perjantai 27. helmikuuta 2009

Sanomalehtiä taksin takapenkillä

Meillä naisilla on kovat ulkonäköpaineet. Kurssikaverini oli kaunis hoikka nainen, joka oli aina mielestään liian lihava. Hän oli menossa treffeille ja otti tabletin nesteenpoistolääkettä päästäkseen eroon "turvotuksistaan". Hän otti vahingossa lääkkeen special muodon, jonka sisältämä lääkemäärä oli moninkertainen. Treffit jäivät väliin kun aika kului vessassa juksemiseen ja juomiseen. Hän pelkäsi kuolevansa, mutta ei kehdannut hakeutua mihinkään saamaan lisänesteytystä.

Sama naisihminen oli uuden miesystävänsä kanssa etelän reisulla. Vatsa ei toiminut matkalla. Hän haki apteekista ummetuslääkettä. Vatsa ei edelleenkään toiminut. Nainen lähti miesystävänsä kanssa bussimatkalle. Bussissa takaisin tullessa alkoi tuntua, että nyt vatsa alkaa toimia. Nainen juoksi hiki pinnassa linja-autoaseman vessaan. Hän ehti ajoissa, mutta ei ehtinyt riisua valkoisia farkkujaan. Taksin takapenkki jouduttiin vuoraamaan sanomalehdillä.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Fani

Söin vielä illalla yhden laskiaispullan, yhteensä siis kolme kappaletta. Kuten olen jo aiemmin maininnut olen Facebookissa. Siellä kaikki fanittavat kaikenlaista, en ole toistaiseksi fanittanut mitään. Katsoin piruuttani, löytyykö laskiaispullan fanisivut. Kyllä löytyy. Olen nyt siis laskiaispullafani.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Arvot

Otan kaikista juhlista vain herkut. Olen tänään syönyt kaksi laskiaispullaa, en ole laskenut yhtään mäkeä. Jouluna syön suklaata ja erilaisia kalaherkkuja, mutta en käy joulukirkossa. Pääsiäisenä maistuu lammas, en viitsi lähteä pääsiäisyön messuun. Vappuna juon mielelläni kuohuviiniä, koskaan en ole osallistunut vappumarssille. Elän ruoansulatuselimistölläni.

Töissä kollega kertoi mitä elämänarvoja hän oli opettanut lapsilleen. Toisten ihmisten kunnioittamista, rehellisyyttä ja muuta sellaista. Minulle tuli mieleen vain: laita pipo päähän, tule kotiin kahdeksalta, milloin siivoat huoneesi...

torstai 19. helmikuuta 2009

Homeinen patja

Viime vuosina on puhuttu paljon homeista. Homeiden aiheuttamat oireet saadaan usein työpaikalta oli oma asunto minkälainen mörskä tahansa. Varsinkin koulut ovat homepesiä. Johtuneeko tämä siitä, että useat koulurakennukset on rakennettu 70-luvulla vai siitä, että opettajat ovat erityisen alttiita saamaan oireita homeista. En uskalla ottaa kantaa. Eräs suomalainen tuttavani asusti Hollannissa. Hän huomasi, että patjan alta alkoi kasvaa vihertävää homerihmastoa. Hän valitteli asiaa hollantilaiselle anopilleen, joka piti suomalaista miniäänsä typeränä. Patja pitää kääntää viikottain, ettei se homehdu.

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Tutkimusvapaa

Olen tutkimusvapaalla. Olen käynyt kampaajalla, hammaslääkärissä, lenkillä, syömässä poikani ja hänen tyttöystävänsä kanssa, ostanut farkut ja villatakin. Viestitellyt ihmisten kanssa sähköpostilla ja Facebookissa. Höpöttänyt ihmisten kanssa, jotka jakavat kanssani työhuoneen ja illalla ystävän kanssa, jonka luona tämän ja ensi viikon asustan. Rahaa on kulunut enemmän kuin niukka apuraha sallii ja tulokset ovat vielä vaatimattomat. Kallista puuhaa tämä tutkiminen.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Onnellinen lapsuus

Lapsena pelkäsin, että Jumala heittää taivaalta tulisen kiven jos tekee syntiä. Minun syntitaakkani oli valtaisa. Olin salaa heittänyt kylässä sitkeän lihapalan pöydän alle ja ottanut löytämäni 20 penniä mummolan lattialta. Minä pelkäsin, että äidistä ja isästä tulee alkoholisteja kun he lauantai-iltana joivat lasillisen punaviiniä. Heittävät lapset hankeen ja joutuvat rappiolle. Voitin koulussa kahdesti Raittiuskilpakirjoitukset. Pienen riidan jälkeen pelkäsin, että he eroavat. Miten monelta murheelta olisinkaan säästynyt jos olisin tiennyt, että he tulevat olemaan naimisissa yli 50 vuotta. Minä pelkäsin, että sydämeni pysähtyy ja niin se on vaan tykyttänyt moitteettomasti 52 vuotta. Tätä kirjoittaesani tajuan, miten turhaa on pelätä yhtään mitään.

Entisten nuorten sävellahja

Lapsena inhosin sitä, että aikuiset väittivät lapsuutta huolettomaksi ajaksi. Minä oli lapsena huolissani kaikesta. 15-vuotiaana päätin, että en koskaan lopeta Nuorten sävellahjan kuuntelemista. Onneksi ohjelma lopetettiin eikä minun tarvinnut perua päätöstäni.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Symmetrinen mies

Tuli taas sivistettyä itseään kirjamessuilla. Ensin kuuntelimme aina niin sanavalmista Anna Kortelaista, joka oli vetänyt herneen nenään jostakin ruotsalaisen kirjailijan kirjasta, jossa oli käsitelty vähemmän arvostavaan sävyyn mm Marie Curieta. Paneelissa mietittiin lisäksi humanististen tieteiden ja luonnontieteiden suhdetta ja pohdittiin kirjailijoiden mielenterveyttä.

Seuraavaksi Heusala niminen mies puhui naisen orgasmista. Nainen saa paremmin orgasmin jos mies on symmetrinen. Älä siis sorru epäsymmetriseen mieheen.

Anni Sinnemäkeä haastatteli epämiellyttävä naisihminen, joka vihjaili, että runokirja julkistettiin sillä ajatuksella, että Anni S saisi Vihreiden puheenjohtajan paikan. Anni sanoi, että kirja julkaistiin silloin kun se valmistui.

Kävimme tämän vaativan kultturikokemuksen jälkeen Telakalla syömässä hyvää lammaspataa. Minä sen jälkeen arvioin 14 Euroopan reumakongressiin tarjottua abstraktia. Hankalaa hommaa, ei oikein raaskisi olla tyly jollekin reppanalle. Toisaalta riittävätkö kykyni edes tähän hommaan, johon jouduin kun joku perui osallistumisensa viime hetkellä.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Voi pientä juhlijaa...

Kävelin tänään lauantaiaamuna töihin. Setsemän aikaan lauantaina näin vielä edellisillan törkyjä jalkakäytävillä. Vastaan tuli juhlijoita, joilla on mennyt myöhään. Mielessäni ajattelin, että tässä reippaana astelen "auttamaan" ihmisiä. Eikä ole onneksi krapula. Aamu alkaa sarastaa.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Varo lääkäriä

Lääkärin kanssa ei kannata seurustella. Lääkäri on maailmankaikkeuden epäempaattisin olento Hän on ymmärtäväinen ja hellä potilailleen, mutta läheisille ei tahdo enää riittää mitään. Turha kuvitella, että sisätautilääkäri tuntisi myötätuntoa läheisiään kohtaan anemian vuoksi ellei hemoglobiini ole alle 70. Lääkäri ei tunne armoa edes itseäään kohtaan, olen nähnyt sauvojen ja kipsin kanssa töissä könkkääviä tohtoreita, lääkäreitä, jotka käyvät kesken työpäivän saamassa sytostaatteja puhumattakaan flunssassa tehdystä työstä. Kierrä kaukaa tämä ammattiryhmä, jos sinulla on vähänkään itsesuojeluvaistoa.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Kesäksi bikinikuntoon

Aamiainen: Kuppi kahvia tai teetä, pieni pala kaalia
Välipala: Vuole juustohöylällä lantusta kaksi viipaletta
Lounas: Pieni pala höyrytettyä kaalia, teelusikallinen rasvatonta raejuustoa
Välipala: Vuole juustohöylällä kaksi palaa naurista
Päivällinen: Pieni höyrytetty punajuuri, ruokalusikallinen tummaa riisiä, jälkiruoaksi yksi viinirypäle
Iltapala: Kuppi teetä ja pieni pala kaalia

Tällä pääset kesäksi bikinikuntoon. Dietin hieno puoli on se, ettei ole nälkä vaan olo on ihanan kylläinen. Jos yhdistät tähän 20 km päivittäistä kävelyä on olosi energinen ja jaksat mitä vain.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Islanti EU:n jäseneksi

Viime aikoina on puhuttu Islannin liittämisestä EU:n jäseneksi. Kannatan ehdotusta lämpimästi. Islanti on hieno maa. Islannissa ei ole metsiä, söpöt talot näyttävät puisilta, mutta ne on tehty aaltopellistä. En ole aiemmin tajunnut, miten viehättävä rakennusmateriaali aaltopelti on. Vessoissa ei ole käsipaperia. Vesilammikot voivat olla joko kuumia tai kylmiä. Kuumista nousee höyryä, jota turistit kuvaavat. Luonto on omintakeista ja kaunista. Islannisssa on islanninponeja. Pienessä pääkaupungissa on vieri vieressä ravintoloita, joilla ei tunnu olevan mitään sovittuja aukioloaikoja. Islantilaiset juovat paljon, mutta eivät vaikuta humalassa agressiivisilta. Kaikilla tuntuu olevan hauskaa. Islantilainen opas kertoi, ettei maassa ole mitään ostettavaa, ja että kaikki on kallista. Harvinaista rehellisyyttä. Nyt tilanne lienee muuttunut hintojen suhteen. Islannissa saattaa joutua kummallisen huuman valtaan. Blue Lagoon muistuttaa uimahallia, pulikointi vain tapahtuu paljaan taivaan alla lämpimässä maitomaisessa vedessä kuun maisemassa. Turistit levittävät altaan reunoilta vaaleaa savea kasvoillensa nuortuakseen. Kaikkien islantilaisten geenit on tutkittu, he voivat helposti tarkistaa onko isä oikeasti oma isä. Ymmärtääkseni tämäkin omaisuus on jo kaupattu ulkomaille. Suihkussa vesi haisee vienosti pilaantuneille kananmunille.

Sinä tarjosit vain salmiakkia

Syvälliset ihmiset muistavat ulkoa katkelmia maailmankirjallisuuden helmistä. Minulle on jäänyt mieleen vain laulun sanoja ja mainoslauseita. Äskettäin kuulin hyvän mainoslauseen "Life is short. Eat the dessert first". Tätä käytän kun yritän pakoilla kaikenlaisia ikäviä velvollisuuksia. Laulun sanoituksista oivallisimpia on Liisa Akimovin tuotos, jossa lauletaan "Sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hölmö pistin peliin koko elämän..." Molemmat lainaukset liittyvät jostain syystä syömiseen.

lauantai 7. helmikuuta 2009

Nopea kuin Kuuban posti

Uskon Kuuban postilaitokseen. Sain Havannasta kortin, jossa toivotettiin hyvää Joulua.

Testaa riippuvuutesi

Testaa itsesi ja blogiriipuvuutesi:

Tämä blogi ei kiinnosta pätkääkään, mieluummin katson televisiosta Viking lottoa (0 p.)
Vilkaisen jos sattuu kone siltä kohtaa aukeamaan (1 p.)
Katson raapustukset kerta vuoteen (2 p.)
Luen viikottain (3 p.)
Kurkistan joka päivä (4 p.)
Pystyn syömään aamiaisen ennen blogin lukua (5 p.)
Katson aamulla ensimmäisenä (6 p.)
Herään yöllä lukemaan tätä blogia (7 P.)

Jos sait 7 pistettä olet pahassa koukussa. Hakeudu laajakaista yhteyden kantamattomiin vuodeksi. Hae henkistä apua. Jos sait 6 pistettä on avioliittosi ja työurasi vaarassa. Olet muutenkin arvostelukyvytön ihminen. Sääliksi käy.

Heinäsirkkoja viidakossa

Nykyään kun ihmisten kaikki aika ei kulu elannon hankkimseen on keksitty, että pitää lähteä etsimään itseään. Se ei sitten löydykään Tammelan torilta vaan on käveltävä kantapäät verillä Santiago de Compostellaan tai kiivettävä henkensä kaupalla Kilimantsarolle. Kävelin viikon riisipellossa ja jalat mätänivät kuulostaa henkistävämmältä kuin munkkikahvit Pyynikillä. Kannattaa tunkea itsensä viidakkoon ja syödä heinäsirkkoja. Sitten ripulin ja kuumeen syytä joudutaan etsimään kolme viikkoa suomalaisessa sairaalassa. Jos änkään itseni johonkin kamalaan kulkuneuvoon tai lähden laskettelemaan koskemattomalle hangelle ja saan lumivyöryn niskaani on selvää, että Suomen valtion on rynnättävä apuun. Muuten tulee poru ja yleisönosastot ovat täynnä ulkoministeriötä parjaavia juttuja.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Nimet

Minun isäni nimi on Heikki P. samoin oli hänen isänsä. Niin köyhää oli, ettei muita nimiä keksitty, kummallakaan ei ole toista saati kolmatta nimeä. Körttipitäjässä ei nimillä hienosteltu. Jos minulla olisi veli saattaisi hänkin olla Heikki P. Onneksi Heikki P. nro 3 ei syntynyt tähän kurjaan maailmaan.

Miespuoleinen työkaverini sanoi minulle kerran, että miksi ovat savolaiset vanhemmat noin hienon nimen lapselleen antaneet kuin Heidi. Kysyin asiaa äidiltäni, hän sanoi, että isän työkaverin vaimo oli sen keksinyt. Minulla on töissä täyskaima ja meidän sähköpostimme ja muutkin postit menevät toistuvasti sekaisin. Toinen Heidi on niin ahne, että yrittää viedä minunkin rahalähetykseni/ihailijakirjeeni, laskuja ei ole vielä huolinut. Yrittää saada kaiken irti Heidinä olemisesta ilman Heidinä olemisen murheita.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Yövieraita

Minulla oli viime viikonloppuna yövieras, seuraava tulee perjantaina ja sitten ensi viikon tiistaina ja samantyyppinen rumba jatkuu melkein koko kevään. Kyseessä eivät ole sellaiset yövieraat, vahinko kyllä. Alan sotkeentua kalenteriini. Nyt on kaksi mahdollisuutta: olen niin ihana, että kaikki haluavat luokseni tai Tampere on niin vetovoimainen paikka ja ystävilläni on taipumusta säästäväisyyteen. Epäilen jälkimmäistä.

Minulla oli aiemmin hullu löytökissa Harri. Tyttäreni otti sen ja jätti riesakseni. Harri hyppäsi helposti hattuhyllylle ja vaani sieltä vieraita, heitä ei käynytkään silloin niin tiuhaan. Itse käytin kenkiä sisällä koska Harrilla oli virkistävä tapa purra varpaita. Lupasin kerran, että yksi turkkilainen tutkija saa yöpyä meillä. Kissasta oli päästävä eroon. Väitöskirjaohjaajani vei sen eläinlääkärille lopetettavksi, itse en olisi kyennyt. Ohjaajani ei ollut saanut pidettyä kissaa paikoillaan ja se karkasi vastaanottohuoneessa ja juoksi edestakaisin niin, että instrumentit vain lentelivät. Eläinlääkäri sanoi, että ei ole tainnut olla helppo lemmikki. Kun näen kissanruokapurkkeja kaupassa on minulla ikävä Harria. Välillä kuvittelen syyttävän silmäparin katsovan minua hattuhyllyltä.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Sohva vetää puoleensa

Minulla on muitakin kodin kaunistussuunnitelmia. Yksi on lähes toteutusasteella. Minulla on keittiössä sellaiset umpipuiset tummat tasot, jotka kaipaavat käsittelyä. Sain vihdoin puoli vuotta asiaa pohdittuani ostettua sellaista öljyä, jota voi sivellä tason pintaan. Ensin pitäisi raivata kaikki pöydille kertynyt roina. Tässä vaiheessa iskee jo saamattomuus. Sitten pitäisi lukea käsittelyohje. Ohje on pienellä präntillä, joten ensin on etsittävä silmälasit. Sitten pitäisi puhdistaa käsiteltävä alue, jonka jälkeen antaa sen kuivua. Sitten siihen täytyisi kai sivellä siihen öljyä. Ohjetta en ole vielä lukenut. Sen täytyy kuivua varmaan puoli vuorokautta, miten minä sillä aikaa keitän kahvia yms. Sitten roina pitää taas asetella paikoilleen. Taidan sen sijaan asettua sohvalle heiluttelemaan varpaitani.

Ompelen lampun kattoon

Eteiseni katosta sojottaa jaksi kiemuraista johdon pätkää, joihin haluaisin lampun. Miten se kiinnitetään niihin? Voiko sen tehdä ompelemalla?

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

1985

Olin eilen harrastamassa kulttuuria. Kävin katsomassa näytelmän Manserock 1985. Esitys oli erittäin viihdyttävä. Osa sisällöstä jäi kyllä varmaan tällaiselle savolaisnaiselle hämäräksi. Täytynee mennä vielä uudelleen. Luin Aamulehdestä naisesta, joka oli nähnyt kyseisen teoksen 22 kertaa. Liekö istunut takanani koska joku nauroi jo ennen kuin näyttelijä ehti aloittaa hauskan repliikin. Teatteriseurani valisti minua tänään siitä, että yhdet käsittämättömät hahmot olivat patsaita tuolta Tammerkosken sillalta. Teatterin jälkeen istuimme iltaa parin luokkakaverini kanssa ja päätimme lähettää kortin äidinkielenopettajallemmme, joka innosti meitä kirjallisuuden ja teatterin pariin. Liekö nainen enää elossakaan, laskimme, että hänen täytyy olla 82 vuotias.