Persekeskeinen ihminen

San Franciscon hotellissamme oli Happy Hour 5-6 p.m. Ilmaiseksi sai olutta ja kalifornialaisia viinejä. Mietimme millainen olisi Unhappy Hour. Olisiko se ravintolan aukioloajan viimeinen tunti? Silloin yksinäiset surkimukset, joilla ei ole flaksi käynyt, ja joilla ei ole ketään kotona, joisivat alkoholia kiskurihintaan.


Yksi ystäväni, kollega, jolla ei ole blogia ja ei siitä syystä voi välkkyjä ajatuksiaan julkaista kertoi, että hänen takapuolensa on kipeä ja hän sanoi olevansa persekeskeinen ihminen. Hänen hautajaisissaan pappi tulee puhumaan lämmöllä kuinka persekeskeinen ihminen menetettiin. Kirjoitan Lääkärilehteen nekrologin ja kerron kauniin asian hänen elämästään: hän oli uraihminen, mutta kaikkein tärkeintä hänelle oli kuitenkin oma perse.

Sielu rahtilaivassa

Täällä taas ollaan töykeässä, kylmässä ja pimeässä Suomessa. Nukuin melatoniinin voimalla kellon ympäri. San Franciscossa oli lämmintä, kaupoissa ja ravintoloissa sai (liian?) ystävällistä palvelua. Lämmin ailahdus tuntui suomalaisessa mielessäni Frankfurtin lentokentällä, verovapaan myymälän kassa huokasi syvään kun joutui minua palvelemaan. Toisessa kaupassa myyjä olisi huomattavasti mieluummin järjestellyt olutkolpakkomagneetteja kun palvellut minua. Hienoa olla taas Euroopan maankamaralla!


Siirtyminen maanosasta toiseen käy liian nopeasti, kroppa ei pysy mukana. Jos ihmisellä on sielu se ainakin matkaa rahtilaivalla perässä.

Liian hieno koti

Olen lähdössä USA:ssa pidettävään kongressiin huomenna. Päätin olla ekologinen ihminen (lisäksi pelkään lentämistä varsinkin potkurikoneilla), menen "Hei me lennetään!" koneen sijaan bussilla Hesaan. Kadun raskaasti ekologisuuttani, bussi lähtee aamuyöstä ja joudun tekemään lähtöselvityksen ruuhkaisella Helsinki-Vantaan kentällä Pirkkalan sijanaan. Päädyin yöpymään siskon luona Hesassa.

Sain hienoja väitöslahjoja: suurikokoisen kultakehyksissä olevan maalauksen, joka on todella kaunis, design lampun, hienon maton. Nyt istun kotonani nojatuolissa ja tunnen itseni Sylvi Saloseksi. Tänne on äkkiä saatava jotain rähjäistä, ehkä sohvalle mies verkkareissa kaljaa ryystämään.

Shamppanjan voimalla eteenpäin

Väitös on ohi. Elämääni on tullut yksi muutos: saan nukuttua enkä pyöri petissä tekemättömiä töitä vatvoen. Hollantilaisella vastaväittäjälläni oli päällään asu joka muistutti aamutakkia ja päässään musta samettilakki. Itse näytin pankkineidiltä meikattuna ja kammattuna ja musta housupuku päällä. Nautimme pienen määrän konjakkia ennen piinaa. Kamalin hetki oli kun odotimme saliin astumista.

Ilta oli kuin juhlitulla filmitähdellä. Savolaisena pessimistinä voisinkin sanoa, että nyt se on sitten yhtä alamäkeä. Onneksi syksyä piristää lukuisa määrä koruja, neljä pulloa aitoa shamppanjaa, kirjakaupan lahjakortit yms.

Pillerinpuolikas

Kohtalon hetket lähenevät, enkä pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin itse väitökseen. Heräilen edelleen aamuyöstä ja nukahtaminenkin on vaikeaa. Sain ohjaajaltani puolikkaan nukahtamistabletin, otin siitä puolikkaan eilen ja nukuin joten kuten. Tabletti oli Minigrip pussissa, nyt minulla on vielä puolikas puolikkaasta jäljellä ja yhtenä yönä voin nuoleskella pussin sisäpuolen.

Kärpäsjahti

Meillä kotona ei ryypätty eikä oltu väkivaltaisia.Siskoni halusi syödä voita lusikalla. Isä sanoi, että älä sitten tule aikuisena syyttämään kun olet lihava. Siskostani ei tullut lihavaa. Kun söin karkkia hän sanoi, ettei pidä sitten aikuisena syyttää häntä huonoista hampaista. Meitä pidettiin pienikokoisina aikuisina, jotka ovat kykeneviä tekemään itseämme koskevat päätökset. Emme ole syyttäneet häntä kiloistamme tai hampaistoistamme. Emme ole myöskään omien lastemme kohdalla toimineet aina oikein ja johdonmukaisesti.

Nykyajan lapset pelaavat väkivaltapelejä tietokoneella. Minä ja serkut saimme mummolassa kärpäslätkät, lisäksi jokainen sai tyhjän pahvisen kahvi- tai rusinapaketin sekä luutun. Virtuaalitappamisen sijaan tapoimme oikeasti. Listin kärpäsen lätkällä, laitoin sen laatikkoon ja pyyhkäisin tappojäljen luutulla seinästä. Kehityin vähitellen tosi taitavaksi tappajaksi.

Väitös

Väitöspäivä lähenee. Tarvitsisin sihteerin. Kirjan painatus on hankalaa, ensin pitää saada kirja PDF muotoon, sitten abtrakti on liian pitkä, huulta purren olen deletoinut tekstiä. Sitten puuttuu ISBN numero, sitten avainsanoja on liian vähän, sitten tarvitaan jotain NLM juttuja.

Pöydällä on pino kahdenlaisia kutsukortteja, pelkään, että laitan väärän kortin väärään kuoreen, kutsun vääriä ihmisiä, jätän oikeita kutsumatta. Olen kutsunut niin monta eläkeläistä ja sydänvaivaista, että onneksi vieraissa on yksi anestesialääkäri.

Mitä ruokaa valitsen. Mitä viiniä. Jos valitsen halpaa kaikki pitävät pihinä ja arvostelukyvyttömänä, jos kallista loppuu rahat.