sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Onneksi kohta on syksy

Nyt se alkaa taas päivä lyhenemään. Oikeasti kesä ei sovi suomalaiselle. Keskikesällä on vähän uutisoitavaa. Sanomalehdissä ja iltalehdissä valistetaan kuinka aurinkoa pitää välttää tai tulee ihosyöpä ja ryppyjä. Jos ihan pakosta joutuu aurinkoon pitää suojautua paksulla mönjällä, jossa lukee suojakerroin 30. Rannalla menee itsetunto kun katselee nuorempia ja parempivartisia lajitovereita. Ei saa juoda alkoholia, siitä seuraa mitä kamalimmat vauriot sisuskaluihin ja aivoihin. Kesällä ei mene työ, mutta perhe hajoaa ja lapset joutuvat huostaanotetuksi. Ei saa syödä makkaraa, valtimot kovettuvat sellaisiksi koviksi kapeiksi putkiksi, ettei veri mahdu kulkemaan ja kuolohan siitä seuraa. Kesällä ei kannata sairastua, jos ei halua joutua kesäkandin käsiin. Seksiä ei pidä harrastaa kuin oman vihityn puolison kanssa tai hätätilassa toisen suomalaisen kanssa hyvin suojattuna. Vesille ei pidä mennä, siellä hukkuu. Festivaalit ovat vaarallisia paikkoja ja varsinkin tanssilavat. Harva se päivä siellä ammuskellaan. Festareille taas on niin vaikea saada salakuljetettua alkoholia, muu loma menee erilaisia erilaisia huijaustapoja keksiessä. Oikeastaan voin suositella vain Vammalan vanhan kirjallisuuden päiviä ja sielläkin voi koko lomabudjetti mennä kirjoihin, joita ei kuitenkaan ehdi lukemaan. Kohta alkaa se viheliäinen marjastus, hirvikärpäsiä saa sitten monta päivää nyppiä hiuksistaan. Onneksi on kohta syksy ja saa harrastaa mieliharrastustaan sohvalla makaamista.

Patti Smith

Laitan päälleni lenkkivaatteet, tungen korviini MP3 soittimen kuulokkeet. Tyttäreni on täyttänyt soittimen musiikilla. Valitsimme yhdessä soittimen, hän suositteli sellaista, jossa on näyttö, en kuitenkaan näe sitä pientä tihrustusta. Vaihtelen levyjä sattumanvaraisesti. Kuulen yhtäkkiä räkäisen naisäänen "Jesus died for somebodys sins not mine" ja kaikkea muutakin sopimatonta. Saan vaihdettua vihaisuuteni vauhdiksi. Patti Smith on ehdotonta lenkkimusiikkia keski-ikäiselle naiselle. Palaan puhdistunein mielin kotiin ja suihkuun.

torstai 26. kesäkuuta 2008

Aivosyöpä

Muuttoa seuraa osoitteenmuutosrumba. Olen Saunalahden asiakas. Yritin vaihtaa osoitetta netin kautta. Helppoa...Kirjaudu "Oma Saunalahti" valikkoon. En muista salasanoja. Kirjaudu sisään verkkopankkitunnuksilla, jotta saat úuden salasanan. En muista tunnuksia ja käyn hakemassa ne. Laskutusosoitteen muuttamiseksi tarvitaan taas verkkopankkitunnukset. Kirjoittelin valikkoihin mitä kaikkea pirua niihin vaaditaankaan ja ison työn jälkeen tallennan tiedot. Pahoittelemme, palvelumme ei toimi yritä uudelleen. Yritin uudelleen samalla lopputuloksella. Kaipa tulevat sitten niitä rahoja hakemaan vaikka en muuta osoitetta. Sanomalehdet voi myös kätevästi kääntää uuteen osoitteeseen netissä. Tarvitaan vain asiakasnumero ja sehän löytyy laskusta, jota ei löydy mistään. Onhan palvelunumerot: jos haluat sitä paina 1, jos tätä paina 2... kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja odota hetki. Hampaita kiristellen istun kännykkä korvalla ja saan aivosyövän kuten Hesari osasi eräs päivä valistaa. Sytostaattihoitojen välissä sitten laadin korvauskanteita Hesaria vastaan. Korvausta voi varmaan hakea kätevästi netistä...

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Ei kannata olla korrekti

Kuva tanssiharjoituspaikastamme on vieressä. Joku varmaankin puuttuu, tai mahdollisesti tuulettimet, yksi tanssija, mahdollisesti opettajamme katsoo televisiosta jalkapalloa.

Näin tänään kuinka mies ajoi pyörällä liikenteen seassa ja huusi kovaan ääneen PERKELE, SAATANA olisi tehnyt mieli liittyä joukkoon. Varpaita palelee. Miksi aina pitää käyttäytyä asiallisesti. Eräs lääkäri kertoi, kuinka hän oli päivystänyt yön ja valvonut koko ajan. Seuraavana päivänä hän joutui sukulaisvierailulle eikä ollut nukkunut puoleentoista vuorokauteen. Joku vieras alkoi kysellä kantapääkivustaan. Hän yritti kiltisti sanoa, ettei oikein ole alan asiantuntija ja kehoitti menemään omalle lääkärille. Mies jatkoi sinnikkäästi juttua kantapäästään. Silloin tämä nainen laittoi kädet korvilleen ja alkoi lallattaa äänekkäästi. Eivätpä ole sukulaiset sen jälkeen häntä sairauksillaan vaivanneet. Aina ei siis kannata olla korrekti.

torstai 19. kesäkuuta 2008

Salsaa

On liikaa käydä peräkkäin Havannassa ja Pariisissa. Minut on vallannut lamaannus. Moni on kysynyt onko Kuubassa halpaa. Minä käytin kaikki rahani nuoriin miehiin...

Kävelimme joka päivä rähjäiselle kadulle, astuimme vaivihkaa yksityisasuntoon. Olohuoneen huonekalut oli nostettu käytävälle. Huoneessa seisoskeli viisi nuorta miestä. Naapureista lähdettiin lainaamaan tuulettimia. Hiki valui selkää pitkin. Tuulettimet laitettiin töpseleihin, joita ei mikään suomalainen viranomainen hyväksyisi. Osmel aloitti salsatunnit, jotka loppuivat hillittömään reageitoniin. Maksoimme jokainen n.10 euroa, Osmel saattoi meidät "kotiin", yhdessä emme saaneet kulkea, etteivät poliisit näe. Illalla maksoimme samat miehet diskoon tai Casa De la Musicaan, ostimme pöytään rommipullon ja Kuuban vastinetta kokikselle. Mitään ei oikeastaan ehtinyt juoda, meno tanssilattialla oli uskomaton. Varaderossa Dan järjesti meille ruedatunnin, tanssimme illan tanssishown ammattitanssijoiden kanssa.

Kävimme kylässä kuubalaisessa perheessä. Vanha harmaatukkainen leidi laittoi ruokaa ja korjasi pöytää. Kun keittiö oli siisti hän otti lasin rommia ja alkoi tanssia salsaa 50 vuotta nuoremman miehen kanssa. Musiikki oli läsnä kaikkialla: upea vanha nainen lauloi katukahvilassa, salsabändi soitti tienvarren pysähdyspaikassa, fiestassa stereoiden napit käännettiin kaakkoon, Varaderon pienessä "musiikkitalossa" soitti kymmenen muusikon bändi.

Eräs musta mies pyysi sähköpostiosoitettani. Sanoi rakastavansa minua. Ihan kiva muuten, mutta miehellä oli nuori vaimo ja kolme pientä lasta.

Pinnan alla kytee. Joku sanoi, että Havannassa on 2 miljoonaa asukasta, joista miljoona on poliiseja. Heitä on joka nurkassa ja Dan sai jatkuvasti näyttää papereita. Kun rantakadulla tanssimme ja lauloimme kuubalaisten kanssa poliisit tarkistivat jokaisen kuubalaisen paperit ja näin kuinka yksi heistä antoi rahaa poliisille. Ulkomaalaisten kanssa ei saa olla tekemisissä. Ihmiset näyttivät terveiltä, onnellisilta ja ylpeiltä, mutta lapset kadulla Cien Fuegosissa pyysivät saippuaa ja kyniä. Kukaan ei muuten tiedä missä Fidel asustaa.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Kuuban matkan jälkeinen elämä

Upea matka, vaikka en ottanutkaan mukaan yhtään nuorta kuubalaista miestä. Kävin vielä Pariisissa yhdessä kongressissa, joten asioita pitää vähän järjestellä päässä ennen kirjoittamista. Huomenna totuttelen taas normaaliin arkeen. Käyn ehkä aamulla kuubalaiseen tapaan pussamaassa esimiestä molemmille poskille ja minut laitetaan pitkälle sairaslomalle ehkä jopa eläkkeelle. Pomo joutuu myös silkasta järkytyksestä vähintään kuukauden sairaslomalle.