooni on sodan aikaan osunut pommikin.

Talossani on paljon pieniä sijoitusasuntoja, joista kahdesta on muodostunut ongelma asukkaiden päihdehuuruisen elämän takia. Nyt asukkaat on saatu pitkän prosessin jälkeen häädettyä. Rappu, jossa nämä asunnot ovat, sijaitsee kaukana porraskäytävästäni. Paljon tuhoja on saatu aikaiseksi. Vakuutusyhtiö on kuulemma sitä mieltä, ettei niitä korvata, sillä vauriot ovat aiheutuneet asukkaiden elämäntavasta.  

Kun olin tulossa kahvakuulasta, tuntematon vanhempi mies kysyi minulta "Oliko rauta kevyttä tänään?" Hieman hämmennyin. Sitten hän kehui minun olevan hyvässä kunnossa, vaikka ei voinut tietää kunnostani mitään.  Joku arveli, että kyse oli kevyestä flirttailusta. 

Pirkkalaiskirjailijat järjestivät kirjailijakuvaukset halukkaille, no pitää niistä kuvista maksaakin, mutta yhdistys maksaa osan. Valokuvausliike sijaitsee uudehkolla asuinalueella, jonka nimi on Vuores. Valokuvaamon yhteydessä toimii myös pukuvuokraamo, jonka vaatteita sai lainata kuvaukseen. Löysin mustan tyllihameen, jota käytettiin joissakin kuvissa. 

Pelkään valokuvausta. Jähmetyn kauhusta kameran nähdessäni.

Kuvaaja oli ihanan rento ja ymmärtäväinen, ensin otettiin kuvia seisten, sitten sain valita tuolin, jolle istua. Nainen käski sanoa murmeli. Vaihdettiin taustaa, kävelin kuvaajaa kohti ja sitten peräännyin. Heiluttelin tylliunelmaani, pyörähdin.  Hän käski iskeä silmää ja sanoin, että olin flirttailun suhteen pahasti kangistunut. Kuvia en ole vielä nähnyt, mutta oli kivaa leikkiä valokuvamallia. 

Suomessa ei elä luonnonvaraisia murmeleita.  Murmeleista tulee mieleen elokuva "Päiväni murmelina", jossa yhteen ja samaan päivään aamuisin heräävää miestä näytteli suosikkini Bill Murray. 

Kuunnelkaa lukuaikapalveluista romaaniani Lääketieteen sanakirja, lainatkaa sitä kirjastosta ja tilatkaa netistä (esim. Booky-kirjakauppa). Ette pety tai ehkä petyttekin, mutta ihmiselle voi tapahtua huomattavasti pahempiakin asioita. 

Kuva Wikipedia Commons, Gilet Laurents