Veistoksellinen ihminen

Rakettien räiskeessä uuden vuoden aattona nuo uuden vuoden lupaukset helposti unohtuvat. Niinpä teen ne näin valvotuissa kotioloissa.

Vuonna 2009 aion olla syvällinen ihminen, ajattelen syvällisiä ajatuksia ja luen syvällisiä kirjoja. Kaikki kokoontuvat ympärilleni kuuntelemaan syvällistä puhettani. Kaikki ihmettelevät, että onpas siitä tullut mahdottoman syvällinen ihminen.

Vuonna 2009 ryhdyn veistokselliseksi ihmiseksi. Käytän veistoksellisia Ilona Pellin suunnittelemia takkeja ja jakkuja. Käytän veistoksellisia koruja, jotka sopivat tällaiselle ihmiselle, joka on päättänyt ryhtyä veistokselliseksi.

Veteraanisivari

Istuimme tänään töissä pienessä ikkunattomassa kahvihuoneessamme minä ja kaksi sivaripoikaa. Pöydällä oli rasiallinen suklaakonvehteja, jotka työpaikkamme johto oli armeliaisuudessaan meille antanut. Niitä saa marketista kolme kympillä. Toinen sivaripoika sanoi toiselle "kun sinä olet sellainen veteraanisivari..." Tämä veteraanisivari oli jo lopettanut sivarin hommat ja toimi lähettinä. Mietin, että eikö olisi hienoa kun linnan juhliin köpöttelisi rollaattorin kanssa veteraanisivari vaimonsa saattelemana. Hän pääsisi veteraanisivarina presidentin pöytään kahville ja tiedoitusvälineet kysyisivät häneltä mielipiteitä maailman menosta ja hän vastaisi olisihan hän veteraanisivari. Hautakiveen painatettaisiin, että hän uhrasi vuoden nuoruudestaan olemalla oivallinen sivari.

Arvoisa lukija

Minulla on yksi virallinen lukija. Liitin hänet tuohon blogin sivuosioon. Ei se määrä vaan se laatu.

Suomalaiset, maailman negatiivisin kansa!

Miksi minua ei kutsuttu siihen Suomi brändi komiteaan, kaikenlaisia Jorma Olliloita positiivisine ajatuksineen vain. Sellaiset menestyvät henkilöt pilaavat Suomen maineen. Minusta suomalaisten voimavara on negatiivisuus, sillä on selvitty edelliset lamat ja sillä nytkin selvitään. Tänne ei positiivisuus istu. Ehdotankin Suomen mainoslauseeksi "Suomalaiset, maailman negatiivisin kansa, Suomi maailman viheliäisin loukko!". Jo ryntäisivät turistit tätä ihmettä katsomaan. Mitä oivallista lepoa Suomi tarjoaisikaan amerikkalaisturistille, joka on koko elämänsä hymyillyt poskilihakset kipeinä. Saisi näyttää ikävää ilmettä, eikä tarvitsisi kenellekään selitellä. Monelle ulkomaalaiselle tarjoaisi uuden elämyksen se, ettei missään palvella, ruoat ja kahvit haetaan itse ja ruokailun jälkeen pöytä puhdistetaan itse. Olisihan se noloakin jos joku toinen sen tekisi. Kaupassa ei kukaan ryntää häiritsemään ja hyviä päiviä toivottelemaan. Tällainen ikävä tapa on tosin joihinkin kauppayrityksiin Atlantin takaa levinnyt, mutta ei onneksi kovin laajalle. Negatiivisuus kunniaan!

Alennusjouluenkeli

Löysin kaikille mummoille ja papoille hoitopaikat, ei tarvinnut ottaa ketään kotiin yöksi. Pääsin kotiin kuuden aikaan ja söin loput Joulun suklaarasiasta.

Katsoin eilen ikiromattisen elokuvan Englantilainen potilas, näin sen ainakin kolmatta kertaa. Söin palan sinihomejuustoa ja keksejä (suklaa loppui). Aamulla kävin kuuliaisesti hoitamassa terveyttäni rasvanpolttojumpassa, epäilen, ettei Joulun rasvamäärä kuitenkaan vielä palanut. Lääketiede tuntee munuaisensiirron ja jopa sydämen siirron. Voitaisiinko rasvaa siirtää jollekin anorektiselle henkilölle, voisin heti mennä siirtojonoon. Pidin pitkään lompakossani elintensiirtokorttia kunnes ex-mieheni totesi "mikähän elin sinulta vielä kelpaa".

Jouduin eilen alennusmyyntipsykoosiin. Ostin joulukoristeita alennuksella, nyt laittomassa joulukukka-asetelmassani kököttää Aarikan jouluenkeli. Ostin paksun pitkän toppatakin ja odottelen, että ne kovat pakkaset tulisivat. Ostin pojalleni paidan, hukkasin pussin ostohuumassani.

Joulunaaton sinkkuristeily

Menin junalla joulunviettoon. tyttäreni sanoi, että junan ravintolavaunussa aina tutustuu ihmisiin. Menin sinne kahville. Kukaan ei puhunut minulle. Jouluaattoaamuna ikäiseni siistin näköiset naisihmiset kiskoivat hilpeinä lonkeroa. Olivat menossa sinkkuristeilylle.

Nautin Jouluna sellaisen suolamäärän, että korvissani korkea verenpaine suhisee. Vein siskolle tuliaiseksi gourmet sormisuolaa, sitruunalla maustettua, sitä sitten ripottelimme suolakalojen ja perunalootien päälle. Ratisee kivasti hampaissa.

Tulin tänään junalla Tampereelle, junassa oli lisäkseni muutama opiskelija raahaten silityslautaa yms. ns. hyötylahjaa. Söin surkeana suklaata isosta lahjarasiasta. Huomenna pääsee taas töihin, iltarukouksessani pyydän, että löydän kaikille jatkohoitopaikan.

Noloa Joulua!

Yllä oleva kuva tuli ensimmäisenä Googlesta hakusanalla joulu. Lapsena riitely piti lopettaa joulurauhan julistamiseen. Ei se siihen loppunut. Isäni on jouluintoilija. Joulukuusen valitseminen on tarkkaa puuhaa. Joskus kuusessa ei ollut hänen mielestään tarpeeksi oksia. Ei muuta kuin poraamaan runkoon reikiä, johon istutettiin lisäoksia. Jouluksi ostettiin aikakausilehtiä, isä laittoi lehdet lahjapaketteihin. Jouluna ostettiin kokonainen laatikollinen omenoita ja lisäksi mandariineja. Lipeäkala kuuluu vanhempieni luona edelleen joulupöytään. Eräs tuttuni kertoi, että hän lakkasi uskomasta joulupukkiin kun naamarin silmänreistä alkoi valua oksennusta. Epäilen, että kyseessä on urbaanilegenda. Noloa Joulua kaikille!

Not for you madam

Käytän vaatekokoa M. Thaimaassa menimme ostoskeskukseen, jossa oli vaatetusliikkeitä. Näin kivan puseron kokoa XL, myyjä puisteli päätään "not for you madam, too small". Viimeisetkin itsetunnon riekaleet katosivat.

Kosmetiitiikkatuotteissa mainostettiin voiteiden ihoa vaalentavia ominaisuuksia. Mutta kun iho sattuu jo olemaan maidonvaalea ja sitten pikkuporsaanpunainen ja tavoitteena on juuri se ihonväri, josta paikalliset pyrkivät eroon.

Kävin kasvohoidossa. Käsittely oli raakaa. Tuntuu kuin kuorinta olisi suoritettu hiekkarannalta haetulla hiekalla. Sen jälkeen naamalle lätkäytettiin puoli kiloa kylmiä pitkulaisia kurkkusuikaleita. Olin varma, että heitän henkeni tukehtumalla kurkkuun. Suun kohdalle oli jätetty pieni hengitysreikä, onneksi sillä muuten en olisi tätä tähän kirjoittamassa.

Laiton joulukukka-asetelma

Kävin kukkakaupassa. Siellä oli hieno jouluruusuasetelma, lasiseen maljakkoon oli laitettu sammalta ja päälle istutettu jouluruusu. Minusta se oli kaunis ja halusin samanlaisen. Minulla on halpa lasimaljakko, otin muovikassin mukaan ja kävelin Pyynikille, siellä kaivelin polun vierestä puoliksi jäätynyttä sammalta muovikassillisen. Nyt minulla on laiton joulukukka-asetelma. Pyynikki on kuulemma luonnonsuojelualuetta, eikä sieltä saa kaivella sammalta. Kaipa vien sammalet joulun jälkeen takaisin.

Heräsin klo 6.30 ja laitoin joululaulukanavan radiosta pauhaamaan. Naapurissa tuntui eilen illalla olevan kosteat juhlat, varmaan ilahtuvat kun heräävät hartaisiin joululauluihin. Katselen laitonta joulukukka-asetelmaani.

Ajatusten negatiivinen lounas

Lupasin perustaa ne negatiivarit (kts. positiivarit) . Tässä ensimmäinen päivän negatiivinen ajatus.

Ahneella on paskainen loppu.

Lausetta ei tarvinne paljon selitellä kun katselee maailman menoa ja ilmaston tilaa.

Vapaa-ajan työ

Viitaten edellisen kirjoituksen kommenttiin, on ihan totta, että moni tekee lomallaan ilmaista työtä. Kuitenkaan viranomaiset eivät sitä vaadi. Usein laivalla/lentokoneessa ei ole kyse heroistisista hengen pelastavista toimista vaan esim. pahoinvointilääkkeen antamisesta. Näin oli tuossa tapauksessa. Onhan toki lentokoneessa synnytettykin ihan lähiaikoina. Mielelläänhän sitä auttaa jos voi (ja osaa), mutta samalla joutuu kantamaan vastuun vaikka olisi juonut pari lasillista punaviiniä. Koneessa ei koskaan kuuluteta, olisiko matkustamossa tarjoilijaa, emme ehdi jaella juomia tai lentokonemekaanikkoa, mittareissa on jotain vikaa tai lentäjää, meillä on vähän työvoimapulaa. No itse olen ammattini valinnut vaikka en tainnut aikoinaan ihan ymmärtää mihin jouduin. Suomalaisten lääkärien ja muunkin hoitohenkilökunnan moraali on korkealla, vaikka ei sitä taida enää kukaan uskoa.

Singha olutta ja jalkahierontaa

Palattu on synkeään tylyyn pohjolaan. Tässä pieni mukaeltu "päiväkirja" reissulta.

2.12 Lähtö

Vedän matkalaukkua läpi kaupungin, en raaski tilata taksia. Matkabudjetti huomioonottaen teko on järjetön. Laukku kulkee huonosti hiekotetulla jalkakäytävällä. Vettä tihuuttaa. Bussissa lentokentälle joku mies kailottaa pojalleen traktoriin liittyviä ohjeita.

3.12.

Koneessa jalat puutuvat, päätä alkaa särkeä ja Burana on matkalaukussa. Vauva seuraavalla rivillä itkee koko yön. Ruoka ei maistu miltään, kaadan siihen pussillisen suolaa.

4.12.

Olen matkalla vanhan ystäväni kanssa, hänen miehensä ei halua aurinkolomille. Hotellihuoneeseen on aseteltu orkidean kukkia. Nukumme 12 tuntia putkeen.

5.12.

Thaimaalaiset kumartelevat kämmenet yhteen liitettyinä ja hymyilevät käsittömästi. Hotelli on tavallinen turistiluokan paikka, mutta henkilökuntaa on kamalasti. Aamiaishuoneen ovella on kaksi naista, molemmat kumartavat, toinen kysyy huoneen numeron ja toinen kirjoittaa sen ylös. Lähdemme rannalle. Massage, massage ( tai oikeastaan massaaaaage). Jalkahieronta on ihanaa, sekä sormien että varpaankynsissäni on kaunis ranskalainen mani/pedikyyri. Kun kadulla mies tulee vastaan ja kättelee (yleensä kukaan ei kättele) älä tartu käteen sillä mies alkaa kädestä kammeta sinua vaatturinliikkeeseen ja pian huomaat omistavasi thaisilkkisen jakkupuvun.

Tänään on kuninkaan syntymäpäivä, hän täyttää 81 vuotta, mutta ei näytä päivääkään yli 40-vuotiaalta. Hotellimme edessä on hänen kuvansa, ympärillä on keltaisia samettiruusuja.

6.12.

Suomen juhlapäivä. Minulla on aurinkoihottumaa. Käymme ostamassa apteekista antihistamiinia, kortisonitabletteja, voimakasta kortisonivoidetta. Mitään resptiä ei vaadita. Lääkityksestä huolimatta ihoni kutiseen hillitömästi.

8.12.

Käymme retkellä Similan saarilla, jotka ovat luonnonsuojelualuetta. Kävelemme 10 minuutin pituisen "viidakkopolun" ja käymme juomassa Singha oluet rantabaarissa. Saarille menemme pikaveneellä, kapteenimme on paikallinen Kimi Räikkönen, joka hieman hiljentää vauhtia kun naiset menevät vessaan, muuten pytyllä pysyminen olisikin mahdotonta. Snorklaamme ja näemme kauniita kaloja.

9.12.

Lähdemme aamulla rannalle kuin töihin. Päivä päättyy klo 16. Olen lukenut jo 4 romaania. Pääni on tyhjä, iho kutisee.

11.12.

Käymme retkellä "James Bond saarella". Retkeläiset ovat sekalaista kansainvälistä joukkoa. Saari on siis esiintynyt jossain näissä kulttuurielokuvissa. Sieltä saa ostaa matkamuistoja ja Singha olutta. Käymme syömässä toisella saarella, jossa suomalaisen matkatoimiston opaskirjasen mukaan asuu merimustalaisia, kansaivälisessä lehdykässä puhutaan merimuslimeista. Siellä on moskeija ja myyntikojuja. Melomme kumiveneellä tai itse emme melo vaan sitä varten on paikallinen mieshenkilö, joka on ensimmäinen tapaamamme thaimaalainen, joka alkaa kerjätä, annamme hänellä 100 bahtia, joka on varmaan liikaa.

14.12.

Menemme kabareeseen, jossa miehet esittävät naisia. Nuo "naiset" ovat kauniita, ja show on thaimaalaiseen tapaan kovin krumeluurinen. Muutenikin Thaimaassa näkyy paljon näitä lady boy tyyppejä. Thaimies käykin hentona ja sirona paremmin naisten vaatteisiin kuin suomalainen sikafarmari, joka oli mieltynyt naiseksi pukeutumiseen. Näin hänestä telkkariohjelman.

15.12.

Aurinkoihottuma alkaa helpottaa. Olen lukenut 5 romaania. Alan pitää maasta ja rannalla olosta. Pää on ihanan tyhjä, nukumme 10 tunnin yöunet.

16.12

Puemme aamulla tottuneesti bikinit, rasvaus ja menoksi. Varjon alle ja silmän kiinni, välillä pulahdus veteen. Illalla ihania äyriäisruokia ja Singha olutta. Välillä jalkahieronta ja sitten taas 10 tuntia unta raskaan päivän päälle.

17.12.

Joko se loppui. Lentokoneessa kuulutetaan lääkäriä, meitä tulee neljä paikalle. Antavat pikkupullon kuoharia palkaksi. Moniko muu ammattilainen tekee ilmaiseksi työtä lomallaan?


18.12.

Sataa. On pimeää ja ihmiset ovat epäystävällisiä. On hienoa olla taas kotona.

Porvari!

Kävin lenkillä ja etenin porvarivihan voimalla. Latasin MP3 soittimeeni Brelin lauluja. Nyt sitten odottelen lähtöä. Istuskelen rauhallisena lukien tai kirjoitellen. Vähän väliä hyppään pystyyn kiikuttakseni matkalaukkuun jonkin tuikitarpeellisen esineen. Eilen ostin kylmävahalappusia, joilla saa bikinirajat siistittyä. Tiedän asian tarpeellisuuden, olenhan katsonut Sinkkuelämää. Samoja liuskoja voi käyttää kainaloihin. Liuskat kyllä tarttuivat kipeästi ihoon, mutta yhtään karvaa ei niihin jäänyt kiinni. Iho alkoi punoittaa ja kutista. Nyt ymmärrän, miksi paketissa luki: älä käytä ennen tärkeitä tilaisuuksia. Tyydyin vanhaan systeemiin, kertakättöisiin teriin.

Olen siis poissa koneen äärestä kaksi viikoa, jos joku vaikka ihmettelee...

Bullworker

Kuinkahan monella suomalaisella on autotallin tai vintin nurkassa pari kertaa käytetty kuntoväline. Lapsuuden kodissani oli aikoinaan kuntopyörä. Kyllä sillä joku varmaan muutaman kerran polkaisi kunnes huomasi, että ulkona liikkuminen tai sohvalla makoilu on paljon mukavampaa. Entäs sellainen pieni stepperi, moinen tepastelu ei jaksa kauan kiinnostaa. Kouluajan hintelällä poikaystävälläni on voimailuväline nimeltään Bullworker. Laitetta myytiin ainakin postimyynnissä, kuvissa lihaksikkaan miehet poseerasivat lihakset öljyttynä. Kyseessä oli metallinen tanko, jonka päissä oli muoviset ottimet, josta sitä sai painaa kokoon, minun voimillani laite ei hievahtanutkaan. Sitten siinä oli kumiset osat, joita saattoi vetää. Mukana tuli lehtinen, johon sai merkitä hauiksen ympärysmitan harjoittelun edetessä. Poikanen oli merkinnyt siihen kaksi pitenevää mittaa ja sen jälkeen mitan kohdalle oli kirjoitettu "paskat".

Phuket

En ole vuosiin käynyt seuramatkalla. Huomenna lähden Phuketiin. Kaikki muut ovat siellä jo käyneet. Ystävällisiä ihmisiä, lämpöä, halpaa ruokaa, 17 sotilasvallankaappausta ja luihuja poliitikkoja. Ilmeisesti prostituutio ei näy tuossa perhekohteena mainitussa paikassa. Mitäpä siitä ja ekologisesta jalanjäljestä, jonka jätän. Olen väsynyt pimeyteen ja sateeseen ja varustautunut matkaan syrjäseudun kirjastoauton valikoimaa vastaavalla kasalla kaunokirjallisuutta. Enkä omista keltaista tai punaista T-paitaa.